Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Tiimalasi

Kävin maanantaina tuttuun tapaan kirjastoautossa ja kirjaston täti suositteli minulle uutta kirjailijaa. Olin lainannut aiemmin kolme valtavan paksua opusta, missä seikkaili sama päähenkilö ja maisema sijoittui 1800-luvun Englantiin. Kirjailija oli täsmällisesti kuvaillut aikakauden historiaa ja luostareita, mikä osoittautui todella vaikea lukuiseksi. Lukaisin ensimmäisen kirjan kipeänä ollessani ja koin sen kirjan kulkevan äärimmäisen jaarittelevasti ja päätin jättää loppu seikkailut lukematta. Kirjaston täti oli tehnyt samoin.

Eilen illasta tai pitäisikö sanoa yöstä sain ensimmäisen lainaamani kirjan luettua loppuun. Kirjaston täti tiesi mitä minulle suositella! Tämä kirja suorastaan singahti ohjuksen lailla suoraan kuorten läpi ytimeeni.

Kirja kertoo uskomattomin sanankääntein ajasta. Kirja herätteli minut taas katsomaan totuutta silmiin ja miettimään omaa rajallisuuttani. Olen aiemmin kirjoittanut, miten haluan löytää jotain positiivista päiviini ja haluan tarttua näihin kultaankin arvokkaampiin hetkiin molemmin käsin.


Ajattelin kaksi vuotta sitten elämäni olevan tässä ja koin että olin saanut uuden mahdollisuuden elää. Aika on valunut taas tiimalasissa ja olen turruttautunut, että aikaa on taas loputtomasti toteuttaa niitä haaveita.

Kirja ravisutti taas hereille ja sai minut aamusta kirjoittamaan. Olen miettinyt miksi minä sain jatkaa elämääni vielä? Onko juuri minun elämälläni joku tarkoitus?

Miten ihminen luulee, että voi suunnitella vuodenkin eteenpäin elämää? Missä näät itsesi viiden vuoden päästä? Mikä on sinulle elämässä tarkeintä? Oletko onnellinen?

Miksi lykätä kaikkea vuodella eteenpäin tai siihen kun on eläkkeellä.
Mitä jos koskaan ei elä niin pitkälle. Mitä jos aikaa tiimalasissa olisikin vain tälle päivälle?

1 kommentti:

  1. Minusta sairaus opettaa tarttumaan aiempaa nopeammin niihin asioihin, jotka on helppo toteuttaa heti. Tietenkin on unelmia ja haaveita, joista edelleenkään ei kannata luopua, mutta niitä joutuu suunnittelemaan pidempään. Näin on itselläni ainakin käynyt.

    VastaaPoista