Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Vappua ja menoa!

Olen ollut menossa viime viikon torstaista alkaen. Lapsi lähti kaverille vappuilemaan ja minä mieheni kanssa minilomailemaan. Menimme äitini luokse vappu aattona yöksi ja aamusta lähdimme kukon laulun aikaan länsi-satamaan. Kahvilassa treffasimme matkakumppanit.
Laiva seilasi mukavassa myötätuulessa Tallinnaan. Menimme kymmenen ystävän kanssa vappu brunssille ja tiedossa oli rentoa menoa. Ruoka maistui mainiolta ja valitsin juomaksi  ravintolan oman panimon olutta.
Meillä oli koko päivä aikaa rentoon menoon Tallinnassa. Kuljeskelimme kävellen vanhassa kaupungissa ja sain kokea uuden kattojen päällä olevan terassin. Terassi oli vanhassa kaupungissa ja vanhassa rakennuksessa.Katolle kivuttiin kapeita portaita pitkin. Terassilla ei ollut vielä siihen aikaan ketään muita kun me ja tarjoilija kuljetti juomamme tarjottimelle pöytään. Ystävämme voitti laivan pajatsossa 40EUR rahaa ja halusi tarjota kierroksen meille voiton huumassaan.


Ilma tuntui suorastaan hellivän meitä ja tuulikin oli leppoisan kesäinen. Vappu päivää ei olisi voinut mielestäni paremmin viettää. Ajelimme lauantaina kotiin ja vielä yhden yön oli lapsi kaverilla yötä.
Sunnuntaina kävin hakemassa lapsen kotiin ja  hänellä oli ollut myös super hauskaa.
Maanantaina tapahtui paluu arkeen ja hyppäsin pyöräni satulaan. Illasta menin koululle talkoo hommiin. Työnä oli vanhojen omenapuiden harvennus ja risujen siistiminen pihalta. Siistihän siitä pihasta tuli! Kyllä kelpaa koululaisten taas kirmailla.
Eilinen aamu olikin sitten erilainen. Miehen lähdettyä kuuden jälkeen toimistolle menin huhuilemaan perheen toista kissaa ulkoa. Kissa oli jäänyt tulematta illalla sisälle ja olin hieman huolissani. Ilma oli ollut yöllä kuitenkin sen verran lämmin, että ajattelin sen vaan nauttineen kevät yöstä.
Olimme tyttären kanssa suuntaamassa auton nokan kohti Riihimäkeä.
Sielä tehtiin kaikille kakkosluokkalaisille hammaslääkärissä tutkimus oikomishoidosta.
Minua jännitti matka sata kertaa ennemmän kuin tytärtäni. En ollut tähän mennessä vielä kertaakaan ajellut autolla Riihimäkeen. Latasin navigaattoriin aamusta uusimman päivitykset ja lisäsin reitin hammashoitolaan. Olin ihan täpinöissäni. Lähdimme hyvissä ajoin huristelemaan lekuriin ja pääsimme ehjin nahoin perille.
Tytär sai tietää, että pääsee parin vuoden päästä oikomishoitoon. Hän ei ollut lainkaan tyytyväinen päätökseen. Ajattelin piristää pientä ja ehdotin seikkailua ostoskeskukseen.
Kaivoin puhelimella netistä osoitteen ja laitoin sen navigaattoriin. Loistavasti pääsimme jälleen määränpäähän.
Kallis kierroshan siitä tuli. Kävimme syömässä, shoppailemassa ja kaupassa. Lopuksi tulimme kassejemme kannellen kotiin. Minulla oli voittaja olo, kun olin voittanut autolla ajo pelkoni.
Kello oli jo kääntynyt iltapäivän puolelle ja toinen kissoistamme odotteli terassin tuolilla sisäänpääsyä.
Huolestuin välittömästi, kun vieläkään ei toista kissaa näkynyt. Tunsin kauhea paineen vatsassa ja kurkkua kuristi. Lähdin huutelemaan pihalle ja ei edes hännän vilausta näkynyt. Pelkäsin todella kissalle sattuneen jotain, koska se ei koskaan ole ollut näin pitkään pois kotoa. Kauhuissani menin katsomaan ojan pientareet, mutta onneksi en löytänyt mitään.
Useampaan kertaan menin sisälle ja ulos huudellen kissaa palaamaan kotiin. Olin jo iltaan mennessä ihan varma, että jotain oli käynyt. Melkein jo itkua väänsin, kun soitin miehelle ja sanoi ettei kissaa ole näkynyt koko päivänä.
Jätin oven raolleen, niin että siinä oli kissan mentävä aukko. Kävin hakemassa eteisestä takkia, että lähden vielä illasta katsomaan löytyisikö kissaa. Samassa kissa tepasteli sisälle täysissä elämän voimissa. Purskahdin itkuun silkasta helpotuksesta.

Kissaa hankkiessa, mietin ensimmäisenä lapsuudessa menettämääni kissaa. Nisse oli paras ystäväni ja meni pitkään ennen kuin pystyin hankkimaan toisen kissan. Lemmikistä tulee tärkeä perheenjäsen, ketä rakastaa ihan yli kaiken. Aluksi olin kovasti vastaan kissan hankkimista, pelkäsin niin paljon sitä menettämisen tuskaa.
Mitä elämä olisi ilman rakkautta? Menettämisenkin pelon edessä, olen ottanut riskin ja elän ulkoilevan kissan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti