Tiedätkö tunteen? Houkuttelee ja viettelee tuoksullaan sinut pyörtämään vannotetun lupauksen. Pelkkä ajatus saa veden kihahtamaan kielelle. Puhun tietysti suklaasta. Montako kertaa sitä vanoo itselleen, että ei syö mitään makeata. Vannontaa ei voi kuitenkaan käyttää suklaaseen.
Pitäessäni sokerit kurissa, olen kuitenkin sallinut itselleni tumman (yli 70%) suklaan ja raaka suklaan. Nehän ovat tulvillaan flavonoideja ja syöpää tappavia yhdisteitä. http://cocovishop.com/tuotteet/kaakaonibsit
Ihminen ei voi olla aavikolla ilman vettä ja minä en voi elää ilman suklaata. Niin se vaan on.
Olen kuitenkin siirtynyt suklaan ahmimisesta, suklaan nauttimiseen. Sallin itselleni sen yhden tai pahana päivänä korkeintaan kaksi palaa suklaata.
Syöminen on oma rituaalinsa. Olen monesti nauttinut ensiksi päivällisen ja loppu huipennukseksi haluan täydellisen päätöksen.
Keitän seuraksi tuoretta kahvia ja laitan sen hienoon posliini kuppiin. Kylkeen laitan täydellisen palan suklaata. Taitan palasta pienempiä suupaloja ja annan suklaan hyväillä hiljalleen suussani makuhermoja. Pitkitän suklaan makua mahdollisimman kauan suussani ja ajattelen miten suklaan himoni saa tyydytyksen.
Samaa voi kokeilla kaikkien muidenkin ruokien kanssa. Pysähtyy tuntemaan ruuan hienon aromin tai voimakkuuden. Silmät voi laittaa myös kiinni ja sulkea kaikki muut ärsykkeet. Keskittyä ainoastaan maistamaan. Kun todella keskittyy nauttimaan suuhunsa laitettavasta ravinnosta, sitä ei tarvitse ahmia kulho tolkulla.
Palanen suklaata päivässä, pitää tämän naisen tyytyväisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti