Aamu avautui eilen kirpakkana ja mittarista totesin, että pakkastakin on kahdeksan astetta. Halusin lähteä reippailemaan ja olin alustavasti sopinut kaverin kanssa lenkki treffeistä. Lenkkeily jouduttin kuitenkin siirtämään ja päätin lähteä kokeilemaan uutta reittiä pyörälläni.
Olen käynyt autolla Laakasalossa, mutta en ole koskaan mennyt sinne pyörällä. Miksi en? Lopella pyöräillessä mihin suuntaan tahansa on aina vastassa korkeita, kilometrien mäkiä. Pilpalasta Laakasaloon ajettaessa parikymmentä kilometriä on ihan pelkästään sitä hemmetinmoista kipuamista mäkeä ylös ja sitten mutkan kautta viiletetään tukka putkella alas.
Kävin väittelyä mielessäni reittivalinnasta ja lähdin sinnikkääsi polkemaan kohti Laakasaloa. Pohkeet lauloivat jo puolessa välin matkaa hoosiannaa. Ylämäkeä ylös polkiessa syke nousi todella mukavasti ja läähättelin koiran lailla mäen nyppylälle päästyäni. Ensin vastaan tuli Marskin majan kyltti. Vetäisin siinä hetken henkeä. Nyt ei ole enää pitkä matka.
Vielä pieni pinnistys ja olen perillä risteyksessä, mihin päätin ajaa. Siinä se sitten oli.
Pysähdyin myös viereiselle uimapaikalle, mikä olemasta olosta en ollut aiemmin tiennyt. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta.
Seuraavaksi tulen kokeilemaan metsässä meneviä reittejä. Pyörä kannattaa ehkä huoltaa ennen reitille lähtöä. Tiedossa on taas mäkistä menoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti