Ravinnon merkitys

Ravinnon merkitys jaksamiseen on myös merkittävä. Olen saanut valtavasti apua omilta rakkailta sukulaisilta siskolta ja äidiltä. Silloin kun olin itse huonovointinen, he auttoivat ruuan laitossa ja lähettivät postissa vitamiineja.

Olen koko sairauden ajan ottanut enemmän selvää, mikä ravinto tukee syövästä parantumista.

Sanotaanko, että yrittänyt syödä päivittäin mm. parsaa(kevyesti höyrytettynä), valkosipulia, inkivääriä, rooibos teetä, vihreää teetä, pähkinöitä, lehtikaalia, hedelmiä, mustikoita, kananmunaa, ruisleipää, kurkumaa (Kurkuman teho tuhat kertaistuu, kun siihen sekoitetaan mustapippuria.) Annos on 1tl päivässä. Olen sekoittanut sen kermaviiliin tai luonnon yogurttiin, mihin olen dippaillut esim. raffeleita. Kurkuman voi toki myös sekoittaa esim. kanan marinadiin ym. Mielikuvitus lentoon!

Sokerin olen myös jättänyt asteittain pois. Söin paljon suklaa patukoita, karkkia, keksejä ennen sairastumista. Tavallisen sokerin korvaan intiaani sokerilla. 

Suklaahimon vallatessa kaapistani löytyy aina tummaa suklaata ( Yli 70%) ja olen sallinut itselleni pari palaa silloin tällöin.

Olen syönyt myös prebiootteja, esim AB yogurttia, missä on vähemmän sokeria, kun tavallisessa yogurtissa.

Pyrin syömään mahdollisimman luonnollista ruokaa.

Olin juuri keväästä äitini innoittamana perustanut oman pienen kasvimaan, mistä sitten herkuttelimme omilla kasviksilla syksyyn asti.

Kehon happamuus on syytä tarkistaa esim. luontaistuote kaupoissa myytävillä PH liuskoilla. Yhden teorian mukaan syöpä on sieni ja mitä happamampi keho on, sitä paremmin sienet voivat..

Olen juonut päivittäin soodaa, mikä lisää kehon emäksisyyttä.

Lusikallinen (tai puoli) aamusta ja illasta veteen sekoitettuna riittää.Mikäli maku ei miellytä, voi siihen tirskauttaa pari tippaa sitruunaa. (Sitruuna on myös emäksinen ja sisältää paljon C vitamiinia). Soodan kanssa kannattaa kuitenkin olla varovainen ja pitää välillä taukoa. Liiallinen soodan juonti voi syövyttää vatsalaukkua.

Rasvat ovat erittäin tärkeitä leikkauksesta toipuvalle potilaille ja jos voit syödä rasvaista kalaa, sitä kannattaa syödä! Itse olen kalalle allerginen (lapsena olin myös kalan hajulle) joten otan rasvan kapselista.

Olen käyttänyt Tolosen tuotetta jo 7vuotta ja olen kokenut sen hyväksi. Ruuan valmistukseen käytän kookosrasvaa (luontaistuote kaupasta ostin, luomua) ja neitsyt oliivi öljyä. Kaapista löytyy myös se perinteinen rypsi öljy, mutta siinä on vääränlainen rasvasuhde, joten sitä käytän vähemmän.

Kasvikset ja ruoka ovat parhaat vitamiinien lähteet! Sekoita parhaat aamu smoothiet, tuoreista kasviksista tai marjoista.

En ole lääkäri enkä sairaanhoitaja, jokainen saa päättää ja keskustella oman hoitohenkilökunnan kanssa haluaako ja voiko käyttää lisäravinteita.

Olen lukenut vuosikaupalla vitamiineista ja lapsesta asti olen niitä käyttänyt. 

Viimeiset ruuhkavuodet töissä ja kotona pienen lapsen kanssa ovat tehneet sen, että olen unohtanut hoitaa itseäni.

Olen tiennyt miten pitäisi syödä, mutta syönyt ja liikkunut huonosti. Tulos on nyt sitten tässä..

Silloin, kun ei saa kurkusta mitään alas olen kuitenkin varmistanut, että kehoni saa kaiken riittävän vitamiinin.

Olen käyttänyt puolisen vuotta vaihtelevasti lisäravinteita. Antibiootti kuurin yhteydessä ei voi käyttää pakurikääpää, se kumoaa antibiootin tehon. Myöskään antibiootille allergiset ihmiset eivät voi käyttää pakurikääpää. 

Vitamiineja ja hivenaineita olen nauttinut:

Tri Tolosen E-Epa 650mg x 3 /pvä (käy kala-allergiselle)

Lisätietoja voi käydä lukemassa: http://www.tritolonen.fi

Pakurikääpä uute 15tippaa pvässä (lisätietoja pakurikäävästä esim. osoitteesta: http://www.jaakkohalmetoja.com/fi/pakurikaapa/ )

Havupuu uute tehokuuri 4dl/pvä (syöpä potilaat voivat käyttää pidemmänkin ajan, sisko soitti Karille ja tarkisti asian) http://www.ravintorengas.fi  Olen itse käyttänyt kuuriluonteisesti enemmän ja välistä 2dl/pvä 

 

Carnosin x 2/pvä

Berberin x 3/pvä

Seleeni x 1/pvä

Sinkki x 1/pvä

Prebiootti x 2/pvä

D-vitamiini

 

Murskattuja aprikoosin siemeniä 2/pvä (olen sekoittanut esim. yogurttiin)

Tilanteen mukaan(jos hemoglobiini on laskenut) apteekissa myytävä Floradix rauta ja vitamiini täysmehu (käy myös kasvisruokailijalle) tehty kasvisuutteista ja mehusta. Kysyin kyseisestä rautavitamiinista lääkäriltä, sanoi että ei kannata syödä kuurin aikana, kun ei ole vaikutusta tutkittu.. 

Oloni on ollut loistava koko hoitojakson ajan. En ole ollut sairaana koko syksynä! 

Tapasin hoitojaksoni aikana siskoni ystäväpariskunnan ensimmäistä kertaa. He tulivat vastaan meitä 1,5h merenranta lenkin jälkeen. Ystävät halasivat minua ja juttelimme hetken. 

Seuraavan kerran kun siskoni tapasi heidät, mies oli kysynyt: ”Onko sinulla useampi sisko”?

Mihin siskoni vastasi: ”Ei, miten niin?”

Mies sanoi: ”Tämä sisko ketä halasin, oli kyllä todella hyvännäköinen, eikä näyttänyt yhtään syöpä sairaalta!” 

Olenkin visualisoinut, että olen jo täysin terve ja syöpä on jo voitettu ;)

Kuudenviikon kemoterapia

Seuraavaksi oli vuorossa kuudenviikon kemoterapia. Kuusiviikkoa tuntui ajatuksena ikuiselta ja kun matkaa hoitoihin oli n.180km per suunta.

Aluksi pelkäsin jos olen kauhean pahoinvointinen, miten jaksan istua taksissa vieraan kuskin kanssa.

Pelot olivat kohdallani turhia. Lopen taksikuskit tulivat tutuiksi, samoin reitti Pilpalasta Tampereelle.. Kuskit olivat aivan loistavia jutustelijoita ja monista tuli ihan ystäviä kenen kanssa saatoimme jutella kaikesta maan ja taivaan välillä.

Yhdessä kimppataksissa tapasin eräänä kauniina syyspäivänä toisen asiakkaan, mistä sain vielä suuremman kipinän kävelylle ja positiivisen ajatuksen merkitykselle. 

Hän oli pyörätuolissa ja jutella höpötteli koko matkan auringon paisteesta, väreistä, ruokaresepteistä..Hän todella oli oppinut elämään hetkessä ja pursusi elämän iloa ja valoa! Aivan loistava persoona! 
Hänen syöpänsä oli selkäytimessä ja siihen ei ole olemassa hoitoa. Hän oli ollut jo vuonna 2008 saattohoidossa ja valitteli, että siellä ei ollut potilaille tarpeeksi tekemistä. Hän olisi toivonut manikyyriä ym. Kauneuteen liittyviä palveluita. Häntä ei oltu enää kuntoutettu sairaalassa, mutta rukouspiirin ystävät olivat häntä auttaneet ja käyneet rukoilemassa yhdessä ja antaneet toivoa ja kuntoutusta. 
Ihmeen kaupalla, hän oli alkanut kuntoutumaan ja päässyt takaisin kotiin! 
  
Mietin itse kotona, miten kiitollinen sain olla, että jalkani toimivat! Väsyneenäkin raahauduin ulos kävelemään ja nauttimaan hetkestä! Asiat voivat aina olla myös huonommin! Ei pidä ajatella paljonko on elämää jäljellä vaan nauttia siitä hetki kerrallaan! Ahdistuksen tunne vatsassa helpotti ja ryhdyin taas todella nauttimaan elämästä täysin rinnoin!
  
Palatakseni vielä omiin hoitoihin, haluan heti ensimmäiseksi kiittää Tampereen sairaalan erinomaista henkilökuntaa! Ihania ihmisiä! Kiireessäkin jaksoivat hymyillä ja tervehtiä. 

Lempi lääkärini siellä valoi toivoa ja halasi minua ja mukana ollutta siskoani ja sanoi, että kaikki menee kohdallasi mainiosti!  Ihminen ja lääkäri!  Yleisen käsitykseni mukaan useimpien lääkärien katseet ovat olleet yleensä kylmiä tai sitten välinpitämättömiä! 
Hoidot menivät päiväkerrallaan ja ensimmäisen päivän oksennuspäivän jälkeen en oksentanut kertaakaan. Otin kiltisti pahoinvointi lääkkeen tuntia ennen sytostaattia ja pahaolo pysyi kurissa. Nautin syksystä ja kotona olosta! Kerrankin pystyin päivällä käymään lenkillä ja nauttimaan luonnon kauniista syysvärityksestä!

Sairaus iski päälle

Kaikki alkoi kesälomallani. Oli kaunis kesäinen päivä, kesälomani oli loppupuolella ja samoin oli talomme putkiremontti.

Lähdimme tyttäreni ja anoppini kanssa ostoksille ja minä ajoin autolla. Kävimme ruokakaupassa, kirjastossa ja rautakaupassa. Tarvittavaa putkea ei löytynyt rautakaupasta, joten huristelin autolla toiseen kauppaan. Kävin ensin ruokakaupassa, sekä ostin appi­ukolle pullaa, minkä olin unohtanut. Sitten menimme sähköliikkeeseen, mistä löysin puuttuvan suojaputken. Pääsin liikkeessä kassalle, kun olin lyönyt pääni kassaan ja saanut epilepsia kohtauksen.

Ambulanssilla kiisin kohti lähintä sairaalaa, mikä sijaitsee Hämeenlinnassa ja siellä alkoivat tutkimukset, mikä on aiheuttanut kohtaukset.

Magneettikuvauksessa löytyi aivoista varjostuma, mikä diagnosoitiin aivokasvaimeksi.

Kirjaimet AIVOKASVAIN, olivat jo piirtyneet mieleeni hetkeä ennen kun lääkäri ne minulle kertoi. Ensimmäinen ajatus oli: Jaaha, tässäkö tämä sitten oli? En halua kuolla vielä!

Mieheni tuli sairaalaan ja tuskaisinta oli kertoa kaikille läheisille, mikä minua vaivaa.

Lohduttavaa heti oli, että kasvain oli leikattavissa.
Pääsin kotiin odottamaan leikkausta, mikä tehtäisiin TAYS:ssa. Mukaani sain hevoskuurin dexametasonia, eli 3tablettia aamusta, 3päivällä ja 3 illalla. Nukahdin ihan mukavasti illalla, mutta joka yö heräsin klo 03.00 ja olin pirteä, kun peipponen.

 Päänsärkyjä minulla ei ollut, eikä muitakaan oireita.
Minulla oli keväällä ollut satunnaisia kovia aamupäänsärkyjä, mitkä ovat olleet oireita kasvaimesta. Väsymystä valittelin työpaikkalääkärissä ja minulta otettiin pieni verenkuva, sekä kilpirauhas arvot, koska minulla on aiemmin leikattu struuma. Veri-arvot olivat ihan hyvät, leukosyytit olivat hieman koholla. Lääkäri kysyi otetaanko vielä kokeita, mihin sanoin että voihan se tietysti olla normaalia syys väsymystä.. Eihän se nyt ihme ole jos vähän väsyttää, kun puolet aivoista on turvonnut!

Odotin leikkausta kotona melkein kuukauden ja sain valtavasti yhteydenottoja ystäviltäni. Päätin kertoa sairaudestani facebookissa ystävilleni (karsin ensin sellaiset ihmiset pois, joista en saanut positiivista energiaa).

Olin erittäin positiivisella mielellä kotona. En tiennyt vielä mikä aivokasvain oli kyseessä, gradus II vai III? Missään vaiheessa ei minulle ehdotettu gradus IIII:sta. Öisin valvoessani, aloin kirjoittaa päiväkirjaa, mihin purkasin tuntojani.

Vihdoin koitti leikkaus Tampereella ja odotin vuorokauden sairaalassa. Sain huoneeseeni mukavan huonekaverin ja istuimme ulkona, jutellen kaikesta muusta paitsi leikkauksesta.

Leikkaus koitti ja leikkauksen teki Timo Tähtinen, TAYS:in kokenut aivokirurgi. Tiesin, että kasvainta ei voida leikata kokonaan, muuten vaarana olisi osittainen halvaantuminen tai puheen menettäminen. Leikkausta ennen lääkäri kertoi myös kuoleman riskistä, en mainostanut sitä läheisilleni.

Leikkaus meni erittäin hyvin. Päähäni jäi ainoastaan mikroskooppisen pieniä hippusia!

Tirskautin pienet onnen kyyneleet, kun jalat, kädet ja puhe toimi leikkauksen jälkeen normaalisti! Tiedän ketä muistan iltarukouksessa! 

Teholle ei saanut ottaa omaa kännykkää, joten olin sopinut että miehelleni ilmoitetaan miten leikkaus on mennyt ja mieheni ilmoittaa eteenpäin. Oli jo iltapäivä ja odottelin pääsyä osastolle, kyisyin onko miehelleni soitettu?

 Hoitaja ei ollut varma ja pyysin puhelimen. Soitin itse teholta ja voitte kuvitella mikä hämmästys ja itku oli toisessa päässä. Tietoa oli odotettu, kun kuuta nousevaa ja kukaan ei ollut vielä soittanut siihen mennessä. Viimeinen ihminen kenen hän oli odottanut soittavan oli minä!

Siitä alkoi sitten toipuminen ja en halunnut ketään sairaalaan. Pääni oli erittäin turvoksissa ja 37 hakasta päässä. Suosittelen ottamaan, jonkun päähineen mukaan! Minulla oli pelkästään kiharrin mukana ja pelotin kyllä lapsia viereisessä leikkipuistossa. Mitä voi odottaa, silmät mustana, pää turvoksissa, hakaset päässä.. Säikähdin aina itsekin, kun katsoin peiliin.

Sairaalassa minulla oli mukana I phone, missä Netflix sovellus. Heräsin välistä yöllä jo klo 03.00 ja latasin komedioita. Esimerkiksi sarja ensisilmäyksellä (How I met you mom) aivan hulvaton! Hihittelin ihan hervottomasti sängyssäni, kuulokkeet korvilla. Hoitajat kävivät säännöllisesti kurkkaamassa tilaani ja yksikin hoitaja luuli, että naureskelen itsekseni.. Jos miettii, että olin juuri tullut aivoleikkauksesta, hän varmaankin luuli, että aivoista oli lohkaistu ehkä sittenkin liian iso pala.. Neljäntenä päivänä pääsin kotiin. Jippii!

Perheelle oli tietysti järkytys ulkonäköni. Kesäkuumalla ei voinut pitää päähinettä, parasta haavalle oli antaa olla sen ilman mitään, joten viilletin ”Juice” paljaana. Järkytys oli itselle, kun leikkauksen jälkeen kortisonit päättyivät viikossa, tulivat päivittäiset päänsäryt. Kukaan ei ollut varoittanut sellaisesta särystä!  Kotona minulla oli Panadolia ja Buranaa. Särkylääkkeet auttoivat hetkellisesti, mutta särky tuli aina takaisin. En jaksanut tehdä mitään.. Onneksi äiti tuli auttamaan.

Tyttäreni aloitti juuri ensimmäisen luokan koulussa ja koulumatkan kävi saattamassa äiti ja mieheni. Toisena päivänä, kun lääkkeet olivat loppuneet tuli sellainen särky päähän, että ”haista paska Panadol” ei auttanut. Olin keittiön lattialla polvillani ja ajattelin, että tälläistä on siis kova kipu.. Itkin ja odotin aamuun, että sairaalan päivystys aukeaa ja saan kovempaa kipulääkitystä. Hoitaja kuunteli minua ja lupasi, että lääkäri soittaa minulle heti aamupäivästä. Lääkäri soitti ja kirjoitti reseptin. Sain kovempaa särkylääkettä.

Seuraavana yönä tuli taas särkyä ja otin sitä kovempaa särkylääkettä, tehosi kyllä paremmin mutta vointi oli niin kauhea että päätin että noihin tabletteihin en koske toiste jos ei ole ihan pakko.

Kipuilua jatkui yhteensä melkein kuukauden, minä aikana sain tiedon syövän luokituksesta IIII (postissa!) Glioblastooma.

Hoidot alkaisivat Tampereella mahdollisimman pian (Sädehoito ja sytostaatit).

Tapasin Tampereella aivan mahtavan syöpälääkärin, jännitin tapaamista kauheasti, mikä osoittautui turhaksi. Kerroin kuukauden jatkuneesta päänsärystäni ja hän kirjoitti kortisonit takaisin ja PIM, särky oli poissa! Ensin söin kolme tablettia päivässä Dexametasonia ja sitten sain itse tiputtaa annosta tilanteen mukaan. Halleluuja! Ei enää päänsärkyä!

Jos leikkauksen jälkeen tulee särkyä, kannattaa olla lääkäriin yhteydessä ja kysyä olisiko kortisonista apua!!