Päivitystä

Ajattelin tänä aamuna ottaa koneen ja alkaa näpyttelemään kuulumisia. Päivät ovat meneet siivillä ja viime viikonloppu puusavotan merkeissä.  Pari päivää tuli kyykittyä risuja noukkiessa ja halkoja kannellessa ja päätin pitää tänään välipäivän urheilusta.

Sain idean alkaa siivoamaan koneelta kaikkea turhaa pois, koska se on niiiiiiin hidas. Kone oli päivittänyt ohjelmistoa moneen otteeseen. Miniläppärini muisti on vaan niin pieni, että siitä on sen seurauksena tullut valtavan hidas, poistoihinkin minulta tuhrautui monta tuntia. Tulin siihen loppu tulemaan, että mikä vaan ohjelma käy, kunhan saan sanat kirjoitettua.
Olin viime viikolla pitkästä aikaa Hämeenlinnassa Neurologian poliklinikalla. Sain lääkäriin ajan koskien epilepsiaa. Kerroin, että oireita epilepsiasta ei ole ja haluaisin jättää lääkityksen pois. Lääkäri oli sitä mieltä, että minun tapauksessani, kun aivoissa on paljon arpikudosta, lääkitystä ei voida lopettaa.
Toisen lääkärin kanssa juttelin aiemmin ja hän sanoin lääkityksen lopettamisen olevan ajankohtainen viiden vuoden päästä kohtauksesta, mikäli on ollut kohtaukseton. Minulla elokuussa tulee kaksi vuotta täyteen ja olisin innokkaasti jättämässä lääkityksen pois.
Välistä aamusta tuntuu, että saan sellaisen pyörryttävän olon pelkästään  lääkkeen nauttimisesta. Trileptalin kanssa saa olla tarkkana suolan kanssa ja minä urheilen päivittäin. Olenkin ottanut pidemmille pyörälenkeille vesi pullon mukaan mihin olen lisännyt vähän sitruunaa ja laadukasta merisuolaa. Säännölliset välipalat ovat myös tasanneet kehon natriumia. Lääkäri teki myös fyysisen testin, missä testattiin kaikki toiminnat. Kaikki toimi, kuten viimeksikin.
Jännittävintä käynnissä oli, että ajoin yksin ensimmäistä kertaa moottoritietä pitkin autolla sinne.  Lähtiessäni tihkutti vähän vettä ja kun pääsin liittymään motarille alkoi vettä sataa aivan kaatamalla ja tuntui ettei pyyhkimet pysyneet perässä. Navigaattori ohjasi minut perille, mutta ohjasi Hämeenlinnan keskustan kautta. Sielä oli tietysti liikennevalot vilkuilla ja sain todella kaivella kaikki ajotaidot esille, että pääsin kolaroimatta perille. Takaisin tulomatka meninkin muistin mukaan ja se oli lasten leikkiä menomatkaan verrattuna.

Olen kohta menossa magneettikuviin ja tällä hetkellä luottavaisin mielin. Olo on ollut hyvä, pelkästään pientä väsymystä välillä. Tärkeintä on kuitenkin ollut, ettei ole ollut päänsärkyjä. Ruokavalio välistä repsahtaa vanhoille uomille, mutta täytyyhän elämästä nauttiakkin.
Sateenkaaria taivaalla, toivoa ei ole vieläkään menetetty.