Anna musiikin liikuttaa

Heräsin keskiviikkona täynnä energiaa ja oli ihan pakko päästä liikkeeseen heti aamusta. Ajattelin mennä suihkuun ja samalla kuunnella musiikkia. Avasin radion, mutta musiikin sijasta sielä jaaritteli elämäänsä kyllästyneen miehen ääni.
Vaihtoehdoksi, ajattelinkin kaivella kaappiin unohtunutta cd-pinoani. Löysin sieltä vanhan kokoelma cd:n.

Tyrkkäsin yhden CD:n sisään jytäkoneeseen ja aikamatka sai alkaa. Väänsin volumen kaakkoon, bassoa niin, että jokainen solu värisee. Tuli aivan mieletön fiilis ja keho lähti kuin itsestään liikkumaan. Tämä CD oli ajoilta, kun tuli valoitettua baarien tanssilattiat. Oli ihan pakko alkaa tanssimaan. Mahtavaa oli vaan antaa mennä ja tanssia tahdin mukaan. Milloin olisin viimeksi heittäytynyt musiikin vietäväksi? Se on vapauttavaa ja liike tyhjentää kaikki masennukset mielestä. Olen kaivannut ihan mielettömästi tanssia. Tarvitseeko lähteä jumppatunnille tai ravintolaan jytäämään? Riittääkö, että laittaa hyvät musat päälle ja antaa hien lentää? Kyllä riittää. https://www.youtube.com/watch?v=ydd9Dn3bJlI

Pyjamabileet

Meillä oli eilen pyjamabileet. Ei siis minulla, vaan tyttärelläni. Hän pyysi yökylään neljä ystäväänsä. Tytöt tulivat eilen puolenpäivän jälkeen ja alkuun leikkivät ulkona. Paistoin grillimajassa kasan muurinpohjalettuja. Herkuttelimme lettusten kera maailman maistuvimman mansikka hillon. Yksi ystävistä toi äitinsä tekemää hilloa mukanaan.

Tyttöjen iltaan mahtui myös illallinen. Toiveena oli spagetti ja jauhelihakastike. Kokki hoiti tilauksen perille ja lisäsi siihen tietysti reilusti salaattia. Seuraavaksi oli vuorossa manikyyri ja kynsien lakkaus.
Illan huipennukseksi oli vuorossa leffa ja herkkuja.
Pehmolelu sota oli täysillä illasta käynnissä, kun komensin nukkumaan. Hieman oli siinä vaiheessa  hakusessa, kuka nukkuu kenen kanssa. Sänkyinä toimivat tyttären huoneen vieressä oleva vierashuone ja huoneessa oleva vuodesohva. Hyvin he kuitenkin itse sopivat ketä menee kenenkin viereen.

Aamusta kokkailin aamupalaa ja sen jälkeen sulattelu tapahtui kellarissa. Kuulosti siltä, että sielä olisi tömistellyt norsulauma, eikä kasa pieniä tyttöjä. Tyttäreni näytti tangolla liikkeitä ja stepperi oli myös kovassa käytössä. Nyt huoneet on siivottu ja tytöt lähtivät ulos.
Kokki ja siivooja ottavat loppupäivän vapaata, hieman väsyttää viikonlopun urakointi. Tyttären hymyleviä kasvoja katsellessa, väsymys kuitenkin katoaa ja huomaan, että urakointi ei mennyt hukkaan.

Normaali viikko

Kasvot ovat melkein kaventuneet tavallisiksi. Vähän on poski vielä turvoksissa ja väritys on tänään vaalean keltaisenvihreän kikertävä. En ole antanut turvotuksen haitata menoja, ainoastaan viime perjantain treffit kaverin kanssa peruin, kun lapsi valvotti yön kipeänä ja ajokeli oli niin kauhea. En yleensä ikinä peru sovittua tapaamista, mutta nyt oli selkeästi luonnonvoimat tapaamista vastaan. Ilmoitin kaverille ja toivottavasti näemme kuitenkin pian.
Viikko on mennyt sutjakkaan, niin kuin ne tuntuvat aina menevän. Sunnuntaina tytär meni kaverille leikkimään ja minä jäin kotiin siivoamaan suoraan sanottuna paskaa lattioilta. Meillä oli mennyt viemäri tukkeeseen ja sitä avattaessa tavara tuli suihkuna lattiakaivon läpi lattialle. Saimme tukkeen avattua
( Loppuun asti vihdoin tiistaina!Silloin taas uusi siivous) nyt taas toimii normaalisti.
Siivottuani lähdin kävellen tytärtäni vastaan, kaveri asuu viereisen järven toisella puolen. Kuulin askeleita takaani, käännyin ympäri ja tuijotin Borista silmiin. Kissa oli lähtenyt perääni ja kipitti tien vartta pitkin koiramaisesti perässäni. Great! Oli jo pimeätä ja tytölläni ei ollut fikkaria mukana, joten jouduin jatkamaan matkaa kissa kintereilläni.

Kissa tuli uskollisesti kannoillani ja kun lähdimme tyttäreni kanssa kohti kotia se säikähti jotain ja säntäsi sujahtaen metsään. Siinä sitten yritimme houkutella kissaa mourun perusteella pilkko pimeästä metsästä ja sanotaanko lyhyesti, että siinähän se ilta sitten meni.
Keskiviikolle sovin tapaamisen Helsingin keskustaan ja tapasin pari hyvää ystävääni. Oli todella ihanaa päästä tuulettumaan kotoa aikuisten seuraan ja vaihtamaan kuulumisia.
Keskustasta hyppäsin ratikkaan ja ajelin siskoni luokse. Hämärä alkoikin jo laskeutumaan taivaan rantaan, joten päätinkin jäädä kaupunkiin yöksi.
Kävimme illasta vielä vähän kiertelemässä kaupoilla ja ostin puutuvat tarvikkeet kotiin. Jäin sitten äitin luokse yöksi, autoni oli hänen parkkiksella säilössä. Lähdin aamupäivästä ajelemaan kotiin päin hyvillä mielin.
Pääsin noin kilometrin eteenpäin ja älysin punaisen valon palavan kojetaulussa. En ole mikään auto insinööri, joten kiroten mielessäni päätin ajaa vieressä asuville appivanhemmille.
Ajoin auton parkkiin ja kaivelin huoltokirjan. Selvisi, että minun pitäisi tarkistaa jarrunesteet. Jaa, mistähän niitä tarkistetaan? Muistin kuitenkin, että kyseinen valo oli palanut, kun käsijarru oli kerran jäänyt jumiin. Aloin sitten runkuttamaan jarrua edes takas ja tadaa, jarruvalo hävisi!
Kyllä kuitenkin jännitti ajella kotiin, jarrut on kuitenkin aika tärkeä osa autoa. Pidin melkoiset turvavälit edellä ajavaan autoon, ihan vaan varmuuden vuoksi. Onneksi liikennettä oli tosi vähän.
Tänään olisi sitten tiedossa vierailua poliisilaitokselle, tyttären passi pitäisi uusia.  Kävimme maanantaina otamassa passikuvan, mikä meni sähköisesti viranomaisten järjestelmään. Tein hakemusta eilen netissä, mutta allekirjoitus puuttui. Menemme siis tänään vetäisemään nimmarit vielä ja kohta päästään taas reissaamaan. Reissuja suunnittelemaan!

Yhteystiedot

Olen pitänyt ensimmäisestä blokkauksesta alkaen tärkeänä, että tekstini ovat kaikkien lukijoiden saatavilla ilman maksuja. Diagnoosin saatuani halusin vertaistukea ja sellaista positiivista kanssa kulkijaa oli erittäin vaikea löytää.

 Sain kuitenkin ystäväni kautta yhteystiedot aivokasvainta sairastaneelle henkilölle, mutta en heti ottanut yhteyttä.  En halunnut kuormittaa ketään ongelmillani. Nyt kun vointini on ollut hyvä, soitin vihdoin hänelle ja joulukuun alussa kävin tapaamassakin.
Näin jälkikäteen ajatellen, olisin monen asian suhteen päässyt helpomalla, jos olisin ottanut tuen vastaan. Muistutan tässä vaan, että vaikka kirjoittelen tänne blogiin ajatuksia,  minuun saa ottaa yhteyttä myös sähköpostilla. Yritän vastailla kaikkiin asiallisiin viesteihin ja kysymyksiin koskien tätä sairautta. Jakaminen on välittämistä :)
sähköposti: palvinainen.sanna@gmail.com ja löydät minut myös facebookista:https://www.facebook.com/positiivinensairastaminen

Hyvin luistaa

Olin eilen tarmoa täynnä ja kävin heti aamusta heittämässä lenkin upeassa talvisäässä. Kaivoin myös vintiltä sukset ja kokeilin käydä sivakoimassa pienen lenkin.

Tyttäreni tultua koulusta, halusi hän lähteä luistelemaan. Menimme siis läheisen koulun kentälle ja fiilis oli loistava. Aloimme sitten luistelemaan hieman lujempaa ja leikimme kahdestaan hippaa. Kuinkas kävikään? Otin sitten oikein kunnon vauhdista lento poski liuun jäätä myöten.
Onni onnettomuudessa oli ettei yhtään hammasta katkennut tai nenä murtunut.
Tänään naama on sen näköinen, kun joku olisi täräyttänyt oikein kunnolla poskeen nyrkillä. Otin myös oikealla kädellä vastaan jäästä ja se on myös ihan turvoksissa. Sormet kuitenkin taipuvat, joten en usko, että on mitään murtunut. Tekevälle sattuu.

Kirja

Olin eilen palauttamassa kirjojani kirjastoautoon ja värjöttelin ulkona puolisen tuntia. Kirjastoauto ei koskaan tullut. Kävin aikaisemmin lainaamassa kasan erilaisia kirjoja. Osa kirjoista oli ravitsemukseen liittyviä ja pari Paolo Coelhon kirjaa.(Alkemisti, yksi lempi kirjoistani!Suosittelen!)

Coelhon kirjat olin lukenut aiemminkin, mutta halusin lukea ne uudestaan. Toinen kirja oli nimeltään Portobellon noita ja toinen Brida. Portobellon noitaa aloin lukemaan ja pääsin puoleen väliin ja en saanut siitä mitään uutta inspiraatiota. Ajattelin palauttaa kirjat pois.
Koska en saanut kirjoja palautettua, aloin sitten eilen lukemaan Bridaa. Uppouduin siihen täysillä mukaan ja muistin siitä jotain kohtauksia. Huomasin, että mieleeni olivat jääneet esimerkiksi yrttien parantavat vaikutukset.
Mistä tietää, mikä yrtti käy mihinkin vaivaan? Yrtin muodosta. Intuitiivisesti olin aiemmin syönyt erilaisia pähkinöitä, ennen kuin selvisi, että päässäni on kasvain. Ohessa on Saksan pähkinän kuva.

Terveystieto pähkinästä: Saksanpähkinä on ainoa pähkinä, joka sisältää runsaasti kasviperäisiä omega-3-rasvahappoja. Saksanpähkinät sisältävät myös runsaasti E-vitamiinia, mineraaleja sekä antioksidantteja, jotka suojaavat syövältä ja vahvistavat immuunijärjestelmää. Saksanpähkinöiden säännöllinen käyttö ruokavaliossa alentaa huonoa LDL- kolesterolia, lisää verisuonten joustavuutta ja vähentää veritulpan riskiä.
Uskon, että kirjan oli tässä elämäntilanteessa tarkoitus muistuttaa minua lahjasta. Jokaisella ihmisella on joku lahja ja hänen tulee se itse löytää. Matkalla on merkkejä ja kohtaamisia, mitkä vievät oikeaan suuntaan. Anna sydämelle mahdollisuus viitoittaa oikea suunta.

Rakkautta ensi silmäyksellä

Ensimmäinen yhteys noihin tummiin silmiin on jäänyt ikuisesti mieleeni. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jokainen vanhempi tietää sen tunteen, kun saa lapsensa ensimmäistä kertaa syliinsä. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä onnen tunnetta.
Naisilla vielä synnytyksen jälkeen hormoonit jylläävät ja itku on koko ajan herkässä.  Synnytyksessä en itkenyt ollenkaan, mutta kun pikkuinen vietiin teholle heti synnytyksen jälkeen, vollotin silmät punaisena.Teholla käydessä yritin olla normaalisti, mutta joka kerta kyyneleet yllättivät. Järjellä ajatellen tiesin, että mitään hätää ei ollut, mutta sydän vuosi verta erosta. Käsittämätöntä on se rakkaus mitä voi tuntea pientä lasta kohtaan. Olin käsitellyt oman kuolevaisuuteni jo nuorena, kun isäni kuoli yllättäen. En enää pelännyt kuolemaa vaan opin arvostamaan elämää. Kohtasin kuitenkin uudestaan pelon, oman lapsen puolesta.
Synnytyksen jälkeen side vaan vahvistuu päivä päivältä. Olen ottanut tavaksi puhua tunteista ja kerron joka päivä kuinka paljon rakastan häntä. Haluan kasvattaa lapseni puhumaan tunteistaan.
Tämän sairauden myötä olen jatkanut avointa linjaa. Kysyn päivittän onko kaikki kunnossa ja askarruttaako joku asia? Kerron avoimesti sairaudestani. Magneettikuvia otetaan jatkuvasti, jotta nähdään onko kasvain uusiutunut.

En kuitenkaan halua elää jokaista päivää alleviivaten sairauttani. Elämme normaalia arkea. Elämän lanka voi katketa milloin vain. Elämää ei voi elää kuitenkaan ajatuksella, mitä järkeä on tehdä mitään, kun kuitenkin lopuksi kuolee. Näen, että jokainen päivä elossa on lahja!
Olen kiitollinen, että olen saanut olla päivittäin kotona, kun tyttäreni tulee koulusta. Mikäli en olisi sairastunut, tälläistä mahdollisuutta ei olisi ollut. Parhaimmat hetket elämässä ovat ihan ne arkiset halaukset ja illasta se hetki kun tyttäreni rutistaa lujaa ja sanoo: Kyllä mä äiti rakastan suo niiiiin paljon!

Hiilihydraatiton ruokavalio?

Onko syövän parantaminen mahdotonta? Olen lukenut paljon tietoa syövästä ja miten se etenee kehossa. Olen myös pyrkinyt omassa kehossani vähentämään tulehduksia, syömällä mahdollisimman terveellisesti ja luonnonmukaista ruokaa. Olen koukussa lehtikaaliin, juon sitä smoothien muodossa ihan joka päivä!
En ole kuitenkaan mikään pyhimys, söin tänäänkin uunissa paahdettuja paahtoleipiä, missä oli tomaattisalsaa, sipulia, kalkkunaa, paprikaa ja mozzarella juustoa.. 90% syön terveellisesti ja 10% täysin nautinnollisesti.
Olen lukenut paljon kirjoja, artikkeleita, lehtiä ja katsonut dokkareita koskien syövän parantamista meillä ja maailmalla.
Olen vetänyt oman johtopäätökseni, että ravinnolla ja liikunnalla on mahtava vaikutus parantumisen kannalta. Ravinnon lisäksi tietysti mieli on toinen parantumista edistävä tekijä. Halusin kuitenkin laittaa linkkiin yhden mielenkiintoisen dokkarin (kesto 1,5h) katso se ja mieti mitä mieltä olet?
http://bambuser.com/v/1548437
Itse olen päätynyt mahdollisimman alkaaliseen ruokavalioon, syön paljon kasviksia ja olen vähentänyt happamia ruokia (mm.alkoholi, kahvi,juusto,liha,valkoinen jauho) Käytän lisäksi mm: vihreätä teetä, pakurikääpää, havupuu uutetta ja isoa kasaa erilaisia vitamiineja(olenkin kirjoittanut niistä aikaisemmin).

Tein aikaisemmin paljon pasta ruokia ja niitä en ole tehnyt moneen kuukauteen oikeastaan yhtään. Juustoisen pasta aterian jälkeen tulee väysynyt olo ja tekee mieli kömpiä nukkumaan. Olen ihastunut erilaisiin kasviskeittoihin, esim. porkkanakeitto. Aivan loistava maku ja sen syönnin jälkeen olo on virkeä. Salaatit ovat myös hyviä, mutta näin kylmällä kaipaan aina jotain lämmintä!
Näin tänään myös linkin, mikä tukee ajatuksiani myös diabeteksen hoidossa:  http://tohtoritolonen.fi/index.php?page=news&id=2717 
Laitan myös linkin Tolosen sivujen syövän hoidosta: http://tohtoritolonen.fi/index.php?page=articles&id=138
Olisin valmis keräämään rahaa luontaistuotteiden tutkimiseen syövän hoidossa. Uskon, että sieltä löytyisi todellinen arsenaali sotaan syöpää vastaan!

Suklaa

Tiedätkö tunteen? Houkuttelee ja viettelee tuoksullaan sinut pyörtämään vannotetun lupauksen. Pelkkä ajatus saa veden kihahtamaan kielelle. Puhun tietysti suklaasta. Montako kertaa sitä vanoo itselleen, että ei syö mitään makeata. Vannontaa ei voi kuitenkaan käyttää suklaaseen.
Pitäessäni sokerit kurissa, olen kuitenkin sallinut itselleni tumman (yli 70%) suklaan ja raaka suklaan. Nehän ovat tulvillaan flavonoideja ja syöpää tappavia yhdisteitä. http://cocovishop.com/tuotteet/kaakaonibsit
Ihminen ei voi olla aavikolla ilman vettä ja minä en voi elää ilman suklaata. Niin se vaan on.
Olen kuitenkin siirtynyt suklaan ahmimisesta, suklaan nauttimiseen. Sallin itselleni sen yhden tai pahana päivänä korkeintaan kaksi palaa suklaata.
 Syöminen on oma rituaalinsa. Olen monesti nauttinut ensiksi päivällisen ja loppu huipennukseksi haluan täydellisen päätöksen.

Keitän seuraksi tuoretta kahvia ja laitan sen hienoon posliini kuppiin. Kylkeen laitan täydellisen palan suklaata. Taitan palasta pienempiä suupaloja ja annan suklaan hyväillä hiljalleen suussani makuhermoja. Pitkitän suklaan makua mahdollisimman kauan suussani ja ajattelen miten suklaan himoni saa tyydytyksen.
Samaa voi kokeilla kaikkien muidenkin ruokien kanssa. Pysähtyy tuntemaan ruuan hienon aromin tai voimakkuuden. Silmät voi laittaa myös kiinni ja sulkea kaikki muut ärsykkeet. Keskittyä ainoastaan maistamaan. Kun todella keskittyy nauttimaan suuhunsa laitettavasta ravinnosta, sitä ei tarvitse ahmia kulho tolkulla.
Palanen suklaata päivässä, pitää tämän naisen tyytyväisenä.

Tukahdetut tunteet

Väsähdin eilen illasta kaiken touhuilun jälkeen ja ajattelin rentoutua Netflixin ääressä. Ajattelin ottaa katseluun jotain todellista aivot narikkaan kamaa.

Valitsin sitten elokuvaksi A Little Bit of Heaven ( Pieni pala taivasta).  Naureskelin alkuun ja sitten tajusin, että kyseessä oli elokuva syöpään sairastuvasta naisesta. Loppu leffasta silmät tulvivat ja nenä valui. Tunteet nousivat todella pintaan.
Itken todella harvoin ja huomaan, että minun on helpompi itkeä elokuville. Tukahdutan surun niin syvälle itseeni, että en edes tunnista sellaista olevan.
Kävin kesällä ja syksyn vaihteessa vyöhyketerapiassa ja sielä tunteet lähtivät liikkumaan kehossani. Kysyin sitten kerran mistä johtuu valtava painon tunne keuhkojeni päällä?  Kehkojen paine tuntui siltä kuin en voisi hengittää syvään. Sain vastauksen, että sielä on tukahdettua tunnetta. Huomaan, että vieläkin sitä surua tulee ulos kehosta ja elokuvat voivat joskus laukaista niitä tunteita.

Silmät olivat, kuin kaksi viirua makkaroiden välissä, mutta olo oli huomattavasti kevyempi. Itkeminenkin kannattaa aina välillä, se puhdistaa kehoa pahasta olosta.

Uusi vuosi 2015

Miten on vuoden ensimmäinen päivä mennyt? Tulimme tyttären kanssa eilen iltapäivästä kotiin ja otimme ihan rennosti koko uuden vuoden aaton.
Yritin käydä ostamassa raketteja, mutta olivat Karkkilassa jo siihen aikaan loppuun myytyjä. Jotain pientä pärskettä saimme ja ne antoivat sen uuden vuoden aaton tunteen. Laitoimme grillimajaan tulen illasta palamaan, mutta tinat jäivät valamatta.
Mietimme illalla yhdessä mikä oli parasta vuodessa 2014 ja saimme pitkän listan asioita, mistä voimme olla kiitollisia.

Aamu alkoi normaali kuviolla ja aamupalan jälkeen lähdin saattamaan tytärtäni kaverille. Hän olisi tietysti halunnut, että leikin hovi kuskia, mutta en antanut periksi. Prinsessa sai panna veden kestävät kengät pieniin jalkoihinsa ja lähteä tarpomaan kanssani.
Olen huomannut, että näin talvisin tuo ulkoilu on kahdeksan vuotiaalle ihan mahdottoman vastenmielistä. Tietysti silloin jos on kaveri ja voi mennä laskemaan mäkeä tai rakentaa lumiukkoa on helppo houkutella ulos. Muuten ei. Pari tuntia tulisi kuitenkin happi hypellä ulkona ihan joka päivä.

Tuliko tehtyä uuden vuoden lupauksia? Lupasin itselleni jatkaa samalla linjalla, kuin viime vuonna. Urheilusta on tullut suuri mielihyvän lähde päiviini ja tulen jatkamaan sitä keväällä. Ravinto on myös muuttunut pienin askelin terveellisemmäksi ja tulen jatkamaan näiden askelien ottoa.  Tulen myös tänä vuonna pitämään yhteyttä rakkaimpiini ja jatkan sydämeni kuuntelua suunnan valinnassa.

Vuoden ensimmäiselle päivälle kiitän myöskin sinua, joka olet lukenut ajatuksiani vuoden 2014! Toivottavasti saan ammennettua inspiraatiota ja hyvää fiilistä sinulle jatkossakin!