Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 9. tammikuuta 2014

Sairaus iski päälle



Kaikki alkoi kesälomallani. Oli kaunis kesäinen päivä, kesälomani oli loppupuolella ja samoin oli talomme putkiremontti.

Lähdimme tyttäreni ja anoppini kanssa ostoksille ja minä ajoin autolla. Kävimme ruokakaupassa, kirjastossa ja rautakaupassa. Tarvittavaa putkea ei löytynyt rautakaupasta, joten huristelin autolla toiseen kauppaan. Kävin ensin ruokakaupassa, sekä ostin appi­ukolle pullaa, minkä olin unohtanut. Sitten menimme sähköliikkeeseen, mistä löysin puuttuvan suojaputken. Pääsin liikkeessä kassalle, kun olin lyönyt pääni kassaan ja saanut epilepsia kohtauksen.

Ambulanssilla kiisin kohti lähintä sairaalaa, mikä sijaitsee Hämeenlinnassa ja siellä alkoivat tutkimukset, mikä on aiheuttanut kohtaukset.

Magneettikuvauksessa löytyi aivoista varjostuma, mikä diagnosoitiin aivokasvaimeksi.

Kirjaimet AIVOKASVAIN, olivat jo piirtyneet mieleeni hetkeä ennen kun lääkäri ne minulle kertoi. Ensimmäinen ajatus oli: Jaaha, tässäkö tämä sitten oli? En halua kuolla vielä!



Mieheni tuli sairaalaan ja tuskaisinta oli kertoa kaikille läheisille, mikä minua vaivaa.

Lohduttavaa heti oli, että kasvain oli leikattavissa.
Pääsin kotiin odottamaan leikkausta, mikä tehtäisiin TAYS:ssa. Mukaani sain hevoskuurin dexametasonia, eli 3tablettia aamusta, 3päivällä ja 3 illalla. Nukahdin ihan mukavasti illalla, mutta joka yö heräsin klo 03.00 ja olin pirteä, kun peipponen.

 Päänsärkyjä minulla ei ollut, eikä muitakaan oireita.
Minulla oli keväällä ollut satunnaisia kovia aamupäänsärkyjä, mitkä ovat olleet oireita kasvaimesta. Väsymystä valittelin työpaikkalääkärissä ja minulta otettiin pieni verenkuva, sekä kilpirauhas arvot, koska minulla on aiemmin leikattu struuma. Veri-arvot olivat ihan hyvät, leukosyytit olivat hieman koholla. Lääkäri kysyi otetaanko vielä kokeita, mihin sanoin että voihan se tietysti olla normaalia syys väsymystä.. Eihän se nyt ihme ole jos vähän väsyttää, kun puolet aivoista on turvonnut!



Odotin leikkausta kotona melkein kuukauden ja sain valtavasti yhteydenottoja ystäviltäni. Päätin kertoa sairaudestani facebookissa ystävilleni (karsin ensin sellaiset ihmiset pois, joista en saanut positiivista energiaa).

Olin erittäin positiivisella mielellä kotona. En tiennyt vielä mikä aivokasvain oli kyseessä, gradus II vai III? Missään vaiheessa ei minulle ehdotettu gradus IIII:sta. Öisin valvoessani, aloin kirjoittaa päiväkirjaa, mihin purkasin tuntojani.

Vihdoin koitti leikkaus Tampereella ja odotin vuorokauden sairaalassa. Sain huoneeseeni mukavan huonekaverin ja istuimme ulkona, jutellen kaikesta muusta paitsi leikkauksesta.

Leikkaus koitti ja leikkauksen teki Timo Tähtinen, TAYS:in kokenut aivokirurgi. Tiesin, että kasvainta ei voida leikata kokonaan, muuten vaarana olisi osittainen halvaantuminen tai puheen menettäminen. Leikkausta ennen lääkäri kertoi myös kuoleman riskistä, en mainostanut sitä läheisilleni.

Leikkaus meni erittäin hyvin. Päähäni jäi ainoastaan mikroskooppisen pieniä hippusia!

Tirskautin pienet onnen kyyneleet, kun jalat, kädet ja puhe toimi leikkauksen jälkeen normaalisti! Tiedän ketä muistan iltarukouksessa! 

