Valo houkutteli tänään ylös hyvisssä ajoin ja kävin kaivamassa sukset vintiltä.
Sen verran kamppeiden keräily kesti, että sukset lämpenivät ja alku metrit olivat melkoisen tahmeaa menoa. Sivakoin ensin pellon yli metsään ja siellä pikku hiljaa eteen päin.
Täydellinen ilma hiihtämiseen! Pari astetta pakkasta ja aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta. Nautiskelin metsän hiljaisuudesta ja omaan tahtiin liikkumisesta.
Lykin mennä eteen päin ja mietin jo valmiiksi kohdan missä kääntyisin takaisin päin. Päätin nousta korkean mäen päälle suksilla ja sitten viilettää palkinnoksi mäen alas.
Puuskuttaen, läähättäen ja sukset lipsuillen menin mäkeä ylös. Keskityin lykkimiseen ja ajattelin mäen päällä nauttia maisemasta.
Ylös päästyäni pysähdyin ja aloin katsomaan kunnolla ympärilleni.
Hirvi seisoi aukealla vieressäni ja tuijotti minua. Jep, minä täällä metsässä keskellä ei mitään, yksin tai kaksin helvetin ison hirven kanssa! Eipä siinä tilanteessa tullut mieleen jäädä ottamaan kuvaa siitä!
Melkoisella ketteryydellä käänsin sukset ympäri ja lähdin kiitämään mäkeä alas päin! Siinä ei paljon maisemia ehtinyt ihastella! Uskon että Kaisa Mäkäräinenkin olisi jäänyt kakkoseksi!
Parin kilsan jälkeen uskalsin hiljentää tahtia.
Kuntoilu hiihdon muodossa on siis aloitettu tälle talvelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti