Vapautunut energia

Olin ennakkoon suunnitellut kirjoittavani koko eilisen päivän. Mitä tehdä jos kirjoitus into puuttuu? Kaikkea muuta mahdollista. Löysin itseni kasvihuoneesta aamupäivästä leikkaamassa tomaatin lehtiä, leikkelin niitä niin innoissani että kuskasin lehtiä kottikärryillä lopuksi kompostiin, kävin myös kaikki kukkaistutukset läpi ja nypin kukkineet kukat. Iltapäivästä touhuaminen jatkui siivoilun muodossa. Jumahdin myös moneksi tunniksi telkkarin ääreen. Illasta kävin veneilemässä ja nautin vaan ulkoilusta aivot narikassa.
Lapsesta asti, olen ollut täynnä hyviä aikomuksia: Alan hyvissä ajoin lukemaan kokeisiin tai menen hyvissä ajoin nukkumaan, teen tämän esitelmän hyvissä ajoin ennen viimeistä palautus päivää. Aikomukseksi ovat jääneet. Yleensä viimeisenä iltana luen siihen kokeeseen, vimmatusti kirjoitan ihan viime hetkellä esitelmää ennen palautusta ja nukkumaan meno aika lipsahtaa sinne yö kukkumisen puolelle.

Tänään aamusta heräsin ihan erilaista tarmoa täynnä. Kävin reippaasti heti aamusta suihkussa ja laitoin lempi vaatteet päälle. Siivosin pöydän, ettei mikään häiritse keskittymistäni.
Sytytin kynttilän lyhdyssä lisäämään eteeristä öljyä ilmaan ja vein jopa kissojen haisevat ruokastiat ulos. Keskityin ihan täydellisesti kirjoittamiseen.
Aluksi oli valtavan tahmeaa ja käytin tökeröisiä ilmaisuja, mutta pikkuhiljaa sanojen padot aukesivat ja sormet alkoivat tanssiman ajatusten kanssa. Mitäkö kirjoitin? Saan mahdollisuuden puhua "Syövästä voi selviytyä" tapahtumassa 29.10.2016. Kirjoin omasta selviytymisestäni.
Miten paljon se viime tippaan jättäminen sitoo energiaa? Taka raivossa juilii koko ajan muistus ja pieni stressi, että pitäis se nyt tehdä. Se ajatus pompsahtaa kun vieteriukko moneen kertaan päivässä mieleen ja saa sykettä nousemaan. Sitten kun saa sen homman tehtyä voi taas hengittää syvään ja huokaista, että ihanaa sain sen tehtyä.
Tällä hetkellä minulla on se huokaisun jälkeinen fiilis päällä. Sain puheen alustavasti kirjoitettua. Kerrankin hyvissä ajoin ja hitto miten kevyt olo! Energiaa vapautui kehoon valtavasti!  Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla uudestaan!

Kaali

Aamusta aivastelin pariin kertaan ja keittelin pakuriteetä ja pyöräytin mega inkivääri- vihersmoothien. Halusin tukkoisesta olosta huolimatta ulkoilemaan, mutta en halunnut kastua.
Vetäisin ylleni todellisen märkäasun eli parikymmentä vuotta vanhan rukan punaisen takin mihin kuuluvat iki ihanaiset siniset kumihousut. Mainoslause voisi olla: "pitävät sateen kaukana ja hien sisällä."
Lähdin metsään tihkusateeseen keräämään kanttarelleja. Vesisade unohtui hetkessä, kun näkyi keltaisia vilahduksia sammaleen kätkössä. Retki oli täynnä todellista löytämisen iloa!
Maha murisi ja aloin miettimään ruokaa. Ostin erikoisen näköisen mustakaalin lehtiä eilen ja siihen halusin liittää kerätyt kanttarellit. Lähdin kahlaamaan nettiin ideoita.

Inpiroiduin näkemistäni kaalikääryleistä. Ruokalistalla oli tänään varsinainen kaalipläjäys: mustakaali kääryleet kanttarelilla sekä höyrytetyt kukka- ja parsakaali, sekä väripilkuksi mukaan höyrytin pilkottua porkkanaa.

Äiti innostui asiasta ja pyöräyttui kauhean kokoisen kattilallisen perinteistä riisipuuroa. Söin pienen kulhollisen ja mietin lisäjalostusta puurolle. Maria rakastaa itse tehtyjä riisipiirakoita, joten otin taas netin auki ja etsin ohjetta. Ruistaikina, no problem.
Tein kerrankin ihan ohjeen mukaisesti ja taikinasta tuli kauhean tömäkkää. Ihan kun olisi kivi möykkyä yrittänyt kaulia. Päätin ottaa kovat otteen käyttöön, otin tuolin alleni, että saisin koko kropan painon avuksi. Keskityin hiki otsalla hommaan, nostin päätäni ja kolautin sen baaritiskin yläpuolella olevaan kaappiin. Tömähdys oli melkoinen ja lasit vaan helisivät vitriinissä! En antanut periksi vaan saan muovattua taikinan ohueksi. Samalla luin pussin kylkeä ja tajusin ettei käytössä ollut tavallisia ruisjauhoja vaan rouheisia ruisjauhoja. Olivat sitten ilmeisesti kuivakampia nämä rouheiset pirulaiset.
Piirakat menivät uuniin kärventymään ja sen jälkeen polskautin ne vedessä mihin sulatin voita.
Maria ei malttanut odottaa, että piirakat vetäytyisivät hauteessa pehmeiksi vaan popsi niitä jo koura tolkulla huikopalaksi. Mutustelun välistä huikkasi:"Tooosi hyviä" Jep. Näyttivät kelpaavan.

Seuraavaksi oli vuorossa mustakaali kääryleet. Paistoin erikseen jauhelihan ja kanttarellin. Maria halusi version, missä ei ollut sipulia ja sieniä. Tein siis kahdenlaisia pötkyleitä. Leikkasin kaalista äitin avustuksella ruodit ja höyrytin ne pikaisesti. Täytteitä sekoittelin käsituntumalla. Ensin vähän riisipuuroa ja jauhelihaa (luomua!) valkosipulilla, sekä kipaisin reilun satsin lehtipersiljaa kasvimaalta mukaan sörsseliin. Sinne kaalin väliin vaan lusikalla ja rullasin öljytylle astialle. Toinen täyte sisälsi myös reilusti silputtua sipulia ja kanttarellia.

Astian päällä pötiköiden pötkötellessä valutin vähän tummaa siirappia ja voita päälle. Uuni oli esilämmitetty 170 asteiseksi ja laitoin ne reiluksi puoleksi tunniksi muhimaan. ( laskin asteet lopuksi 120 asteeseen).
Tuurilla tuli tosi hyvää ruokaa ja vaihtelua pöytään!

 Nuhakin jäi onneksi siihen pariin aivasteluun, vai oliko kaalissa jotain taikaa?

Kesä 2016

Loman jälkeisessä tilassa, akut auringossa ladattuina puhkun virtaa ja odotan innolla syksyä. Monta ihanaa lomareissua takana!
Kävin tänä kesänä pitkästä aikaa Marian kanssa myös Kainuussa tervehtimässä sukulaisia. Edellisestä kerrasta oli vierähtänyt noin kahdeksan vuotta. Miten elävöittävää oli kävellä tutulla niemellä kaikkien rakkaiden sukulaisten ympäröimänä! Suurimman osan äidin sisaruksista ja omista serkuista ennätin tavata viikon aikana.

Mieleen tulvahtivat onnelliset lapsuuden kesät, kun pääsin lomailemaan ukin ja mummin luokse. Mummi laittoi aina herkullista ruokaa ja sitä oli tarjolla kahveineen ja kahvileipineen (+välipala vohvelit & jäätelöt)ainakin kuusi kertaa päivässä. Vähintään viisi kiloa tuli kesässä painoa lisää.
Mummolan käsittää yksi niemi, päärakennukset vanhoine aittoineen ja latoineen. Lisäksi  niemen rannoilla on useamman äidin sisaruksen kesämökit. Sielä opin soutamaan ukin opastuksessa ja ajamaan mm. traktorilla. Polskimme suurimman osan ajasta vedessä ja lämmittelimme saunassa. Lisäksi hurjastelimme peltoautolla sekä mopolla pitkin yksityisteitä. Sade keleillä pelasimme sisällä erilaisia pelejä ja keksimme erilaisia roolileikkejä. Minä nuorimmaisena ja ainoana tyttönä yleensä yllytin hurjimpiin ylilyönteihin. Kerran mm. värjäsimme vanhempien serkku poikieni hiukset sinisiksi ja heidät myös stailattiin naisiksi.
Edelleen näyttivät niin hyviltä, että jos vakituiset työt loppuvat niin ainahan voi löytyä uusi ura drag queenina.
Sydäntä lämmitti, kun katselin uuden sukupolven harrastavan samoja lajeja. Neljä pikku serkusta yhdessä, kikattaen ja keksien kaikkea hulvatonta. Ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen kimpassa ja tulivat mainiosti juttuun. Ajelivat neljä päällä mönkkärillä, peltoautolla ja polskivat huulet sinisinä vedessä. Maria kysyi illalla: " Täällä on ollut niin kivaa! Tullaan ensi kesänä uudestaan!" Rakkaus Niemelään oli syttynyt ja se paistoi kirkkaana silmissä.

Olen palanut kotiiin arkeen ja olessani koneen ääressä kirjoittelen taas ahkerammin. Ilahduttavaa oli kotiin palatessa huomata, että kasvit olivat selvinneet hengissä reissuilusta huolimatta.Kasvihuoneessa rehottaa tomaatin ja kurkun taimet. Odotan vesi kielellä satoa. Parastahan vitamiinien kannalta on napsia marjat ja kasvikset tuoreeltaan suoraan suuhun. (Tomaatti tietysti poikkeus tästä)

Osa pienellä kasvimaalla olevista avomaan kurkuista on jo tuottanut yli suonti kyvyn satoa ja ajattelin äitin avustuksella myös vähän säilöä niitä syksyksi. Marjoja keräsin eilen yli 10 litraa pihan puskista ja lykkäsin pakkaseen.
Oletko ehtinyt metsään? Tulin keskiviikkona reissusta ja kotona odotti 2kg putsamattomia kanttarelleja. Rakastan sienien poimimista, mutta inhoan niiden putsaamista! Itse siivoan sienet jo metsässä, silloin pääsee helpommalla. 3kg oli jo annettu vierailulla käyneille sukulaisille.
Ajattelin tänäänkin sinkoutua keräilemään sieniä ja mustikoita, rentoutua metsän siimeksessä, niistä käärmeistä huolimatta.
Kesä alkaa olla takana ja ihanat hämärtyvät syksyn hämyiset illat edessä!