Söin rauhoittuen aamiaisen tyttären kanssa, äidin siinä häärätessä ympärillä. Visualisoin aktiivisesti mielessäni miten hyvin kaikki menisi.
Siskoni tyttärensä kanssa tuli hakemaan meidät ja yllätti minut täysin ihanalla kukkakimpulla, minkä hän oli itse tehnyt. Paljon positiivista energiaa ja halauksia! Epätoivon aallot taas laskivat.
Pääsimme paikan päälle ja sain lisää halauksia ja tsemppausta. Tunsin taas jalkojeni kannattavan normaalisti.
Kävelimme isoon Aalto-saliin istumaan ja ihana Kirsi Ranto soitti flyygeliä ja lauloi enkelin lailla sävelet suoraan sisimmästään. Oloni rentoutui keskittyessäni sulo sointuihin.
Seuraavaksi oli äänessä oli Pauliina Aarva ja hän tarkensi Suomen täydentäviä hoitoja ja niiden toimivuutta. Kuunnellessani hänen rautaista esitystään jännitys iski takaisin. Tunsin kuinka pulssini alkoi tempoa kovempaa ja yritin nielaista sydäntäni kurkusta takaisin paikalleen. Onneksi vuoroni olisi vasta iltapäivästä!
Peter Flander sai seuraavaksi esitellä itsensä ja Petra Foundation säätiön. Tietoa säätiöstä löytyy sivustolta http://www.petrafoundation.com/ . Huomasin Peterin inhimillisen esityksen koskettavan minulle kyyneleet silmiin. Valtava rakkauden puuska pyyhkäisi jälleen pelon kehosta.
Esiintymään pääsivät myös lavallinen täydentäviä hoitoja antavia ammattilaisia, he esittelivät pikaisesti itsensä ja hoitoihin sai tutustua lähemmin tauoilla aulassa. Esiityjälista nimineen löytyy osoitteesta http://www.syovastavoiselviytya.fi/#Ohjelma
Kävin itsekin katselemassa vaihtoehtoja ja näin sielä samassa tuttuja. Ystäväni Anu oli esittelemässä ihania eteerisiä öljyjä https://www.youngliving.com/fi_ ja antoi minullekin pienet pisarat salaista apua.
Anu on samainen ystävä joka auttoi minua syöpähoitojen aikana jaksamaan henkisesti ja kannusti kirjoittamaan blogiani. Hän myös auttoi blogin perustamisessa. Anuun voi käydä tutustumassa hänen yritys sivujen kautta http://intuitio.net/ tai sitten blogin http://sydantaseuraten.blogspot.fi/ . Anun kautta sain myös tilaisuuden tulla puhumaan Kulttuuritalolle.
Jätin asteittain sairastuessa kaiken sokerisen pois. Pullat, keksit, piirakat ja karkit saivat lähteä ja odotin innolla seuraavaa luentoa.
Vuoroon astui Ralf Sundberg ja hän oli tutkinut kattavasti sokerin yhteyttä syöpään. Lyhyesti sanottuna: Parasta mitä voi itsellesi tehdä on luopua sokerista!
Ralfin jälkeen oli toisen syövästä selviytyjän vuoro kertoa elämän tarinansa. Osmo Mäkelä on selvinnyt elänmuutoksen myötä tappavasta syövästä. Mahtava ja toivoa antava puheenvuoro!
Lounas tauolla paras ystäväni ja äitini saapuivat paikalle. Bonuksena sain kuulijaksi myös lapsuuden ajoista asti tutun, siskoni parhaan ystävän. Juttelimme ja naureskelimme smoothie mukiemme välissä ja bongailin tuttuja.
Kävin myös antamassa halauksia ja kuuntelemassa sairaiden läheisiä. Odotin myös jo malttamattomana Kellyn esitystä.
Lounaan jälkeen Kelly astui lavalle ja esitteli yhdeksän polkua yllättävään paranemiseen. Listasin ne alle:
1. Muuta ruokavaliosi perin pohjin
2. Ota vastuu omasta terveydestäsi
3. Noudata intuitiotasi
4. Käytä kasvirohdoksia ja ravintolisiä
5. Vapauta tukahdetut tunteet
6. Kehitä myönteisiä tunteita
7. Ota vastaan ympäristön tuki
8. Syvennä henkisyyttäsi
9. Vahvista elämänhalusi
Olin lukenut hänen kirjansa ( Syövästä voi selviytyä) heti sen ilmestyttyä ja on hankala kuvata sanoin sitä ihmetystä mitä minä koin ensimmäistä kertaa sitä lukiessani. Olin intuition kautta tehnyt kaikki yhdeksän asiaa mikä kirjassa on listattu! En meinannut uskoa sitä. Käsittämättömin asia oli, että minulle tarjottiin mahdollisuus päästä samaan tilaisuuteen puhumaan hänen kanssaan. En olisi voinut edes villeimmissä unelmissa uskoa sitä!
Tunteeni olivat todella epätodelliset! Tässä edessäni puhetta piti ihminen, kuka kirjoitti tämän mahtavan toivoa antaneen kirjan. Pienen tauon jälkeen pääsisin puhumaan oman elämän tarinani samaan tilaisuuteen. Jännitys hiipi kutsumatta takaisin.
Kellyn puheen aikana vieressäni istunut paras ystäväni ketä ei ollut lukenut kirjaa ja oli aivan ihmeissään. Hän sanoi mielessään pyörineen listan mihin hän oli ruksinut asioita, mitä tiesi minun tehneen. Laskeskeli saaneen kaikkiin kohtiin ruksin.
FreeFlowFactory järjesti koko tilaisuuden ja Catarina Degerman juonsi lavalla koko päivän. Hän oli myös sama henkilö, kuka Uma Kankaan kanssa kävi tapaamassa minua keväällä. Sain viimehetken voimahalit Catarinalta ja hän lupasi esitellä minut lavalla.
Esittelyt oli tehty ja oli vuoroni puhua. Olin ajatellut puheen valmiiksi mielessäni satoja kertoja. Kirjoittanut sen ja nauhoittanut sen. Minulla ei ollut mitään tukilistaa mukana. Olin ainoastaan toimittanut etukäteen kahdeksan kuvaa tukemaan puhettani.
Kaikki valmiiksi mietityt puheet häivisivät kuitenkin mielestäni ja puhuin suoraan sydämestäni.
Puheen jälkeen oloni oli helpottunut ja samalla täydellisen onnellinen. Minun oli todella vaikea keskittyä heti jälkeeni alkaneeseen viimeiseen kattavaan puheeseen. Tiiviiseen tahtiin tuli kovaa tietoa syövästä ja sen uusimmista tutkimuksista.
Päivän päätti sykähdyttävä lauluesitys. Laulun sanoma oli usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä rakkaus.
Laulua kuunnellessani vaistomaisesti kosketin rinnassani olevaa pientä pinssiä. Sain sen kahdelta ystävältä ennen leikkausta, toinen istui oikealla puolellani. Pinssissä on risti, ankkuri,enkeli ja sydän.
Tilaisuuden loppumisen jälkeen tapasin vielä useamman syöpäsairaan ja heidän läheisiään. Oli mahtavaa päästä oikeasti tapaamaan ihmisiä kenelle olin joskus kirjoittanut sähköpostia tai ihmisiä ketkä olivat lukeneet blogiani! Olin onnistunut tavoitteessani.
Päivän ehdoton tähtihetki kuitenkin oli Kelly.A Turnerin kasvokkain tapaaminen. Hän toivoi minun kirjoittavan tarinani sivustolle http://www.radicalremission.com ja toivotti paljon onnea elämääni. Tiivistän tunteet yhteen sanaan WAU!
Siskoni ja hänen ystävänsä lähti kotiin ja äiti kera tyttäreni sai myös heiltä kyydin. Itse tunsin suorastaan liitävän ulos Kulttuuritalon ovista. Olimme sopineet ystäväni kanssa yöpymisestä keskustan hotellissa ja rauhallisesta ruokailusta. Suunnitelma oli ruokailla koko porukan kanssa, mutta tilanteen muuttumisen vuoksi menimmekin kahdestaan ravintolaan.
Ensiksi kirjauduimme hotelliin ja saimme vastaanotosta kaksi vapaalippua Pressa klubille, missä soittaisi Pauli Hanhiniemi. Otimme naureskellen liput vastaan ja olimme avoimia vaihtoehdolle.
Huoneessa pikainen kasvojen huuhtelu. Tuhriintuneet meikit saivat lähteä sekä merkit vuodatetuista tunteista. Kevyt ehostus ja lisää rasvaa kuiville silmän ympärysille sai riittää. Onneksi ihottuma oli helpottunut!!
Suuntasimme korkkarit kipsuttaen ruokailemaan ja ehdimme minuutilleen paikalle. Viehättävä italialainen ravintola tuoksuineen ja tunsin ruokahaluni heräävän. Täydellinen päivä ja sen kruunasi herkullinen ruoka ja seura! Istuimme nautiskellen makujen sinfoniasta ja juomineen. Yllätyin totaalisesti, kurkistaessani kelloon. Olimme olleet ravintolasssa neljä tuntia!
Fiilis oli vaan niin mahtava ettei millään huvittanut vielä lähteä nukkumaan. Ajattelimme kokeilla Pressa klubia ja suuntasimme sinne seuraavaksi.
Katsoin matkalla ravintoloita ja ihmisiä. Silmiin osui uusia ravintoloita ja uusi ikäluokka kävijöitä! Tunsin itseni satavuotiaaksi kaikkien parikymppisten disko-hileiden joukossa.
Pressa klubi tuntui meille heti oikealta vaihtoehdolta. Ympärillä oli suunnilleen saman ikäisiä ihmisiä ja osa jopa hieman vanhempaa. Tokihan sieläkin näki pyrähtelevän niitä parikymppisiä.
Ehdimme hakea rauhassa juotavaa ja etsimme jumputeuksen keskeltä "rauhallisen" pöydän. Sitten oli vuorossa illan esiityjä. Pauli Hanhiniemi. Musiikki ei ollut minulle sitä ominta, mutta livenä kuultuna sekin oli elämys.
Esitys oli ohi ja tankkasimme nesteitä. Ystäväni tuntee minut hyvin ja huomasi vipattavan tanssijalkani. Kello oli jo yli yksi yöllä ja mietimme lähdemmekö metsästämään paikkaa missä pääsisi tanssimaan. Mielestäni palautui parikymppisten kiumurteleva disko jono ja sanoin jäädäänkö hetkeksi tänne kokeilemaan mitä musiikkia tulisi tanssittavaksi. DJ oli vaihtunut ja samoin musiikki.
Hivuttauduimme tanssilattialle ja hämmästyksesksi alkoi soimaan samoja biisejä kun meidän villissä nuoruudessa! Puhun todellakin niistä samoista kappaleista, mitä voi vielä joskus kuulla Novalta, Retro perjantaisin! Heittäydyimme tietysti tanssimaan! Ikä karisi harteilta ja niin myös tunnit. Tanssimme siihen saakka kun valot syttyivät ja meitä alettiin paimentamaan narikkaan! En muista milloin olisin vaan nauttinut niin paljon klubi illasta, että olisin tanssinut pilkkuun asti!
Hipsimme kahdestaan hekotellen kohti hotellia. Ilta ei olisi voinut olla hauskempi.
Kannustan kaikkia teitä ihania ihmisiä nauttimaan teille rakkaiden ihmisten seurasta! Olette sittten missä vaan. Sairaalaankin saa tulla ystäviä käymään.
Ota hetki vapaata sen läheisen hoidosta ja käy tuulettumassa! Se on ihan sataprosenttisesti sen arvoista! Säteilet uutta energiaa sen jälkeen!
Heräsin tänään niin intoa puhkuen etten vastaavaa aamua muista! Ihanaa vaan olla elossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti