Sairas pelko

Kevät 2020 tulee jäämään historian kirjoihin korona keväänä. Kevät, milloin etäiltiin töitä ja koulua kotona, kevät milloin oltiin koko perheen voimilla yhdessä 24/7. Onneksi asun maalla. Otin aina, kun höyry alkoi nousta korvista teinin kanssa kinatessa etäisyyttä ja lähdin ulos. Tein pitkiä kävely lenkkejä upeassa keväisessä metsässä jo pienikin hetki naapurin iloisesti häntää heiluttavan hurmuri koiran kanssa riitti karkoittamaan kiukut mielestä.

Kiinnitin myös huomiota uutisiin tai sanotaanko korona uutisiin. Tuntui, että televisiosta ei tullut mitään muuta kun koronaa. Pieni näkymätön vihollinen oli päässyt keskuuteemme ja pelon varjo heijastui television välityksellä olohuoneeseen.

Iäkkäille annettiin määräys pysyä kotona. Mitä tekee 80-vee appeni? Karkaa koronaa karkuun Pilpalaan ennen kuin raja suljettiin (asumme 4km päässä Uudenmaan rajasta, Kanta-Hämeessä). Olin iloinen ettei hän jäänyt yksin pieneen kerrostalo asuntoonsa karanteeniin television ääreen. Talossamme on yhteensä viisi huoneistoa ja hänellä on oma kaksio käytössä. Aamut aloitimme pienellä lenkillä metsässä kuunnellen linnun laulua (tai minä kuulin ja kerroin mitkä linnut lauloivat, hänen korvat eivät enää kuule niin hyvin) . Päivät touhusimme mm. yhdessä puita vajaan pinoten ja taustalla soi Spotifyn kultavuosien Suomi iskelmät. 

Uskon vahvasti siihen, että se mihin keskitymme kasvaa. Jos koko päivän istuu ruudun ääressä ja kuuntelee uutisia mitkä luovat pelottavaa kuvaa taudista mihin ei ole parannusta, alkaa se väkisin täyttää ajatuksia. Pelko hiipii hiljaa mieleen ja voin kuvitella miten kauhistuttavaa se on yksinäisestä vanhuksesta. Pelkoon on kuitenkin olemassa täsmä lääke. Se on rakkaus. Siellä missä rakkaus kukkii ei pelko saa jalansijaa. Halailin pitkin päivää tappeluiden lomassa vastahakoisesti takaisin halaavaa teiniäni ja höpöttelin kaikkea maan ja taivaan väliltä apelleni. Halusin keskustella joutsenista, mitkä olivat jo tulleet järvelle ja rinteeseen ilmestyneistä krookuksista. Kevään merkeistä ympärillämme. Luonto ei välittänyt kriisistä, päinvastoin. Kaikki moottori liikenne oli täällä hiljaisempaa ja kerrankin kuuli lintujenkin laulun. Pidetään huolta toisistamme, myös siitä naapurin yksinäisestä mummosta tai papasta. Kysytään  tarvitaanko kauppa apua ja autetaan ostoksissa. Keskitytään rakkauteen niin se lisääntyy. Pelolla ei ole täällä tilaa.

Ainiin ja kävin muuten magneettikuvissa. Tänään lääkäri soitti tulokset ja ilmoitti ettei ole muutosta. Kasvain ei ole uusiutunut. Sydän täynnä kiitollisuutta ja rakkautta kohti kesää.

!

Elämä kantaa

Vuosi on vaihtunut uudelle vuosikymmenelle ja täällä sitä edelleen mennä porskutellaan!  Käsittämättömän kiitollinen olen elämästäni! 

2013 sain syöpä diagnoosin ja siitä leikkauksen ja syto-ja sädehoitojen kautta remissioon. Seitsämäs vuosi lähti käyntiin kasvain hippusten kanssa!

Kurkistetaan hieman viime vuoteeni. Merkittävin muutos ruokavaliossani oli lihan kokonaan pois jättäminen. Kevät oli uusien reseptien ja oivallusten aikaan. Annoin myös vertaistukea syöpään sairastuneelle ystävälleni ja innostuin kokeilemaan ketoilua. Elokuussa olivat hiilarit minimissä ja aloitin kaksi uuttaa harrastusta, mistä olin pitkään haaveillut.

 Aamu joogaa aina perjantaisin ja torstai iltaisin makramee- kurssi. Hurahdin molempiin! Joogasta olen oppinut hengitystekniikoita stressin hallintaan ja kehon venytystä. Ihan mahtavaa! Ohessa ”valaistunut ” kuvani.

Solmeilu on myös aivoja stimuloivaa ja meditatiivista. Olen tehnyt seinälle ripustettavia töitä, sekä pieniä koruja ja haluan ehdottomasti oppia vielä lisää! Molemmat jatkuvat keväällä 2020.

Syöpä herätti miettimään ruokavaliotani. Olin jo parikymppisenä lukenut Adrew Weilin kirjan, mikä opasti ideaaliin ruokavalioon. Opit tulivat intuitiivisesti selkäytimestäni. Ostin luontaistuotteita ja oikea oppista ruokaa. Ensin jätin kaikki karkit ja pullat, sekä höttö ruuat pois ja lisäsin paljon kasviksia ja maitohappobakteereita. Kasviksissa kaaleja, pähkinöitä, keittoja, inkivääriä, valkosipulia, kurkumaa, tomaatteja ym. Söin mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa. Jätin pois kaikki kaupan eines ruuat ja makeutusaineet. Aloin myös kesäisin kasvattamaan omia vihanneksia ja marjoja.

Jos olisin silloin sairastuessani tiennyt miten paljon sokeri ja hiilihydraatti vaikuttaa syöpään, olisin varmasti heti pitänyt vähintään kuukauden kuurin, milloin hiilihydraatit päivässä alle 25g.(ketoosi) Älysin kuitenkin jättää sen turhan sokerin syönnin ja lisäsin paljon ulkona tapahtuvaa liikuntaa. Muutin myös suklaan ahmimisen tummaan, yli 70% suklaaseen.

Tänä vuonna olen aloittanut (2viikkoa) myös keto-ruokavaliolla. Koen sen kuitenkin liian suppeaksi, koska hedelmät ja marjat eivät mahdu ruokavalioon (alle 5g/100g hiilihydraattia/tuote ja esim. vadelmassa 7g/100g.). Päätin jatkaa kevättä  vähemmillä hiilihydraateilla, mutta kuitenkin ruuasta nauttien. Hiilarit tulen jatkossa keräämään marjoista ja kotimaisista hedelmistä. Viljat ja valkoiset sokerit pysyvät poissa jatkossakin. En laskeskele kaloreita, enkä ota stressiä ruuasta! Näillä eväillä kohti kevättä!

Valoa elämääsi ja hyvää uutta vuosi kymmentä!