Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Synttärilahja

Ajelin  tyttäreni kanssa äitin luokse maanantaina Myyrmäkeen ja tarkoitus oli mennä alennusmyynteihin katselemaan vaatteita. Ajattelin iskeä kaksi kärpästä samalla iskulla ja mennä myös katselemaan kauan kaipaamaani polkupyörää.
Olin saanut synttärilahjaksi  pyörärahan kasaan ja ajattelin katsella rauhassa vaihtoehtoja. Pyysin appiukon mukaan ja koska oli pahin iltapäivän ruuhkaika, menimme lähimpään pyöräliikkeeseen.
Liike sijaitsee Petikossa http://www.suomenpolkupyoratukku.fi. Kyselin vaihtoehtoja hybridi pyörästä ja sainkin heti alleni ensimmäisen vaihtoehdon.
Ajoin pienen lenkin kaupan pihalla ja se ei tuntunut omalta. Kysyin ystävälliseltä myyjältä oliko pyörälle vaihtoehtoa ja tarjosi seuraavan hintaluokan pyörää.
Hinta oli hieman korkeampi kun mitä olin ajatellut.Laadukkampi pyörä tietysti palvelisi pidempään, joten pitkällä juoksulla säästäisin rahaa. Ajoin pienen lenkin ulkona. Pyörä tuntui heti omalta.
Laitoin miehelleni kuvan pyörästä ja soitin perään kysyen mitä mieltä hän on? Mies vastasi: Tuntuuko pyörä hyvältä ja jos tuntuu, osta se! Palasin sitten keskustelun jälkeen takaisin kauppaan ja löin kaupan lukkoon.
Lisävarusteista sain hieman tingittyä hinnasta (pyörä oli alennuksessa) ja kaupasta oli sopiva pyöräilymatka äitini luokse. Autoni oli parkissa äitillä ja kaadoin penkit alas.Pyörä matkasi kotiin näppärästi auton takatilassa.


Eilen huristimme kotiin shoppailuiden jälkeen. Odotin jo malttamattomasti ensimmäistä kunnon pyörälenkkiä. Katsoin säätiedot sadetta ei ollut luvassa vielä useampaan tuntiin. Lapsuuden vallattomuus palasi elävästi mieleen kiihdytellessä uudella menopelillä. Mahtavaa oli ajella pyörällä, missä vaihteet toimivat moitteettomasti ja jarrut olivat todella napakat! Innoissani puskin ylös ylämäet ja päästelin menemään hurjaa vauhtia alamäet.
Katselin kuinka pilvet kerääntyivät yhtenäiseksi lautaksi ja ilma alkoi viilentyä.
Polkasin nesteytys tauolle ystävän luokse, missä tyttäreni oli yökyläilemässä. Jäin tietenkin suustani taas kiinni ja höpöttelin lämpimikseni.
Äiti soitti ja keskeytti loputtoman sanatulvani ja sanoi että sielä sataa vettä. Hyppäsin hybridin selkään ja päätin kokeilla mihin siitä olisi hiekkatiellä. Matka taittui ketterästi ja otin myös edessä olevan jousen käyttöön.
Alamäessä keräsin sellaisen vauhdin, että vauhdin hurma sai hymyn korviin. Metsätietä pitkin oli aivan upeaa ajella fillarilla. Mahtavan happirikas ilma! Ajoin kuitenkin kilpaa pilvien kanssa ja tunsin luissani, että kohta sataa vettä! Pääsin juuri koti pihaan, kuin taivaan vesihanat aukesivat. Kotona tuntui, että olin hymyillyt niin leveästi matkalla, että jouduin kaivelemaan itikoita hampaiden välistä :-)
Tiedän, että minusta ja pyörästäni tulee erottamaton pari loppu kesäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti