Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 26. syyskuuta 2014

Terveellistä elämää


Yritän jokainen päivä löytää kipinän syödäkseni mahdollisimman ravitsevaa ja hyvää ruokaa. Olen lapsesta asti ollut mahdottoman allerginen ja ramppasin allergia sairaalassa alvariinsa kaikenlaisissa testeissä.
Äitini sai vakuutuksen kautta erityisrahaa vaikean ruokavalion vuoksi. Nopeasti sanottuna olin melkein kaikelle allerginen: eläimet,siitepölyt, kala, äyriäiset, laktoosi, mausteet, kaikki raakana syödyt kasvikset. Lempiruokani oli makarooni maito. Siitä ei mahdottomasti saa vitamiineja.
Kesällä söin jonkin verran mustikoita ja mansikoita. Syksystä nautin omasta omenapuustamme omenoita, vaikka huulet turposivatkin. Sienet ja sipuli olivat inhokkejani, vaikka niitä olisin voinut syödä.
Eniten eläimistä olin allerginen koirille ja kuitenkin meillä oli aina vähintää kolme koiraa kotona. Koirat olivat metsästys tarkoitukseen ja elivät aitauksessa ulkona, mutta aina tilaisuuden tullen kävin ulkoiluttamassa niitä.
Halusin myös kissan meille, se oli kyllä myös sisällä ja minun rakkain kaverini.
Eräänä päivänä tulin kotiin myös marsun kanssa, ystäväni marsu oli saanut yllättäen pentuja. En antanut periksi allergioille, mielummin niiskutin kissa, koira ja marsu kainalossa.
Teininä rupesin kiinnostumaan ravitsemuksesta ja luin kirjallisuutta kasvissyönnistä. Rakastin eläimiä ja minusta tuntui, että söisin omia ystäviäni. Ryhdyin kasvissyöjäksi. Jätin ruokavaliostani kaiken lihan pois, mutta käytin edelleen maitoa ja kananmunia.
 Luin myös siedätyksestä ja siitä miten keho tottuu pienillä annoksilla syötyinä allergisoiviin ruoka-aineisiin.
Viisitoista vuotiaana aloin syömään normaalisti mausteita ja sipulikin alkoi maistumaan. Kasviksista tuli myös herkkuruokaa.
Liha lisää tulehdusta kehossa, joten sen syönnistä luopuminen todennäköisesti helpotti minulla myös allergiat. Nykyäänhän lapsille suositellaan siedätystä, riippuen reaktion vahvuudesta.
Parikymppisenä aloin seurustelemaan ja ryhdyin jälleen pikkuhiljaa käyttämään lihaa ravinnossani.
Ruokavalioni on repsahtanut vuosien kuluessa ja aloin syömään paljon herkkuja, milloin painoni on myös noussut.
Viimeisimpinä vuosina ennen syöpää myös liikunta oli jäänyt minimiin, koska en enää iltaisin raskaiden työpäivien päätteeksi jaksanut lähteä mihinkään.
Uskoisin, että aika monella yli kolmekymppisellä on sama ongelma. Ravinnon huonolaatuisuuden ja liikunnan puutteen vuoksi tulee sairauksia.
Olen vuoden verran kohottanut kuntoani ja raahannut itseni kävelemään raittiiseen ulkoilmaan. Raikas happi auttaa myös kehossa taistelussa syöpää vastaan. Olen jättänyt myös kaikki kovetetut kasvirasvat pois sekä herkuttelun.
Syön kyllä himon iskiessä pari palaa tummaasuklaata päivässä (yli 70% suklaata). Kasviksia olen lisännyt ruokavaliooni parhaani mukaan ja varsinkin kaaleja.

Koko talven lisäsin lautaselle parsakaalia ja nyt kesän lopusta olen ihastunut lehtikaaliin. Lehtikaalissa on aivan valtavasti vitamiineja ja se on miedon makuista laitan oheen linkin mistä voi käydä lukemassa lisää siitä.  http:www.tasapainottajat.com/blogi.php?d=5
Minä olen saanut äidiltäni luomu viljeltyä lehtikaalia ja olen tehnyt siitä superjuomaa. Helppoa ja hyvää sen ohje löytyy aiemmista kirjoituksistani.
Minä en ole pystynyt kokonaan luopumaan kahvista enkä leivästä. Syön kuitenkin niitä suhteessa melko vähän. Välipalaksi teen helposti smoothien, mihin laitan kasviksia. Ruokavalio muodostuu helposti mielitekojen mukaan, mutta yritän pitää sen mahdollisimman alkaalisena, minkä uskon pitävän syövän jatkossakin poissa. Voisin kirjottaa ruokavaliosta vaikka kirjan, mutta laitan tähän väliin yhden mielenkiintoisen linkin: http://www.vinkkilanluomutuote.fi/terveystieto_ravinto.html
Halusin aluksi kertoa, miten vähän olen lapsena syönyt kasviksia ja miten olen opetellut teininä syömään niitä.
Kasvikset jäivät taas vuosiksi pois ruokavaliosta ja tilalle tulivat pastat ja leivät.
Sairastuin vakavasti ja olen taas opetellut nauttimaan raakana vihannekset. Minulle tehosekoitin on ollut oiva apu lisäämään kasvisten määrää päivittäisessä ravinnossa. Sinne saan sujautettua esimerkiksi raakana inkiväärin, lehtikaalit, maca jauheet ja pähkinät. Kolmessa minuutissa juoma on valmis ja minuutissa juotu.
Helppoa ja terveellistä! Jos minä saan kasvikset alas kurkusta, niin saat sinäkin!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Syövästä on mahdollista toipua

Aloin tänään aamusta katselemaan kuvia kännykästäni ja mietin miten kuluva vuoteni on ollut tapahtuma rikas. Olen nauttinut jokaisesta päivästä ja kasvanut ihmisenä.
Muistan nuorempana miten tarkkaa oli ulkonäöstä huolehtiminen ja kuinka roskistakaan ei voinut viedä ulos ennen kun oli laittanut ripsarin silmiin. Nykyään isken lippiksen päähän ja lähden meikittä aamu lenkille.
 Kun kuolemaa katsoo suoraan silmiin, pelko sen kohtaamisesta katoaa. Olen sinut kuoleman kanssa, mutta en anna sille vielä lupaa viedä minua. Haluan elää!! Kipujen ja epävarmuuden keskellä velloessa, täytyy löytää sisältä tahto mennä eteenpäin.
Minulla tahtoa lujitti oma tyttäreni. Antaisin vaikka oman henkeni hänen puolesta! Toivoa voi antaa myös niin monta muuta asiaa. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi: Oma puoliso, tahto saavuttaa vielä jotain tai halu nähdä ja kokea joku eksoottinen paikka.
Varmasti jokaiselta löytyy jotain ja periksi ei anneta!
Silloin, kun on huonnoimassa jamassa, kasvot valkoisena ja oksennus kurkussa, ei halua kuulla säälittelyä! Parasta on kysyä, missä voin auttaa? Monesti apua tarvitsee ihan normaalissa arjen pyörityksessä.
 Itselle korvaamattomana apuna olivat oma äiti ja sisko. Äiti kävi laittamassa ruokaa, kun en itse jaksanut. Hän myöskin auttoi tyttären hoidossa, sekä edelleenkin auttaa taloudellisesti ostamaan ravintolisiä.
Sisko etsi kaiken mahdollisen saatavilla olevan tiedon ravintolisistä ja parhaasta mahdollisesta ravinnosta.
Olen sanoin kuvaamattoman kiitollinen heille molemmille toipumisestani. Ilman heitä, en olisi tässä!
Haluan kuvilla näyttää toipumiseni.
Ensimmäinen kuva on otettu kotona heti, kun pääsin leikkauksesta kotiutumaan. Olin juuri käynyt suihkussa ja takahiukset ovat märkänä, mutta edessä ei ollut hiuksia.
Alempi kuva on otettu tämän vuoden heinäkuussa ja vointi on jo ihan loistava!
Sinäkin pääset päivä kerrallaan eteenpäin ja loistavaan oloon, jos vain haluat!

lauantai 13. syyskuuta 2014

Virtaa vyöhyketerapiasta

Olin torstaina vyöhyketerapiassa ja haluan jakaa kokemuksen kanssanne. Onko vyöhyketerapia tuttua sinulle? Olin itse kolmatta kertaa hoidossa.
Olen monta vuotta sitten jo lukenut kyseisestä terapiasta, mietin sitä silloin raskauden jälkeiseen turvotukseen. Olin jo katsonut paikan valmiiksi,mihin menen kokeilemaan, mutta se jäi kuitenkin tekemättä.
Sain sitten sykäysen ystävältäni Anulta, joka oli käynyt hoidossa. Näytän tarvitsevan joltain suositusta, ennen kun uskallan mennä kokeilemaan. Hieronta on aina aika intiimiä, joten haluan luottaa minua hierovaan ihmiseen.
Kävimme Annen kanssa ensimmäisellä kerralla läpi millainen elämäntilanne minulla on ja olin silloin juuri lopettanut puoli vuotta kestäneen kemoterapian.
Olen käynyt terapiassa, jotta pääsen puhdistamaan elimistöstäni sitä myrkkyä, mitä olen joutunut syömään.

Esimmäiset vuorokaudet hoidon jälkeen olen ollut todella väsynyt ja olenkin ottanut silloin ihan rennosti. Kolmantena päivänä tuleekin sitten ihan loistava olo ja virtaa löytyy.
Voin hieman avata, miten hoito menee. Hoidossa kiinnitetään pienet magneetit korviin ja ne buustaavat hoitoa vielä pari päivää itse käsittelyn jälkeen. Seuraavaksi pisteitä haetaan jalkapohjista. Hassua, miten jalkapohjaa hieromalla saa väreitä koko kroppa. Rauhoittavan musiikin soidessa taustalla, minulle tulee tunne, että irtoan ajasta ja paikasta.
Seuraavaksi vuorossa on selkä ja niska, missä hierotaan tiettyjä pisteitä. Annella on todella napakka ote ja kyse ei ole todellakaan mistään hiplauksesta.
Hieronta voi avata myös tukahdettuja tunteita. Voi alkaa itkettää tai naurattaa.
Toisen terapia session jälkeen, minun rupesi tekemään mieli valkosipulia. Oli pakko mennä kiinalaiseen ostamaan valkosipuli kana annos ja syödä hotkaisin sen sisuksiini.
Torstaisen hoidon jälkeen, minulta nousi tukahdetut sanat pintaan. Ne nousivat alitajunnastani ja kun sain puhdistettua ne ulos verbaalisesti, oloni oli heti kevyempi.

Yhteystiedot:
Anne Vuotari
Koulutettu hieroja
Vyöhyketerapeutti
Homeopaatti

Sturenkatu 47
00550 HELSINKI
Puh. 0405350161

http://www.kolumbus.fi/anne.vuotari/index.shtml

Kenelle suositten? Ihan kaikille!

tiistai 9. syyskuuta 2014

Kirjoittamisen tuskaa


Heräsin tänään tarmoa täynnä, hyvin nukutun yön jälkeen. Näin upeaa unta ja tunsin herääväni uudestaan eloon, niin kun tein unessani.
Olen jo pitkään haaveillut kirjoittamisesta. Kirjoitin muistaakseni jo seiska luokalla äidinkielen tunnilla aineen, mitä haluan tehdä isona. Kirjoitin asuvani Ranskassa ja kirjoittavan kirjaa upeassa kaupunki asunnossani.
Vuodet kuluivat ja ajelehdin ihan eri suuntaan haaveistani, kunnes sairaus iski yllättäen vasten kasvojani. Se oli minulle herätys keskittyä sisimpääni ja kuunnella mikä on minun kohdallani elämän tarkoitus.
Jokaisella on joku erityinen kyky, minulla on kyky nähdä asioiden positiivinen puoli.
Olen rämpinyt lapsuudesta asti erilasten ongelmien läpi ja pitänyt pintani. Olen yrittänyt löytää aina pilven hopeisen reunan. Tämän sairauden myötä löysin taas intohimoni kirjoittamiseen.

Intohimoa minulla taitaa olla enemmän kun taitoa, mutta yritän voittaa pelkoni kirjoittamiseen.
Pelkään, että teksti mitä tuotan ei ole tarpeeksi näpsäkkää. Tekstissäni pilkut ovat väärässä kohtaa ja lauseeni ovat ihan liian pitkiä. Tästä johtuen tunnen välillä kirjoittamisen tuskaa. Tunnen myös sisäistä paloa kirjoittamiseen, mikä raahaa minut väkisin koneen ääreen naputtamaan tekstiä, pilkuista piittaamatta.

Sairauden iskiessä otin jälleen tukea kirjoittamisesta. Luontevampaa öiseen aikaan oli kirjoittaa käsin päiväkirjaan. Otin kirjan esille yöllä ja kirjoittamasta käsialasta näkee, milloin on ollut kovimmat kivut. Kirjoittaminen oli minulle keino myös hallita kipua ja poistaa sitä elimistöstä.
Olen tänään ottanut koneen taas esille ja poistanut häiriötekijät. Kissat päästin ulos, lapsen saatoin kouluun ja telkkarin laitoin kiinni. Nyt on loistava hetki aloittaa.
Alan kirjoittamaan kirjaani.
Mistä sinä unelmoit? Unelmat rakentavat sillan huomiseen.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Vilustumista

Syksy on jälleen hiipinyt arkeen sateineen ja niin on myös kaikenmaailman flunssa taudit.
 Tyttärelläni nousi kuume viime sunnuntaina ja nuha iski täysillä päälle. Annoin ne perinteiset flunssa lääkkeet: mummin tekemää herukka mehua ja panadolia. Samoin äidin reseptissä oli lepoa ja rakkautta.

Luin jokunen aika sitten sellaisesta viher-smoothiesta, mikä sai sukat ainakin minulla pyörimään jaloissa.
Siihen sekoitetaan tehosekoittimessa:
Mantelimaitoa n.5dl, pari lehteä lehtikaalia, n.2cm palanen tuoretta inkivääriä, puolikas banaani antamaan makeutta, tirskautin joukkoon myös hieman sitruunaa.

Helppo ja nopea tehdä ja sillä saa karkotettua flunssan. Sain houkuteltua tyttöni juomaan pillin kanssa hieman juomaa, kun sekoitin mukaan vielä vanilja yogurttia. Helpotti hänen flunssasta paranemista.

Valmistin kyseistä juomaan tänään itselleni, kun kurkkua alkoi heti aamusta kaivella. Suosittelen näin syksyyn kyllä kaikille tehojuomaksi ja suojaksi pöpöjä vastaan.
Terveydeksi!