Säätiedotteissa oli toitotettu, että perjantaina tulee eteläänkin runsaasti lunta, mutta silti en ollut aamusta uskoa rähmäisiä silmäni kun katsoin ulos. Musta maa oli muuttunut valkoiseksi ja edelleen satoi melkoisia jalkarättejä! Kahvit porisemaan ja vaatteet niskaan.
Olin menossa tyttären koululle avointen ovien päivään ja yritin kammata naamani sellaiseksi että kehtaisin lähteä. Saimme mieheltäni kyydin ja ehdimme koululle hyvissä ajoin.
Koululaisilla oli erityinen pajapäivä aamusta ja oppilaat oli jaettu neljään ryhmään. Vanhemmat saivat kulkea ryhmien mukana ja seurata touhua.
Oli ihana huomata, miten joustavasti kaikki toimivat toistensa kanssa. Eskarilainen saattoi olla kuudesluokkalaisen parina ja työskentely sujui vaivattomasti.
Keskustelimmekin aikuisten kesken, miten tärkeää nuorten on oppia tulemaan toimeen eri ikäisten ja erilaisten ihmisten kanssa. Sitä taitoa tulee varmasti tarvisemaan elämässä. Pitää tulla jatkossakin toimeen erilaisten sukulaisten, naapurien ja työkaverien kanssa. Aina ei ole mahdollisuutta valita tai valittaa.
Opettaja kertoi, että heillä on tapana välillä opiskella näissä pajoissa ja oppilaat tykkäävät kovasti näistä päivistä.
Otin kuvan tyttäreni toiminnasta. Yhdessä pisteessä kuunneltiin kertomus, minkä pohjalta sai piirtää kohtauksen paperille. Jokainen piirsi haluamansa kuvan.
Pajat kestivät noin kaksi tuntia, minkä jälkeen oppilaille oli luvassa pidempi välitunti ulkona.
Riemun kiljahtelua, lumipallon pyöritystä ja heittäytymistä lumeen!
Nautitaan näistä lumiukko keleistä lasten tapaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti