Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 8. syyskuuta 2016

Pettymys

Ajattelin avautua asiasta, mikä on meille kaikille tuttu. Pettymys.
Miten monesti asiat menevät totaalisen mönkään, eivätkä yhtään suunnitellun mukaisti? Opin itse jo pienenä ettei se joulupukki tuokkaan niitä kaikkia lahjoja mitä olin toivonut tai ettei joulupukkia ole olemassakaan kun pukkina hääri oma Aino-mummini.
Miten opettaa omalle tyttärelle, että pettymykset kuuluvat elämäään? Tällä viikolla vastaan tuli grande suuri pettymys. Lauantaina on tiedossa the syntymäpäivät, vihdoinkin 10-vuotta!

Niitä on hehkutettu ympäri vuotta ja kasattu paljon paineita onnistumisen suhteen. Kakut ja liinat sekä muut härpäkkeet on tilattu ja ostettu hyvissä ajoin, mutta mikäs eteen kun vieraat ilmoittavat etteivät pääse tulemaan? Alahuuli on väpissyt moneen kertaan ja kyyneliä on vuodatettu.
Pettymys on ollut aivan valtava, kun juuri ne rakkaimmat ihmiset ovat tipauttaneet tiedon, etteivät pääse tulemaan. Siinä ei paljon selittelyt auta.
Pettymys alkoi jo paisua ylilaitojen ja päätin suhteuttaa asioita. Listasin kaikki hyvät puolet synttäreistä ja ystävät ketkä pääsevät tulemaan. Muistutin myös etteivät kaikki edes juhli lastensa syntymäpäiviä! Hetken aikaa oli aivan hiljaista. Saatoin kuulla miten aivot raksuttivat ja punnitsivat vaihtoehtoa, ettemme vietettäisi lainkaan synttäreitä. Pikkuhiljaa hymy palasi huulille.
Kokemus pankkiin oli talletettu uusi opetus.
Pettymys lujittaa luonnetta ja pienten pettymysten kautta saa kokemusta kestää myös niitä isompia pettymyksiä.
Lahjana pettymys on tulevaisuutta ajatellen arvokas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti