Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Näe vaikeudessa piilevä mahdollisuus

Olen totutellut elämään tiedon kanssa, että aivoissani ei enää näy kasvainta. Sulatteluun meni useampi päivä ja rentous valtasi kroppani.
Seuraava kysymys oli millainen on tulevaisuuteni? Kannatan hetkessä elämistä, mutta tietysti minunkin on mietittävä taloudellista puolta.
Kasvaimen leikkauksen jälkeen olen huomannut muutoksia toiminnassani. Pystyn kyllä kotona rauhassa tekemään ruokaa, valmistukseen kuluu vaan enemmän aikaa. Mikäli saan keittiöön apurin, ajatus katkeaa.
Ensimmäinen kaupassa käynti teki ihan fyysisesti huonon olon. Kuulutuksia, piippausta, kiukkuisia ihmisiä ja itkeviä lapsia.. Kaveriporukassa pystyn edelleen heittämään herjaa, mutta taas monen ristiin menevän keskustelun keskellä stressaannun ja vaikeus keskittyä nostaa  rumaa päätänsä.
Häly ja melu ovat myös asioita, missä stressi käyräni huutaa hoosiannaa!
 En voinut aluksi tunnustaa itselleni, että minussa oli jotain muuttunut.  Minä, joka ennen leikkausta työskentelin ihmisten puheiden ympäröivänä ja puhuin itse samaanaikaan! Oli kuitenkin aika tunnustaa itselleni, että työt avokonttori työssä olivat historiaa!
Olen jälleen valinnan edessä. Vaivunko epätoivoon vai jatkanko eteenpäin?
Olen onnekseni saanut mahtavaa valmennusta elämäni visualisointiin Anulta (sydantaseuraten.blogspot.fi)  ja valinta oli tällä kertaa helppo. Näen sateenkaaren päässä aarrearkun ja se on minulla ihmisten auttaminen.
Sairauden muuttaessa ihmistä on hyväksyttävä muutokset ja ottaa ne mahdollisuutena! Olen ammentanut jokaiseen päivään jotain hyvää sairaudestani ja tässä hetkessä täytin työkyvyttömyyseläke paperini! Mikäli saan laskuni maksettua, voin kiittää paranemistani auttamalla muita. Minun intohimoni on aina ollut kirjoittaminen ja positiivisuuden puhaltaminen ihmisiin.
Joskun pitää ottaa hyppy pois omalta mukavuus alueelta ja sukeltaa tuntemattomaan!


maanantai 12. toukokuuta 2014

Valkoinen kotka



Olin viime torstaina reissun päällä ja kävin ammentamassa energiaa ystävistä. Olin ensin aamusta tervehtimässä ystävääni, ketä on saanut neljä kuukautta sitten vauvan. Rauhoituin nipistämään palasen vauva arkea ja ammensin itsellenikin palan onnea matkaan.  

Oma arkeni tuli heti oven takana vastaan vesisateen muodossa ja hyppäsin junaan jatkamaan matkaa.Seuraava pysäkki oli Anun luona. Anu on pitänyt minulle valmennuksia, mistä on ollut valtaisa apu henkiseen jaksamiseeni, juuri oikeanlaista valmennusta tähän elämäntilanteeseen! 
Lisää tietoja Anusta ja valmennuksista sydantaseuraten.blogspot.fi
Kävimme ensimmäisessä valmennuksessa läpi miten minä haluan tulevaisuudessa elää. 

Valmennukset ovat olleet erittäin joustavia ja edellis kerralla keskityimme henkiseen jaksamiseeni.


Sain yhdessä mielikuva harjoituksessa valtaisan voimanpuuskan. Ensin näin pelkät valkoiset siivet ja hetken päästä valkoisen suuren kotkan. Hahmoitimme etukäteen hetkeä lääkärin luona, kun saan tiedot magneettikuvista.
Valtaisa paineentunne vatsassa helpotti ja sain sellaisen olon, että tulee lääkärissä mitä tahansa tietoa, tulen kotkan lailla lentämään niiden ylitse.
Illasta kävin syömässä ja rentoutumassa työkavereideni kanssa. Ruoka oli todella hyvää ja pari juomaa rentoutti mukavasti päivän.


Päivät menivät nopeasti eteenpäin. Viikonloppuna oli vieraita ja vietimme äitienpäivää, sekä juhlimme syntymäpäiviäni.
Synttäreitä juhliessani nauroin itselleni taas kymmenen vuotta lisää aikaa.


Sunnuntai koitti. Pyörin illan kotona, niin kuin pöksyissäni olisi muurahaisia. Keksin kokoajan tekemistä, jotta saisin ajatukset pois lääkärikäynnistä. 

Yöllä heräsin klo 03.00 kissa kertoi tyytyväisyyttään kehräämällä, oli ihan päänsäkin tuonut minun tyynylle. Hyörin ja pyörin sängyssä kolmisen tuntia ja nousin väsyneenä ylös.
Jännitys oli käsinkosketeltavissa ilmassa.
Sisko lähti kanssani Hämeenlinnaan henkiseksi tueksi. Odottelimme odotustilassa ja lääkäri oli 20minuuttia myöhässä. Istuin odottaen ja sisko pyöri ja hyöri ympäri tilaa.
Vihdoin pääsimme lääkärin luokse ja hän vapautti meidät piinasta heti ensimmäisessä lauseessa: Magneettikuvissa ei näy kasvainta!! Seuraava kontrolli kuvaus on kolmen kuukauden päästä!!
Vihdoinkin pääsen toipumaan.
Olen vuorten yli lentävä valkoinen kotka.



torstai 8. toukokuuta 2014

Magneettikuvaus


Vihdoin koitti keskiviikko ja kauan odotettu magneetti kuvaus. Tukenani oli hyvä luottoystäväni ja karautimme auton kohti Hämeenlinnaan heti aamutuimaan. Heitimme hetulaa koko matkan ja mieli oli korkealla. 
Ennätimme käydä kahvilla ja menimme kymmenen minuuttia ennen kuvausta paikalle. 
Vastaanotto oli lämmin ja sain esitietolomakkeen täytettäväksi. Olin  kotona laittanut paperit niin hyvään talteen, etten itsekkään löytänyt niitä.. 
Aloin täyttää lomaketta, kun hoitaja tuli jo hakemaan. Samalla kuin sulloin rintsikoitani rillien kanssa kaappiin, hoitaja tenttasi kysymykset. Siirryimme seuraavaksi putkilon viereen. 
Olin aamusta pakkeloinut naamani normaaliin tapaan ja minut passitettiin naama pesulle! Pään kuvauksessa ei saa olla meikkiä naamassa. 
Kerroin hoitajalle edellisestä kammo kokemuksestani, kun CT kuvauksessa tökittiin kolme kertaa suonen läpi eikä saatu kanyyliä laitettua lainkaan.
Magneettikuvauksessa kanyyli on huomattavasti kapeampi, eikä se sattunut ollenkaan. Kiitin hoitajaa kivuttomasta asennuksesta! Kuvaus alkoi.
Korvissani oli tulpat ja kuulokkeet, mutta silti porausta muistuttava ääni jyräsi kaiken läpi.
Puoli tuntia on valtavan pitkä aika, kun ei tiedä kellosta mitään. 
Olisin kaivannut, että hoitaja hihkaisee metelin läpi kauanko vielä jatketaan. 
Hoitaja kertoi, että kuvauksen loppuvaiheessa kanyylin kautta tulee hiljalleen varjo-ainetta, mikä tuntuu viileänä virtauksena kädessä. Odottelin tunnetta, mutta sitä ei koskaan tullut.
Lopulta kuvaus oli ohi ja hoitaja toivotti hyvää syntymäpäivää ja passitti kotiin.
Tätä syntymäpäivä lahjaa ei ihan heti unohda!

torstai 1. toukokuuta 2014

Viimeinen kuuri


Vihdoin koitti huhtikuun viimeinen päivä, vappu aatto ja minun viimeinen sytostaatti kuurini! Eilinen päivä meni ihan mukavasti, kävin aamusta lenkillä ja ihailin keväistä luontoa. Kävelin järveä ympäri, kun vastaan tuli neljä peuraa. Upea näky! Seisoin ja ihailin niitä pitkän aikaa, kun kaivoin kännykkäni kuvaus asentoon karkasivat takaisin tiheän kuusikon sekaan.

 Tytär meni ystävän luokse yökyläilemään ja vappua viettämään. Sain heiltä piristäviä kuvia, olivat leiponeet itse munkkeja ja nauttivat simaa ulkoterassilla. Syvennyin itse lukemaan uusinta numeroa Luontais terveys lehdestä.
Jälleen kerran siinä oli artikkeli mahdollisesta tulevaisuuden syöpälääkkeestä. Suosittelen ehdottomasti lukemaan kyseisen numeron! Mielenkiintoinen artikkeli kesämaruna nimisestä kasvista, mitä on aiemmin käytetty malarian hoitoon ja nyt on saatu myös hyviä tuloksia syöpien hoidossa.


 Ihmettelen suuresti, minkä takia luonnonlääkkeitä ei oteta Suomessa tukihoidoksi syöpähoitoihin! Onko esteenä se, että niitä ei voi patentoida?


Odotan kuurini päättymistä innolla ja ensi viikon magneettikuvausta kauhun ja ilon sekaisin tunnelmin.
Onko kasvain saatu selätettyä? Uskon vahvasti niin!