Auringon nousuun

Yritin eilen käydä hiihtämässä ja eihän siitä mitään tullut! Menin pitosukset yhtenä kokkareena tarpoen pellon yli ja urheiluksihan voi senkin lukea. Tarpoessa suksilla sai hien pintaan! Voi todella sanoa, että suksi EI luistanut. Otin tiellä kokkareet pohjasta ja lykin nykien tietä pitkin kotiin.
Aurinongon valo oli kyllä eilen niin houkutteleva, että oli ulkoiltava. Vaihdoin monot kuoma kenkiin ja lähdin kävelemään. Mahtavaa valohoitoa! Tuntui, että keho imi itseensä jokaisen valopisaran. Kesällä sitä ei muista miten pimeää talvella on. Tammikuu oli niin synkkä, että eilinen valo kohotti mielen satakertaa paremmaksi. Kissatkin olivat ihan sekaisin. Meidän konsultit menivät sisään ja ulos tietämättä miten päin olla, kuin mitkäkin kolli kissat..

Heräsin tänään aamusta ennen auringon nousua. Sisäinen kello raksuttaa ja sitten ei vaan enää unta saa. Nousin ylös ja keittelin kahvin ja ruokin kissat. Hiljalleen verhon raosta alkoi siivilöitymään valoa ja auringon nousua. Ajattelin olla tänään ajoissa liikenteessä ja lähdin heti aamusta lykkimään. Näin upean auringon nousun ja naapurin pappakaan ei ollut vielä taipunut laittamaan monoja jalkaan, joten sain ihan yksin nauttia hiihdosta.
Mahtava tapa aloitaa aamu! Lähde sinäkin heti aamusta ulkoilemaan, siitä saa ihan erillaisen lähdön päivään!