Teholle ei saanut ottaa omaa kännykkää, joten olin sopinut että miehelleni ilmoitetaan miten leikkaus on mennyt ja mieheni ilmoittaa eteenpäin. Oli jo iltapäivä ja odottelin pääsyä osastolle, kyisyin onko miehelleni soitettu?

 Hoitaja ei ollut varma ja pyysin puhelimen. Soitin itse teholta ja voitte kuvitella mikä hämmästys ja itku oli toisessa päässä. Tietoa oli odotettu, kun kuuta nousevaa ja kukaan ei ollut vielä soittanut siihen mennessä. Viimeinen ihminen kenen hän oli odottanut soittavan oli minä!

Siitä alkoi sitten toipuminen ja en halunnut ketään sairaalaan. Pääni oli erittäin turvoksissa ja 37 hakasta päässä. Suosittelen ottamaan, jonkun päähineen mukaan! Minulla oli pelkästään kiharrin mukana ja pelotin kyllä lapsia viereisessä leikkipuistossa. Mitä voi odottaa, silmät mustana, pää turvoksissa, hakaset päässä.. Säikähdin aina itsekin, kun katsoin peiliin.

Sairaalassa minulla oli mukana I phone, missä Netflix sovellus. Heräsin välistä yöllä jo klo 03.00 ja latasin komedioita. Esimerkiksi sarja ensisilmäyksellä (How I met you mom) aivan hulvaton! Hihittelin ihan hervottomasti sängyssäni, kuulokkeet korvilla. Hoitajat kävivät säännöllisesti kurkkaamassa tilaani ja yksikin hoitaja luuli, että naureskelen itsekseni.. Jos miettii, että olin juuri tullut aivoleikkauksesta, hän varmaankin luuli, että aivoista oli lohkaistu ehkä sittenkin liian iso pala.. Neljäntenä päivänä pääsin kotiin. Jippii!

Perheelle oli tietysti järkytys ulkonäköni. Kesäkuumalla ei voinut pitää päähinettä, parasta haavalle oli antaa olla sen ilman mitään, joten viilletin ”Juice” paljaana. Järkytys oli itselle, kun leikkauksen jälkeen kortisonit päättyivät viikossa, tulivat päivittäiset päänsäryt. Kukaan ei ollut varoittanut sellaisesta särystä!  Kotona minulla oli Panadolia ja Buranaa. Särkylääkkeet auttoivat hetkellisesti, mutta särky tuli aina takaisin. En jaksanut tehdä mitään.. Onneksi äiti tuli auttamaan.

Tyttäreni aloitti juuri ensimmäisen luokan koulussa ja koulumatkan kävi saattamassa äiti ja mieheni. Toisena päivänä, kun lääkkeet olivat loppuneet tuli sellainen särky päähän, että ”haista paska Panadol” ei auttanut. Olin keittiön lattialla polvillani ja ajattelin, että tälläistä on siis kova kipu.. Itkin ja odotin aamuun, että sairaalan päivystys aukeaa ja saan kovempaa kipulääkitystä. Hoitaja kuunteli minua ja lupasi, että lääkäri soittaa minulle heti aamupäivästä. Lääkäri soitti ja kirjoitti reseptin. Sain kovempaa särkylääkettä.

Seuraavana yönä tuli taas särkyä ja otin sitä kovempaa särkylääkettä, tehosi kyllä paremmin mutta vointi oli niin kauhea että päätin että noihin tabletteihin en koske toiste jos ei ole ihan pakko.

Kipuilua jatkui yhteensä melkein kuukauden, minä aikana sain tiedon syövän luokituksesta IIII (postissa!) Glioblastooma.

Hoidot alkaisivat Tampereella mahdollisimman pian (Sädehoito ja sytostaatit).

Tapasin Tampereella aivan mahtavan syöpälääkärin, jännitin tapaamista kauheasti, mikä osoittautui turhaksi. Kerroin kuukauden jatkuneesta päänsärystäni ja hän kirjoitti kortisonit takaisin ja PIM, särky oli poissa! Ensin söin kolme tablettia päivässä Dexametasonia ja sitten sain itse tiputtaa annosta tilanteen mukaan. Halleluuja! Ei enää päänsärkyä!

Jos leikkauksen jälkeen tulee särkyä, kannattaa olla lääkäriin yhteydessä ja kysyä olisiko kortisonista apua!!



1 kommentti: