Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 21. lokakuuta 2014

Omassa kolossa

Kellon piipittäessä tänään 7.15 teki mieli vaan ryömiä takaisin lämpöisen peiton alle. Kellon sitkeästi jatkaessa piipitystä, heitin kuitenkin paljaat varpaat kylmälle lattialle ja tassuttelin sammuttamaan hälyytyksen.
Tiedossa oli perus arkiaamu ja rutiinitoimineen. Aamujen pimentyessä ja ilmojen kylmentyessä tekisi vaan välillä mieli mennä talviunille. Olen kateellinen karhuille omasta kolosta, mihin ne kömpivät kylmän tullen. Miten mukavaa olisi vaan välistä nukkua talven yli ja herätä keväällä?

Tyttäreni meni omin jaloin tänään kouluun ja jäin yksin nauttimaan aamukahvistani.Pikkuhiljaa aloin tehdä listaa kaikesta kivasta, mitä talvella voi tehdä. Katselin ulos ikkunasta ja kuin tilauksesta hennot hiutaleet rupesivat leijailemaan ilmassa. Kaunista! Hämärtyvissä aamuissa ja illoissa on oma talven taikansa. Tunnelmoida voi ihanilla kynttilöillä ja erilaisilla kausivaloilla.
Rupesin miettimään parhaita syksyjäni. Mieleen tuli eräs syksy, milloin ei satanut paljon lunta, mutta tuli pakkasta. Saimme silloin nauttia luistelusta viereisellä lammella. Luistelu on talvilajeista ehdoton suosikkini ja hiihto toinen.
Hiihtämistä inhosin monta vuotta, johtuen lapsuuden traumoista. Hiihtäminen tarkoitti aina verenmaku suussa puuskuttamista ja kilpailua. Olen kuitenkin löytänyt lajin uudestaan ja nautin omaan tahtiin lykkimisestä.
 Olen virittänyt taas itseni talvitunnelmiin ja alan ihan oikeasti odottaa sitä oikeaa talvea.
Villasukat jalkaan ja aletaan sisustamaan omaa koloa talvikuntoon!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti