Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 29. joulukuuta 2014

Magneettikuvaus III

Kävin tänään lääkärissä ja kuvissa ei näkynyt muutoksia!! Kasvain ei ole uusiutunut!! Onnellisena lähden pikku lomalaiseni kanssa minilomalle Helsinkiin! Vanha vuosi sai onnellisen lopun ja uusi vuosi alkaa samalla reseptillä!! Urheilua ja positiivisuutta :-)

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Rauhallista joulua

Olen kestinnyt kotona vieraita ja keskittynyt perheen kanssa olemiseen. Joulu aatto sujahti perinteiseen tyyliin. Päivällä kävimme saunassa ja kello kolmelta oli lahjojen jako. Pukki ei tullutkaan tänä vuonna kylään vaan tonttu oli jo lauantaista lähtien jättänyt vinkkejä ja tuonut pikkuhiljaa lahjoja. Kyllä oli kahdeksan vuotias tyttö innoissaan! Yleensä hän lähtee laiskasti ulkoilemaan, mutta kun tonttu oli laittanut viestin ulkoilusta niin vaatteet suorastaan lensivät päälle.
Lauantaista maanantaihin meillä oli tyttären kaveri yö kyläilemässä ja hän oli jättänyt viestin voisiko tonttu tuoda hänellekin lahjan? No olihan tonttu myös häntä muistanut.
Eilen lahjoja availlessaan oli maailman onnellisin lapsi, hänen kaikki toiveensa oli toteutettu! Hyppi tasajalkaa, kun oli niin tohkeissaan!


Lunta on pyryttänyt sen verran, että on ihanan valkoinen joulu. Nautitaan joulusta ja annetaan hyvän olon tulla sydämeen asti!

torstai 18. joulukuuta 2014

Mitä me odotamme?


Välillä tuntuu, että jokainen päivä odottaa jotain. Menen tänään kolmannen kerran magneetti kuvauksiin ja tulokset saan vähän ennen uutta vuotta. Odotan siis tuloksia. Mitä sen jälkeen? Odotan valoisaa kevättä ja niitä ihania puhkeavia vaalean vihreitä lehtiä. Seuraavaksi odotan lämmintä kesää ja paahtavaa aurinkoa. Toivon syksystä tietysti sopivan sateista, että pääsee keräämään sieniä. Ulkomaille olisi myös ihanaa joskus mennä.
Olisinko kuitenkaan onnellisempi, kuin juuri tänään ja tässä hetkessä. Mikä tässä hetkessä ja talvessa on vikana? Tulen tapaamaan kasan ystäviäni viikonloppuna ja odotan sitä myös kovasti.
Olen omasta mielestäni terve. Vointi on loistava hyvin nukutun yön jälkeen. En ole vankilassa, joten olen vapaa tekemään mitä haluan ja mistä haaveilen. Miksi en siis ryhtyisi heti toimeen? Miksi odottaa kevääseen tai kesään? Miksi en toimisi jo tänään?
Tämä biisi soi aamusta korvillani:
https://www.youtube.com/watch?v=w-Ng5muAAcg

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Valoa pilven takana


Miten nukuit viime yönä? Kiitos huonosti. Lupasin tytölleni mennä nukkumaan hänen huoneensa viereiseen makuuhuoneeseen. Ilta meni hyvin, lueskelin rauhassa ja kissa nukahti jalkoihini.
 Hetken päästä alkaa viereisen huoneen parvelta kuulua ähinää, puhinaa ja rapsutusta. Seuraavaksi tulee huuto: Äitiii, mä en kestä tätä kutinaa! Pyydän ottamaan rasvaus aseet esille ja laittamaan voimakkaimmat kutina rasvat. Kutina ei helpota, kello on jotain kaksitoista, kun hän vihdoin itku kurkussa kömpii kainalooni, silittelen sekä rahoittelen. Lopulta uni vie voiton.
Pari tuntia myöhemmin kutina alkaa taas ja hän käy vessassa, samoin minä. Tunti eteenpäin kissa herää ja tulee puskemaan naamaan.. Kyllä, pakko nousta ylös ja antaa ruokaa.. Jaloissani ollut kissa herää myös. Molemmat syövät kupit tyhjiksi ja toisen saan päästettyä ulos, toinen karkaa sisällä pimeyteen juosten. En jaksa lähteä etsimään, karatkoon.
Pari tuntia ja herätys kello soi. Nukuinko yhtään? Parisen tuntia.  Yllättävän hyvin jaksan silti nousta ylös, keittelen aamukahvit ja pyöräytän aamupalan. Täytyy tänään muistaa aloittaa hänelle efamol kuuri, jotta saa ihon taas normaaliin kuntoon.
Tyttö kouluun ja nyt voisin mennä takaisin nukkumaan. Ei enää väsytä. Lupaavalta näyttää ulona, ei sada mitään taivaalta. Lähden karistamaan unihiekat ulos ja nautin pilven takaa kurkkaavasta valosta.


maanantai 15. joulukuuta 2014

Satumainen metsätie

Sunnuntaina oli täydellinen lepo päivä. Kävin heti aamupäivästä yksin kävelemässä lenkin ja tunsin kuinka koko keho rauhoittui.

Ihastelin metsän keskellä kulkevalla pienellä tiellä puita, mitkä notkuivat lumesta. Tuntui, että olisin kävellyt keskelle satua. Satumaista tunnelmaa lisäsi vastaan kävelevä metsämies. Tervehdin häntä kohteliaasti ja vaihdoin pari sanaa. Mies kertoi nauttivansa luonnossa liikkumisesta, eikä saalis ollut hänelle tärkeää.  Mietin samaa aina omilla sienestys retkillä.
Toivotin hänelle onnea jälkien löytämiseen ja jatkoin matkaani.

Täydellistä rauhaa, yhtään ei tuuli puhaltanut ilmassa ja oli täysin hiljaista. Hengitellessäni raikasta ilmaa, tunsin kuinka kaikki murheet ja aikataulut ajautuivat pois mielestäni. Samalla alkoi soimaan yksi kuulemani joululaulu mielessäni, laitan sen oheen jos haluatte käydä kuuntelemassa.
https://www.youtube.com/watch?v=rnEqv8WcVq8

Yritän hoitaa tämän joulun odotuksen mahdollisimman rauhassa ja ilman turhaa hötkyilyä. Olen ostellut lahjoja netistä, täydellinen ostospaikka meikäläiselle.
Odotan myös ensi viikonloppua, milloin pääsen treffeille ystävieni kanssa. Parhaat lahjat eivät maksa mitään, ystävien näkeminen on yksi niistä :)

lauantai 13. joulukuuta 2014

Auttamista


Aamusta päästin kissoja ulos ja ilahduin löytäessäni ihanan valkoisen lumipeitteen ulkoa! Loistavaa, kerrankin kunnon lunta! Herätin tyttäreni ja pyysin häntä kurkkaamaan ikkunasta ulos. Mieletön into syttyi myös hänen silmiinsä, Jes LUNTA!
Söimme aamupalat ja menimme ulkoilemaan.  Tyttö keskittyi pyörittelemään lumipalloja tai välistä hän hyppäsi lumikolan kyytiin salamatkaajaksi. Ihan kivaa oli tehdä lumijumppaa  pitkästä aikaa.  Meillä on myös käytössä neliveto mönkkäri millä saa tuupattua isommat alueet, mutta terassit ja kulmat tehdään käsipelillä.
Keskipäivällä menin sisälle pakkaamaan synttärilahjaa. Tytär oli lupautunut luokkakaverin synttäreille ja lupasin viedä hänet autolla. Navigaattori päälle ja suunnistamaan. En ollut mitenkään innoissani lähdössä ajamaan pöpperöiselle tielle.
Vajaan viiden kilsan matka taittui nopeasti ja huomasin tutun auton menevän edessä ja lähdimme menemään sen perässä loppumatkan. Talo sijaitsikin ison mäen nyppylän päällä. Minun edellä menevä auto jumittui mäkeen ja jouduin peruuttamaan takaisin päin koko liukkaan alamäen. Olin melkein tien haarassa, kun huomasin Volvon yhden renkaan sutivan lumihangessa. Jep olin ojassa.
 Sanoin tyttärelleni, että voit kävellä mäen ylös toisen kaverin kanssa ja jäin tuumailemaan mitä tekisin. Kaverin äiti (joka suti autollaan edessäni)  aukaisi  ikkunan ja sanoi, että voi soittaa isännälle. Kiittelin tietysti vuolaasti ja helpotuin kun kuulin, että apua on tulossa.

Syntymäpäivien sankarittaren isä karautti siis traktorin käyntiin  ja tuli hinaamaan autoani. En loppujen lopuksi tiedä kumman isännän traktori se oli koska hänen lisäkseen paikalle myös käveli vanhempi isäntä. Yhteistoimin ja traktorin avustuksella,  saimme  auton helposti nykäsemällä  pois ojasta. Onni tietysti onnettomuudessa, että me molemmat olimme kunnossa.  "Hieman" kuitenkin posket punoittivat, kun kiittelin näitä upeita apureita. 
Mietin mitä olisi tapahtunut, jos olisin ollut Helsingissä vastaavanlaisessa tilanteessa? Sielä ei kyllä varmaankaan ihan joka naapurilla ole omaa traktoria.. Sielä olisin kökkinyt ojassa, ellei joku ystävällinen city maasturi olisi auttanut.
Kotiin päästyäni soitin toisen tyttäreni kaverin äidille. Hänen miehensä tarjosi myös minulle veto-apua, mutta silloin oli jo traktori matkalla. Nyt kysyin soittamalla, voisiko tyttöni päästä heidän kyydissään kotiin ja se kävi mainiosti. 
Meille tuli myös yökyläilemään yksi kaveri ja onneksi hän pääsikin omalla kyydillä.
Kyllä täällä maalla on mukavaa ja avuliasta porukkaa :)

tiistai 9. joulukuuta 2014

Polkemista joulukuussa


Pimeetä on ollut koko joulukuun. Synkkää, kun ei ole lunta. Voisin tietysti lähteä mukaan laulamaan valituskuoroon, mutta en tällä kertaa..
 Itse olin pomppimassa innossani ulos tänään, lämmintä ja sateetonta! Ihanaa, pääsee fillaroimaan! Voihan sitä harrastaa huonolla ilmalla sisällä kuntoilua, vaikka meidän kellarissa olevassa kuntosalissa. Sisällä punttien nostelu ei vaan ole yhtä siistiä, kun ulkoliikunta. Sisäliikunnasta eniten mua sykähdyttää tanssiminen tai sitten punttis treeni pitää tehdä hyvän musan soidessa.

Parasta  on ulkoliikunta. Tänään tuntui vielä erityisen hyvältä, ihan kuin lahjana aurinko vilkutteli pilven lomasta! Ihan mahtavaa! Lumien sulattua ja sateiden jälkeen on ihan mahtava happi täällä landella.
En pohdiskellut mitään erityistä, yritin vaan nauttia hetkestä! Sitten jos se talvi sieltä oikeesti tulee, niin mielellään kunnon talvi! Kunnon pakkanen ja lunta, ei pliis tota loskaa.
Sitä kunnon talvea odotellessa, nautin täysillä harvinaisista joulukuun fillarikeleistä!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Rakastatko itseäsi?


Otin viime keskiviikkona irtioton omista rutiineistani ja lähdin käymään kaupungilla.  Lähdin aamusta liikenteeseen ja saavuinkin jo Helsinkiin ennen kello yhdeksää.
Tapasin halauksien verran siskoani ja sain häneltä kyydin Pasilaan. Aivan entisillä huudeilla ollessani oli tietysti pakko mennä morjenstamaan työkavereitani.
Oli aivan ihanaa nähdä kaikkia pitkästä aikaa! Parit onnen kyyneleet tuli vaihdatettua, puolin ja toisin. Ajattelin aamusta miten saa päivän kulumaan Helsingissä? Junani Tampereelle lähtisi vasta puoli kolmelta, se osoittautui turhaksi huoleksi..
 Halailin varmaankin neljänkymmenen kollegan kanssa ja vaihdoin kuulumisia. Yksi ystävistäni innostui tarjoamaan lounaan minulle ja otin sen innolla vastaan. Kun on pääasiallisesti kotona, tulee myös itse tehtyä ruokaa JOKA PÄIVÄ. Kaikki ilmaiset ja muiden tekemät lounaat otetaan innolla vastaan. Päivä hurahti siivillä ja loppujen lopuksi juoksin junalle ja kerkesin nipin napin. Fiilis oli todella loistava. Ihanan vapaa olo, kun juna huristeli ihan aikataulussa. Näin ikkunasta upean auringon laskun ja taivas oli purppurainen.
Välillä tekee vaan niin hyvää lähteä aivan yksin seikkailemaan. Yksin matkatessa saa antaa ajatusten kiitää vapaina junan kanssa kilpaa. Luin myös kirjaa eteen päin.
Saavuin Tampereelle aikataulussa ja tapasin uuden tuttavuuteni. Kävimme ennen varsinaista vertaistukiryhmän tapaamista kahdestaan kahvilassa.
Kerrankin keskustellessa toinen ymmärsi tarkalleen, miltä asiat tuntuivat. Samat hoidot, leikkaus, toipumiset, ravitsemus ja ajatukset!! Aivan uskomaton kohtaaminen! Aika riensi taas ja menimme tapaamaan tukiryhmää.
Tukiryhmässä oli erilaisia tarinoita, toisten tukemista ja tiedon jakamista. Suosittelen tukiryhmiä kaikille syöpäsairaille ja heidän läheisilleen! Sieltä saa tietoa kaikesta maan ja taivaan välillä mm. saattohoidoista, tukihoidoista, kuntoutuseläkkeistä, kokemuksista ja kaikesta mistä osaa kysyä. Tampere on hiukan pitkällä itselleni (n.180km päässä kotoa) mutta sain sellaisen tunteen, että nyt on vaan mentävä. Enkä kadu yhtään.
Lähdin matkaamaan illasta Pendoliinolla takaisin Helsinkiin ja syvennyin lukemaan kirjan loppuun.
Kyseessä ihmeellinen kirja: Kuolema antoi minulle elämän, kirjoittanut Anita Moorjani. Sain suositukset kirjaan ystävältäni ja se oli todella sykähdyttävä.
Kirja kertoo intialaissyntyisestä naisesta, joka sairastaa neljä vuotta syöpää. Hän kokeili kaikkia mahdollisia hoitomuotoja etsien epätoivoisesti parannusta. Kun Moorjanin elimet lakkasivat neljän pitkän syöpävuoden jälkeen toimimasta, hän siirtyi epätavalliseen kuolemanrajatilaan, jonka aikana hän ymmärsi synnynnäisen arvokkuutensa ja sairautensa perimmäisen syyn. Moorjanin palatessa tajuihinsa, hänen kuntonsa koheni niin nopeasti, että hän pääsi sairaalasta muutamassa viikossa. Syövästä ei ollut enää tietoakaan.
Kirjan sanoma oli, että jokaisen tulisi lakata pelkäämästä kuolemaa ja rakastaa omaa synnynnäistä suurenmuuttaan, "rakkautena olemista". Kuulostaa helpolta? Mietin omalta kohdaltani, miten olen vuosikaudet aina ajatellut ensin muita ja sitten vasta viimeiseksi itseäni.
Miten sitä aina laittaakin kaikkien muiden tarpeet omien edelle? Minulla varsinkin oman lapsen etu on aina mennyt minun halujeni ja menojeni edelle. Tottakai lapselle pitää antaa aikaa ja näin kuuluukin olla, mutta itsellekin pitäisi nipistää aikaa? Edes tunti kerran kuussa? Töissä ollessani nipistin noin kolme päivää vuodessa omaa aikaa, kun treffasin kavereitani.

