Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Valmentamo


Päivä aukeni kirkkaana myrskyn jälkeen ja lähdin hyvissä ajoin aamusta ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua. Vein äitin kotiin ja samalla auto jäi jököttämään parkkiin päiväksi.

Suuntasin junalle ja olin ajatellut lukea espanjan kieltä matkan ajan, mutta ihailinkin ruskamaisemia ikkunasta.

Saavuin tuntia liian aikaisin Helsinkiin ja lähdin kävelemään kohti Hietalahtea. Fiilistelin kiireettömästi kävellen samaa reittiä, kun aikoinaan kuljin töihin Seaside Hotelliin. Bulevardin ulkoasu on säilynyt aika samana, osa liikkeistä on vaihtunut ja tein mielessäni ahkerasti ikkuna ostoksia.

Saavuin rantaan ja halusin nähdä kunnolla meren. Kävelin telakoiden ja nosturin ohitse. Iloisesti häntiään heiluttavat koirat omistajineen tervehtivät minua.

Aamuinen meri ja aurinko kimalsivat kutsuvasti. Pari ihmistä olikin vastannut kutsuun ja he olivat käyneet aamu uinnilla. Säteilevä ilma sai energian virtaamaan kehossa ja olin valmis jatkamaan matkaa. Kaivoin kännykkäni laukusta ja lähdin etsimään valmennustilaa.

En ollut aiemmin käynyt siellä ja hahuilin katua ensin alas, sitten ylös ja takaisin rullaten alas. Löysin kuitenkin ajoissa perille.

Olin alussa niin täpinöissäni, kun tulin sisälle, että hukkasin laukkuni. Olin varma että se on mukana, mutta mihin ihmeeseen sen laitoin? Pyörin aikani ja löytyihän se, siitä ihan oven vierestä. Tilassa tuntui hyvä energia ja oli täynnä ystävällisiä ihmisiä.

Kävimme istumaan mukaviin nojatuoleihin ja valmennus alkoi.

Ajattelin, että en jännitä yhtään. Arvasin esittely hetken tulevan kurssin alkuun. Jännitys tuli kuitenkin kutsumatta. Se pakkaantui vatsaani odotellessa omaa vuoroa. Esittely ei tapahtunut omalla nimellä vaan kurssilla oli siihen oma tyylinsä. Siinä sai esitellä itsensä kertoen jotain itsestään erityisen nimen avulla. Oman vuoroni koittaessa mietin lähteekö kurkustani mitään ääntä, sillä epäilin sydämen jyskyttävän kurkun tukkeena.

Sanat kuitenkin löysivät tien ulos kurkustani ja jännitys laukesi hiljalleen.

Ruokailu hetkeen oli erilaisia omakustanteisia vaihtoehtoja; alakerran alepa, turkkilainen tai italialainen ravintola.

Valitsemme kahden muun kurssilaisen kanssa kuitenkin pienen matkan päässä sijaitsevan ravintolan, Afrikan suunnalta, erityisesti marokkolaisia makuja tarjoilevan Eiran Sandron. Taivaallinen brunssi kasvisruuasta!
Mukavassa seurassa, ahmien maittavia ruokia aika riensi siivillä. Saimme kipittää vatsat tyytyväisinä pullollaan reippaasti takaisin koulutustiloille.

Olin samanlaisessa valmennuksessa (silloin kuitenkin henkilökohtainen valmennus) noin puolitoista vuotta sitten, kun ystäväni opiskeli valmentajaksi. Lisää tietoja Anusta ja valmennuksista:http://sydantaseuraten.blogspot.fi/2015/01/salainen-unelma.html

Teimme silloin yhdessä toimintasuunnitelmat ja kirjasimme niitä ylös. Minun vielä silloin ollessa kemoterapiassa, valmennus keskittyi enimmäkseen hyvinvointiini.

Olin napannut vihkon mukaan aamusta ja en ole sitä pitkään aikaan lueskellut. Hämmentävää oli huomata, että olin luonut elämästäni juuri sellaisen, kun olin ajatellut.

Olen päivittäin visualisoinut tarkkaan, miltä terveyttä uhkuva ja säteilevä minä näyttää. Olin myös kirjannut asioita, mille haluan raivata enemmän aikaa.


Päiväni kulkevat nykyään juuri niin kuin minä haluan. Urheilen, luen ja kirjoitan minua kiinnostavista asioista. Perheelle on aidosti enemmän aikaa ja tapaan ystäviä.
Elän tänään todellista unelma elämääni. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen.

Sanotaan, että tyytyväisyys on kehittymisen este ja haluankin unelmoida suuremmin. Kirjasin siis jälleen toimintasuunnitelmaa ja tällä kertaa koskien työtä mitä haluan tehdä.

Halusin kiittää Annea mahdollisuudesta osallistua retriittiin sain sieltä taas uusia oivalluksia ja tapasin mukavia ihmisiä.

Kaipaatko sinä valmennusta löytääksesi oman parhaan itsesi? Onko unelmointi unohtunut?

Voin lämpimästi suositella Valmentamoa.

Yhteystiedot:
http://www.valmentamo.fi/ 

1 kommentti: