Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Pimeydessä kukkiva viirivehka


Ihmiset jäävät kiinni erilaisiin nautintoaineisiin ja itse huomaan olevani koukuttunut urheiluun. Tarkemmin sanottuna polkupyörällä polkemiseen. Kaivoin pölyttyneen vanhan fillarin varastosta pari vuotta sitten ja aloin pikkuhiljaa hilaamaan kuntoa ylöspäin. Aluksi ihan parin kilsan lenkkejä ja kipeinä huutavista lihaksista välittämättä pidensin lenkkejä.

Olin kuin mikäkin masokisti vauhtiin päästyäni. Haastoin itseäni tekemään aina vaan pidempiä lenkkejä ja jäin koukkuun. Sain viime keväänä uuden pyörän ja olen ollut siitä päivittäin kiitollinen. Teen osan kauppamatkoista pyörällä, mikä on ihan parasta hyötyliikuntaa. Kauppamatka on noin 35km. Olen joskus innostunut ostelemaan liikaa ruokaa ja joutunut virittelemään kasseja pyöränpäälle. Välistä ovat raejuustopurkit lennelleet kyydistä, kun kassit ovat pettäneet. Monesti olen myös kironnut itseäni kymmenen kilon kassien kanssa ylämäessä eteenpäin puskiessani.
Tuulet eivätkä sateet ole pitäneet minua irti satulasta. Lätäköistä on ohi ajaneet autot viskanneet paskaa niskaan, mutta vastatuuli tekee vahvaksi.

Raittiissa ulkoilmassa tapahtuva urheilu myös tappaa sitä syöpää tehokkaasti. Olen tehnyt lehtikaali smoothien ennen polkemaan lähtemistä ja välillä olen ottanut sen mukaan matkalle antamaan virtaa. Tämä syksy on ollut pyöräilyn suhteen aivan poikkeuksellisen mahtava. Harvoin voi nauttia vielä joulukuussa pyörälenkkejä lämpöasteissa.


Tässä kuussa on tiedossa seuraava magneettikuvaus. Tunnen oloni terveeksi ja kuntoni hyväksi. Talvesta huolimatta tunnen kukkivani uhmaten pimeyttä, ihan niin kuin meidän alakerran viirivehka.