Ei mikään ihme että tulin sairaaksi! Näköjään minut piti lyödä tajuttomana maahan ennen kuin ymmärsin katkaista oravan pyörän!
Olen löytänyt itsestäni aivan uuden syvyyden tämän sairauden saatuani. Kaikki pintaliitäjät ja paskan jauhajat ovat saaneet jäädä.
Muistan ajatelleeni kerran turhamaisuutta sädehoidon aikana odotustilassa. Kaikissa lehdissä oli isot otsikot: Kuinka laihdut viisi kiloa? Näytä nyt kymmenen vuotta nuoremmalta!
Kaikki artikkelit ja jutut olivat loppujen lopuksi ihan samaa huttua.. Otinkin sitten monesti oman kirjan mukaan tai keskityin juttelemaan ihmisten kanssa.
Olen koko sairauden ajan keskittynyt ensimmäistä kertaa elämässäni ajattelemaan itseäni ja jaksamistani. Olen alkanut kuntoilemaan, tavoitteena voida mahdollisimman hyvin. Paskat ulkonäöstä! Olen myös tehnyt ravintoremontin, tässäkin tähtäimessä hyvä olo! Ruokavaliossani ei ole mitään kevyt tuotteita! Kaikki mahdollisimman luomua ja mielellään itse kasvatettuna! Olen kuunnellut myös intuitiivisesti kehoani, kyllä se kertoo jos jotain puutetta on.
Olen myös miettinyt rakastanko tänään, tässä hetkessä itseäni? Olenko tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen vai yritänkö aina vaan täyttää muiden antamat raamit, todellisen itseni unohtaen? Olenko vasta sitten riittävän hyvä,  kun olen saanut paremman aseman töissä tai kun olen lukenut uuden korkeamman asteen tutkinnon? Tiputtanut kymmenen kiloa painosta?
Vai rakastanko itseäni juuri sellaisena kuin olen.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Ensimmäinen joulukuuta

Heräsin tänään aivan uskomattomalla fiiliksellä. Takana mahtava viikonloppu! Treffasin hyvää ystävääni ja luin eilen ihmeellistä kirjaa. Kerron kirjasta lisää, kun saan luettua sen loppuun saakka.

Tilasin eilen myös junaliput valmiiksi keskiviikolle, jotta en viime hetkellä muuttaisi suunnitelmia. Odotan innolla reissua ja todella mukavaa mennä Tampereelle tapaamiseen.

Oletko saanut lisää virtaa teksteistäni? Suosittelen silloin lukemaan myös kahta erilaista, mutta hyvin samanlaisia ajatuksia omavaa bloggaria:
http://www.karitaaaltonen.fi/uskalla-parantua-blogi
https://aivoreika.wordpress.com

Jokainen päivä on, kuin avaisi joulukalenteria: Koskaan et tiedä mitä luukusta löytyy!
Into piukassa nauttimaan joulukuusta!