Sivun näyttöjä yhteensä

tiistai 25. lokakuuta 2016

Puhe

Puhuminen on minulle yhtä luontevaa, kun hengittäminen. Kirjoittaminen on minulle toisenlaista puhumista, mutta myöskin ajatusten jatketta. Kirjoitettu teksti eroaa kuitenkin suuresti puhutusta. Huomasin tämän eilen harjoitellessani ensi lauantain puhetta. Tunnin verran mietin miten aloitan puheeni. Puheen muodostaminen ääneen oli ihan naurettavan hankalaa. Aloin kuitenkin puhumaan, kissan haukotellessa vieressä. Pulputukseni pitkästytti kissan. Se haukotteli ja käpertyi sohvan nurkkaan nukkumaan.

 Miten puhuminen voi tuntua niin vaikealta? Olen työssäni opettanut muita kommunikoimaan ja nyt jännitän niin että ääni tärisee. Mistä johtuu pelko puhua yleisön edessä? Möykky jysähti taas vatsaan ja jäi asumaan sinne. Mieli lähtee kehittelemään kauhukuvia, miten jähmetyn täysin ja auon suutani kuin kala kuivalla maalla. Aukaisen ja yritän puhua, mutta mitään ei kuuluu. Toinen ajatus laukkaa toisen perään ja maalailee ajatuksia muiden ajatuksista, että miksi juuri minä selvisin? Mikä oikeus minulla on mennä hehkuttamaan hyvää vointiani muille? Olisiko sittenkin pitänyt kieltäytyä tilaisuudesta.
Olen keväästä asti odottanut innoissani tilaisuutta ja näin viime hetkellä ramppikuume on iskenyt. Tiedän selättäväni sen sillä ainut syy miksi haluan mennä puhumaan lauantaina on antaa toivoa, että tämän sairauden voi päihittää.
En ole lääkäri, sairaanhoitaja enkä tiedemies. Olen ihminen ketä on elänyt yli kolme vuotta glioblastoman kanssa. Puhun omasta elämästäni.
Yhdestä sanasta se lähtee ja yritän löytää parhaimmat palat lauantaiksi.
Olen oma itseni, sen pitäisi riittää.

Tilaisuus:
Syövästä voi selviytä, Kulttuuritalo, 29.10.2016,  puheeni klo 16:00.
http://www.syovastavoiselviytya.fi/

2 kommenttia:

  1. Hyvin meni! Oli kiinnostavaa kuulla sun tarina vaikka olenkin lukenut siitä täälläkin niin puhe on eri asia. Mietin olisinko tullut juttelemaan sun kanssa seminaarin jälkeen, mutta kiirehdittiin kuitenkin ulos ratikalle. Käytkö kuinka usein kontrolleissa? Onko silloin aina magneetti vai joku muu? Onko sinulla s-postiosoite johon voisinkirjoittaa?
    - jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jonna! Paljon kiitoksia palautteestasi! Harmi ettei ennätetty kasvokkain nähdä! Kävin alkuun kolmen kuukauden välein kontrolleissa eli magneettikuvauksissa. Sovimme lääkärin kanssa hiljattain pidemmän välin kuvauksiin ja viimeisin oli kesäkuussa. Ensimmäistä kertaa väli on puolivuotta eli seuraava kuvaus tulee tapahtumaan joulukuussa. Laita ihmeessä sähköpostia matkaan. Osoitteeni on: palvinainen.sanna@gmail.com

      Poista