Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 29. toukokuuta 2015

Magneettikuvaus IIII

Kävin eilen Hämeenlinnassa magneettikuvauksissa. Sain tällä kertaa kaveriksi tyttäreni. Lähdimme aamupäivästä ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Jännitin edelleen moottoritiellä ajamista, mutta onneksi keli oli tällä kertaa suurenmoisen aurinkoinen. Pakkasimme tyttären kanssa hänelle touhukassin mukaan, missä oli mukana värityskirja, Harry Potter, penaali ja kännykkä. Kuvaus kestää aina vähintään 35min ja lapsi pitkästyy herkästi odotteluun.

Pääsimme hyvissä ajoin perille, kävin ilmoittautumassa ja pääsin myöskin aikataulussa kuvauksiin. Vaihdoin pukuhuoneessa tuttuun tapaan sairaalavaatteet päälle ja ihmettelin olivatko huosut märät? Tunsin outoa viileyttä niissä. Kiiruhdin kuitenkin housuissa kuvaukseen.
Kuvauksessa kuuluivat suojaimista huolimatta normaali jyräykset ja pärinät. Suoneen sain myös tälläkin kertaa varjoainetta. Mielessä ennätti kuvitella läpi kaikkia rauhoittavia mielikuvaharjoituksia. Ikuisuudelta tuntuvan ajanpäästä pääsin pois putkesta ja pöydältä pois hypätessä huomasin valtavan reijän housujen haaroissa.
Kävin pukuhuoneessa vaihtamassa omat vaatteet takaisin ja palautin sairaalavaatteet hoitajalle. Pilkettä silmäkulmassa totesin housuissa tuuletuksen pelaavaan ja näytin housujen valtavaa haarareikää. Hoitaja päättikin sitten hymyillen kierättää housut suoraan roskiin. Mielessäni mietin vielä, että sairaanhoitopiirin leikkaukset olivat nyt iskeneet kunnolla tämän osaston housuihin..
Tytär istui tyytyväisenä aulassa ja hän oli väritellyt kirjaansa. Suuntasimme auton nokan Hämeenlinnasta Riihimäelle. Päätimme lähteä ostoksille ja syömään. Kävimme parissa ostoskeskuksessa ja herkuttelemassa. En olisi ikinä osannut itsekseni ajelle Riihimäessä, mutta navigaattorin ansiosta pääsimme kohteisiin loistavasti perille.
Iltapäivästä olimme kotona ja olin aivan naatti. Päätä särki päivällä jo vähän ja iltaa kohti särky sen kuin yltyi. Harkitsin särkylääkkeen ottamista, mutta päätin kuitekin kokeilla muita keinoja.Lepäily ja nesteytys auttoi. Kirjoittamaan sillä fiiliksellä en kyllä pystynyt.
Vointi on muuten ollut viimeisen kuukauden hyvä ja odotukset ovat korkealla. Ensi viikolla on sitten lääkäri, missä kuulen kuvausten tulokset. Henkisesti tulosten odottelu on kyllä aina raskasta.
Peukut pystyyn hyvien tulosten puolesta!

torstai 21. toukokuuta 2015

Vihreyden keskellä

Otin tänään läppärini mukaan terassille ja kuuntelen sateen ropinaa katosta vasten. Ilma on valtavan happirikasta ja voin nuuskutella viereisen tuomen kukkien tuoksua. Huomiselle päivälle on luvattu lämpimän aurinkoista ilmaa ja ajattelin sitten alkaa istutus puuhiin.
Yritän houkutella äitin apuriksi, jotta en istuttele vääriä kasveja vierekkäin. Kasvimaahan haluan kaikkia ihania yrttejä, salaatteja ja sipuleita. Valeistuttelin osan yrteistä talveksi ja näyttäisi, että ovat talvehtineet hyvin. Selviytyneet ovat; persilja, ruohosipuli, kanelibasilika ja kiinan sipuli. Pari tavallistakin sipulia oli jäänyt maahan ja olivat urhoollisesti nousseet heti keväästä.  Olen lisäillyt salaatteihin upean makuiset varret.
Kuvassa talvehtinut kanelibasilika, mausteisemman makuinen versio basilikasta ja näyttäisi olevan sitkeämpi kaveri, kuin tavallinen. Normaalistihan basilika on todella kylmän arka.

 Harkinnassa on myös pienen mansikkamaan perustaminen ja  kysyinkin jo naapurista saisinko lainata palan heidän pellosta.  Pellon muokkaus mansikkamaaksi vaatisi hieman lapiointia ja taimien ostoa, mutta olisi varmasti vaivan arvoista. Mikään ei voita tuoreita mansikoita! Voin jo haistaa sen herkullisen mansikkaisen tuoksun ja vesi kiehahtaa heti kielelle! Todellista luomuruokaa! Suoraan maasta suuhun ja varmasti tietää mitä syö!
Ajattelin rauhassa kirjoitella ulkona, kissa tietenkin halusi tulla katsomaan, mikä vie huomioni :-) Lapsen ollessa koulussa, kissat hyppii pöydällä..

Ajatusten omavaltaisesti pomppiessa alan haaveilemaan riipukeinusta. Mikäs olisi sen mukavampaa, kun lötkötellä katoksen alla keinussa ja lukea vaikka hyvää kirjaa. Siihenhän voisi vaikka laittaa sadepäiville lämpimän viltin ja ottaa myös pienet torkut. Hmm, ostoslistalle.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Päivitystä

Ajattelin tänä aamuna ottaa koneen ja alkaa näpyttelemään kuulumisia. Päivät ovat meneet siivillä ja viime viikonloppu puusavotan merkeissä.  Pari päivää tuli kyykittyä risuja noukkiessa ja halkoja kannellessa ja päätin pitää tänään välipäivän urheilusta.


Sain idean alkaa siivoamaan koneelta kaikkea turhaa pois, koska se on niiiiiiin hidas. Kone oli päivittänyt ohjelmistoa moneen otteeseen. Miniläppärini muisti on vaan niin pieni, että siitä on sen seurauksena tullut valtavan hidas, poistoihinkin minulta tuhrautui monta tuntia. Tulin siihen loppu tulemaan, että mikä vaan ohjelma käy, kunhan saan sanat kirjoitettua.
Olin viime viikolla pitkästä aikaa Hämeenlinnassa Neurologian poliklinikalla. Sain lääkäriin ajan koskien epilepsiaa. Kerroin, että oireita epilepsiasta ei ole ja haluaisin jättää lääkityksen pois. Lääkäri oli sitä mieltä, että minun tapauksessani, kun aivoissa on paljon arpikudosta, lääkitystä ei voida lopettaa.
Toisen lääkärin kanssa juttelin aiemmin ja hän sanoin lääkityksen lopettamisen olevan ajankohtainen viiden vuoden päästä kohtauksesta, mikäli on ollut kohtaukseton. Minulla elokuussa tulee kaksi vuotta täyteen ja olisin innokkaasti jättämässä lääkityksen pois.
Välistä aamusta tuntuu, että saan sellaisen pyörryttävän olon pelkästään  lääkkeen nauttimisesta. Trileptalin kanssa saa olla tarkkana suolan kanssa ja minä urheilen päivittäin. Olenkin ottanut pidemmille pyörälenkeille vesi pullon mukaan mihin olen lisännyt vähän sitruunaa ja laadukasta merisuolaa. Säännölliset välipalat ovat myös tasanneet kehon natriumia. Lääkäri teki myös fyysisen testin, missä testattiin kaikki toiminnat. Kaikki toimi, kuten viimeksikin.
Jännittävintä käynnissä oli, että ajoin yksin ensimmäistä kertaa moottoritietä pitkin autolla sinne.  Lähtiessäni tihkutti vähän vettä ja kun pääsin liittymään motarille alkoi vettä sataa aivan kaatamalla ja tuntui ettei pyyhkimet pysyneet perässä. Navigaattori ohjasi minut perille, mutta ohjasi Hämeenlinnan keskustan kautta. Sielä oli tietysti liikennevalot vilkuilla ja sain todella kaivella kaikki ajotaidot esille, että pääsin kolaroimatta perille. Takaisin tulomatka meninkin muistin mukaan ja se oli lasten leikkiä menomatkaan verrattuna.

Olen kohta menossa magneettikuviin ja tällä hetkellä luottavaisin mielin. Olo on ollut hyvä, pelkästään pientä väsymystä välillä. Tärkeintä on kuitenkin ollut, ettei ole ollut päänsärkyjä. Ruokavalio välistä repsahtaa vanhoille uomille, mutta täytyyhän elämästä nauttiakkin.
Sateenkaaria taivaalla, toivoa ei ole vieläkään menetetty.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vappua ja menoa!

Olen ollut menossa viime viikon torstaista alkaen. Lapsi lähti kaverille vappuilemaan ja minä mieheni kanssa minilomailemaan. Menimme äitini luokse vappu aattona yöksi ja aamusta lähdimme kukon laulun aikaan länsi-satamaan. Kahvilassa treffasimme matkakumppanit.
Laiva seilasi mukavassa myötätuulessa Tallinnaan. Menimme kymmenen ystävän kanssa vappu brunssille ja tiedossa oli rentoa menoa. Ruoka maistui mainiolta ja valitsin juomaksi  ravintolan oman panimon olutta.
Meillä oli koko päivä aikaa rentoon menoon Tallinnassa. Kuljeskelimme kävellen vanhassa kaupungissa ja sain kokea uuden kattojen päällä olevan terassin. Terassi oli vanhassa kaupungissa ja vanhassa rakennuksessa.Katolle kivuttiin kapeita portaita pitkin. Terassilla ei ollut vielä siihen aikaan ketään muita kun me ja tarjoilija kuljetti juomamme tarjottimelle pöytään. Ystävämme voitti laivan pajatsossa 40EUR rahaa ja halusi tarjota kierroksen meille voiton huumassaan.


Ilma tuntui suorastaan hellivän meitä ja tuulikin oli leppoisan kesäinen. Vappu päivää ei olisi voinut mielestäni paremmin viettää. Ajelimme lauantaina kotiin ja vielä yhden yön oli lapsi kaverilla yötä.
Sunnuntaina kävin hakemassa lapsen kotiin ja  hänellä oli ollut myös super hauskaa.
Maanantaina tapahtui paluu arkeen ja hyppäsin pyöräni satulaan. Illasta menin koululle talkoo hommiin. Työnä oli vanhojen omenapuiden harvennus ja risujen siistiminen pihalta. Siistihän siitä pihasta tuli! Kyllä kelpaa koululaisten taas kirmailla.
Eilinen aamu olikin sitten erilainen. Miehen lähdettyä kuuden jälkeen toimistolle menin huhuilemaan perheen toista kissaa ulkoa. Kissa oli jäänyt tulematta illalla sisälle ja olin hieman huolissani. Ilma oli ollut yöllä kuitenkin sen verran lämmin, että ajattelin sen vaan nauttineen kevät yöstä.
Olimme tyttären kanssa suuntaamassa auton nokan kohti Riihimäkeä.
Sielä tehtiin kaikille kakkosluokkalaisille hammaslääkärissä tutkimus oikomishoidosta.
Minua jännitti matka sata kertaa ennemmän kuin tytärtäni. En ollut tähän mennessä vielä kertaakaan ajellut autolla Riihimäkeen. Latasin navigaattoriin aamusta uusimman päivitykset ja lisäsin reitin hammashoitolaan. Olin ihan täpinöissäni. Lähdimme hyvissä ajoin huristelemaan lekuriin ja pääsimme ehjin nahoin perille.
Tytär sai tietää, että pääsee parin vuoden päästä oikomishoitoon. Hän ei ollut lainkaan tyytyväinen päätökseen. Ajattelin piristää pientä ja ehdotin seikkailua ostoskeskukseen.
Kaivoin puhelimella netistä osoitteen ja laitoin sen navigaattoriin. Loistavasti pääsimme jälleen määränpäähän.
Kallis kierroshan siitä tuli. Kävimme syömässä, shoppailemassa ja kaupassa. Lopuksi tulimme kassejemme kannellen kotiin. Minulla oli voittaja olo, kun olin voittanut autolla ajo pelkoni.
Kello oli jo kääntynyt iltapäivän puolelle ja toinen kissoistamme odotteli terassin tuolilla sisäänpääsyä.
Huolestuin välittömästi, kun vieläkään ei toista kissaa näkynyt. Tunsin kauhea paineen vatsassa ja kurkkua kuristi. Lähdin huutelemaan pihalle ja ei edes hännän vilausta näkynyt. Pelkäsin todella kissalle sattuneen jotain, koska se ei koskaan ole ollut näin pitkään pois kotoa. Kauhuissani menin katsomaan ojan pientareet, mutta onneksi en löytänyt mitään.
Useampaan kertaan menin sisälle ja ulos huudellen kissaa palaamaan kotiin. Olin jo iltaan mennessä ihan varma, että jotain oli käynyt. Melkein jo itkua väänsin, kun soitin miehelle ja sanoi ettei kissaa ole näkynyt koko päivänä.
Jätin oven raolleen, niin että siinä oli kissan mentävä aukko. Kävin hakemassa eteisestä takkia, että lähden vielä illasta katsomaan löytyisikö kissaa. Samassa kissa tepasteli sisälle täysissä elämän voimissa. Purskahdin itkuun silkasta helpotuksesta.

Kissaa hankkiessa, mietin ensimmäisenä lapsuudessa menettämääni kissaa. Nisse oli paras ystäväni ja meni pitkään ennen kuin pystyin hankkimaan toisen kissan. Lemmikistä tulee tärkeä perheenjäsen, ketä rakastaa ihan yli kaiken. Aluksi olin kovasti vastaan kissan hankkimista, pelkäsin niin paljon sitä menettämisen tuskaa.
Mitä elämä olisi ilman rakkautta? Menettämisenkin pelon edessä, olen ottanut riskin ja elän ulkoilevan kissan kanssa.