Kuudenviikon kemoterapia

Seuraavaksi oli vuorossa kuudenviikon kemoterapia. Kuusiviikkoa tuntui ajatuksena ikuiselta ja kun matkaa hoitoihin oli n.180km per suunta.

Aluksi pelkäsin jos olen kauhean pahoinvointinen, miten jaksan istua taksissa vieraan kuskin kanssa.

Pelot olivat kohdallani turhia. Lopen taksikuskit tulivat tutuiksi, samoin reitti Pilpalasta Tampereelle.. Kuskit olivat aivan loistavia jutustelijoita ja monista tuli ihan ystäviä kenen kanssa saatoimme jutella kaikesta maan ja taivaan välillä.

Yhdessä kimppataksissa tapasin eräänä kauniina syyspäivänä toisen asiakkaan, mistä sain vielä suuremman kipinän kävelylle ja positiivisen ajatuksen merkitykselle. 

Hän oli pyörätuolissa ja jutella höpötteli koko matkan auringon paisteesta, väreistä, ruokaresepteistä..Hän todella oli oppinut elämään hetkessä ja pursusi elämän iloa ja valoa! Aivan loistava persoona! 
Hänen syöpänsä oli selkäytimessä ja siihen ei ole olemassa hoitoa. Hän oli ollut jo vuonna 2008 saattohoidossa ja valitteli, että siellä ei ollut potilaille tarpeeksi tekemistä. Hän olisi toivonut manikyyriä ym. Kauneuteen liittyviä palveluita. Häntä ei oltu enää kuntoutettu sairaalassa, mutta rukouspiirin ystävät olivat häntä auttaneet ja käyneet rukoilemassa yhdessä ja antaneet toivoa ja kuntoutusta. 
Ihmeen kaupalla, hän oli alkanut kuntoutumaan ja päässyt takaisin kotiin! 
  
Mietin itse kotona, miten kiitollinen sain olla, että jalkani toimivat! Väsyneenäkin raahauduin ulos kävelemään ja nauttimaan hetkestä! Asiat voivat aina olla myös huonommin! Ei pidä ajatella paljonko on elämää jäljellä vaan nauttia siitä hetki kerrallaan! Ahdistuksen tunne vatsassa helpotti ja ryhdyin taas todella nauttimaan elämästä täysin rinnoin!
  
Palatakseni vielä omiin hoitoihin, haluan heti ensimmäiseksi kiittää Tampereen sairaalan erinomaista henkilökuntaa! Ihania ihmisiä! Kiireessäkin jaksoivat hymyillä ja tervehtiä. 

Lempi lääkärini siellä valoi toivoa ja halasi minua ja mukana ollutta siskoani ja sanoi, että kaikki menee kohdallasi mainiosti!  Ihminen ja lääkäri!  Yleisen käsitykseni mukaan useimpien lääkärien katseet ovat olleet yleensä kylmiä tai sitten välinpitämättömiä! 
Hoidot menivät päiväkerrallaan ja ensimmäisen päivän oksennuspäivän jälkeen en oksentanut kertaakaan. Otin kiltisti pahoinvointi lääkkeen tuntia ennen sytostaattia ja pahaolo pysyi kurissa. Nautin syksystä ja kotona olosta! Kerrankin pystyin päivällä käymään lenkillä ja nauttimaan luonnon kauniista syysvärityksestä!