Itsekkyys

Onko ystävä piirissäsi sellaisia henkilöitä, jotka julistavat olevansa hyviä ystäviäsi? Tosi paikan tullen, eivät sitten vastaakkaan puhelimeen tai tekstiviestiin? Minulla on. Olen miettinyt mistä se johtuu? Tiedän soittaessani jo, että ei se kuiteskaan vastaa. Laitan tekstiviestin perään (täynnä hymiöitä) Halusin vaan vaihtaa kuulumisia, voidaan soitella, kun sulla on parempi hetki.
Mitään ei kuulu. Kertooko se jotain minusta? Vai siitä "ystävästä". Miten paljon vie energiaa laittaa viesti: Hitto, että on paska päivä! Soitellaan ensiviikolla! Tai soittaa sillä seuraavalla viikolla, että sori unohdin koko viestin..
Mielestäni on vaan super itsekästä olla laittamatta mitään. Itse vastaan aina kaikkiin viesteihin, vaikka olisi kuinka pääkipua tai vitutusta. Itselle jää vastaamattomuudesta todella hölmö olo. Merkkaanko todella niin vähän, että en ole ansainnut edes viestiä. Minusta se vastaamattomuus merkkaa juuri sitä! Minulla on paljon ystäviä ja paljon myös hyviä ystäviä, jotka vastaavat puhelimeen.
Siksi monesti mietinkin, että miksi vaivautua edes? Miksi laitan viestiä, jos toinen ei viitsi vastata? Miksi hakata päätä seinään?
Silloin kun sairastuin,  kerroin asiasta julkisesti. Sain sadoittain viestejä, missä kysyttiin vointiani. Tuntui todella oudolta vastailla sellaisten ihmisten kyselyihin, jotka eivät ennen sairauttani olleet huolissani voinnistani. Päivitin leikkauksen jälkeen viestin, että kaikki meni hyvin. Monet tiedustelut loppuivatkin siihen. Mielenkiinto ei ollut aitoa, koskien minua, vaan sairauttani..
 Toki sain myös viestejä sellaisilta ystäviltä kenen kanssa en ollut pitänyt yhteyttä vuosiin, mutta heistä tulikin minulle mahtavia tukipilareita. Niitä todellisia ystäviä.
Muistan myös yhden puhelun, minkä soitin heti leikkauksen jälkeen. Keskustelin ihan normaaliin, minulle ominaiseen tyyliin. Naureskelin ja heitin herjaa. Toisessa päässä oltiin todella hämmentyneitä. Tähän hämmennykseen tokaisin, niin, eivät ne mun huumorintajua saaneet kuitenkaan leikattua pois..

Toinen esimerkki toisesta äärilaidasta on oma siskoni, sekä oma äitini. Olenkin siitä jo aiemmin kirjoittanut, mutta heille olen vaan niin äärimmäisen kiitollinen.
 Viimeksi tänään puhelimessa annoin palautetta siskolleni, miten en olisi tässä ilman häntä. Hän on ollut terapia istuntoni, vitamiinin toimittaja ja tiedon antaja. Hän kävi kaivamassa minulle yhden selviytyjän kirjan, kun sitä tarvitsin ja antoi voimaa.
Toinen tukipilarini on ollut lähellä asuva ystäväni. Hän on lähtenyt lääkärikäynneille ja  hän muun muassa odotti neuropsykologin käyntini ajan(3h!!) aulassa. Hän on myös ystävä, kenen kanssa juttelen päivittäin.
Hänen takiaan meinasin perua ensi viikon vertaistuki tapaamisen, koska olen lupautunut menemään vuorostani hänen kanssaan kuulemaan lääkärin lausuntoa! Sain kuitenkin järjestettyä niin, että pääsen menemään molempiin.  Kun on tahtoa niin asiat saa aina mielestäni järjestettyä.
Minulla on myös paljon ystäviä, jotka asuvat pääkaupunki seudulla ja heitä luonnollisesti tapailen harvemmin. Hyvät ystävät ovat kuitenkin mielestäni sellaisia kenen kanssa voi olla pidempäänkin juttelematta ja jatkaa juttua siitä mihin viimeksi jäätiin.
Hyvät ystävät vastaavat puhelimeen ja viesteihin.

Vertaistukea

Hyvillä filliksillä aloitin eilen aamun ja mantrana hoin itselleni, että tästä tulee hyvä päivä.  Päätin vihdoin ottaa yhteyttä ihmiseen, ketä on kokenut myös aivokasvaimen.
Sain hänen yhteystietonsa ystävältäni, heti kun olin sairastunut. En kuitenkaan koskaan tarttunut luuriin. Mietin fiksusti, että en halua aiheuttaa lisää harmia kyseiselle henkilölle. Nyt kun vointini on hyvä, olin vihdoin valmis soittamaan ja vaihtamaan ajatuksia.
Laitoin viestin matkaan ja lähdin polkemaan pyörällä. Keli oli mahtavan happirikas ja kuin tilauksesta aurinko pilkotti pilven takaa. Valo sähköisti koko kropan ja sain ekstra puhtia polkemiseen. Olin jo 14 km matkannut, kun huomasin viestin. Päätin soitella heti kotiin päästyäni.

Kävin paikallisessa luontaistuote kaupassa ja vaihdoin ajatuksia kauppiaan kanssa. Todella upea uusi tuttavuus! Ihanaa tavata niin työlleen omistautunut asiakaspalvelija!  Suomessa on paljon pieniä yrittäjiä, jotka todella tekevät työtä koko sydämellään. Sain ostettua suihkautettavaa d-vitamiinia ja toista ravintolisää. Käynnillä saa aina tarkat ohjeet miten tuotetta tulee käyttää, sitä ei saa internetistä! Käynnistä jäi niin hyvä mieli, että hymyilin koko kotimatkan.
Kotona tartuin puhelimeen ja soitin. Keskustelu oli todella positiivinen, innoittava ja hyvin vapauttava! Harmittelen näin jälkikäteen, miksi en ollut ottanut jo aiemmin yhteyttä! Keneltä muulta voin saada niin hyviä vinkkejä selviytymiseen, kun toiselta selviytyjältä? Etsin itse tietoa oikeasta ruokavaliosta ja keinoista selviytyä. Oma siskoni jaksoi aina tehdä yötä myöten tutkimusta, mistä saa parasta tukihoitoa. Olisin varmasti monella tapaa päässyt tilanteista helpommalla, jos olisi ollut tukena henkilö, joka on jo kokenut samat asiat.
Sovimme tapaamisen Tampereelle ensi viikolle ke 3.12.2014 ( Hämeenkatu) tarkistan vielä tarkemman osoitteen ja kellon ajan. Tapaamme ensin kahdestaan ja menemme sitten yhdessä avoimeen vertaistukiryhmään käymään.
Asun itse 140km päässä Tampereelta, mutta sain järjestettyä kalenterin niin, että pääsen lähtemään. Omalla autolla en uskalla lähteä ajelemaan, mutta menen junalla. Odotan innolla tapaamista on todella mukava päästä treffaamaan :)

Kiltin tytön syndrooma

Annoin eilen lenkillä ajatusten mennä omaa rataansa. Se on monesti puhdistavaa ja poistaa stressiä elimistöstä. Välillä ajattelen tietoisesti ja sopivan musiikin avulla tappavani syöpäsoluja, jotka ovat uskaltaneet tulla ilman lupaa aivoihini.
Näin yhden dokumentin missä tutkittiin mielen voimaa parantamisessa ja siinä huomattiin ihan selkeitä eroja ihmisillä, jotka todella keskittyivät hoitelemaan tautiaan ja halusivat parantua. Taudin tappaminen ajatuksen voimalla ei maksa mitään ja itselle tulee siitä voimakas olo.
 Aloin myös miettiä otanko mukaan sauvat seuraavan kerran kävelylenkille.
Vyöhyketerapiassa ollessani, minulta lähti kehossa liikkeelle tiedostanattomia tukahdettuja tunteita. Ne tuntuivat ensin möykkynä ja painona kehkoissa. Seuraavalla kerralla paine oli kurkussa, ne pyrkivät tulemaan tietoisuuteen. Sain kuulla vyöhyketerapeutiltani, että paras keino on tuoda ja viedä tukahdetut tunteet pois elimistöstä iskemällä ne käsien kautta pois. 
En ole mitenkään väkivaltainen ihminen. En voi katsella mitään sotaelokuvia tulematta ihan älyttömän huonovointiseksi.

Olen kokeillut erilaisia keinoja käyttää voimaa. Olen hakannut kirveellä puita kotona ja silpunnut oksia hakkuriin. Siinä voi myös ajatella silppovansa huonoja ajatuksia. Tehokkain tapa olisi varmaankin hakata nyrkkelysäkkiä.. En tiedä olisiko minun juttuni. Uskon että ihmisillä,jotka tuolla kaupungilla hakkaavat nakkikiskan jonoissa humalassa ihmisiä, on paljon niitä tukahdettuja tunteita.
Muistan joskus nuorena, olessani nuoriso teatterissa oppineeni huutoa. Siinä ihan konkreettisesti huudetaan ihan täysiä. Se on myös puhdistavaa.
Minulle on paljon helpompaa puolustaa ja puhua jotain positiivista, kuin sanoa jotain negatiivista asiasta. Toisin sanoen nielen paljon paskaa muilta ja tukahdutan paljon omia tunteitani.

 Tytöille opetetaan pienestä pitäen olemaan kiltisti ja kuuntelemaan. Siinä sitten oppii pikkuhiljaa tukahduttamaan omia tunteita ja elämään niin kuin muut haluavat. Uskon että tukahdetut tunteet tekevät myös sairaaksi ja olen päättänyt alkaa työstämään myös niitä.
Mietin myös miten itse kasvatan omaa tyttöäni? Yritän saada häntä kertomaan, joka päivä mitä koulussa on tapahtunut ja kenen kanssa on leikkinyt. Kouluissa on niin paljon kiusaamista, henkistä ja fyysistä. Haluan olla läsnä ja opettaa, että asioista voi ja pitää puhua.
Mietin mistä aloitan? Käynkö ensin kajauttamassa oman tuskan huudon tuolla Pilpalan metsässä.

Kuvataidetta

Pääsin tänään ihailemaan upeaa taidetta ja vielä ihan ilmaiseksi. Oppaaksi tähän taiteen ihmeelliseen maailmaan sain rakkaan kahdeksen vuotiaan tyttäreni.
Heillä on ollut koulussa kuvataide kerho ja ovat syksyn ajan tehneet töitä erilaisia tekniikoita käyttäen. Tekniikoiden lisäksi he olivat opiskelleet eri taiteilijoista.
Heti, kun astuin ovesta sisään minua tervehti iso muumin kuva. Seinälle oli tehty myös kokonainen muumimailma asuikkaineen ja taloineen.
 Lasten jumppasali oli myös muuttunut taidenäyttelyksi. Mitkä värit ja mikä energia! Tuli välittömästi hyvä mieli värien kirjosta ja ihanista maalauksista. Töissä huokui lapselle ominainen innokkuus ja vallattomuus! Oli uskallettu olla luovia ja nähty uusia näkökulmia taiteeseen.

Meidän aikuisten pitäisi ottaa monesti mallia lasten luovuudesta ja taidosta heittäytyä tekemään jotain uutta. Lapsi ei mieti ennakkoon, että ei tämä onnistu.
Hän ottaa siveltimen pieneen käteen ja alkaa maalaamaan.

Antamisen iloa

Miten helppoa on tuottaa toiselle hyvää mieltä ja jakaa positiivista energiaa. Välillä riittää, kun hymyilee vastaantulijalle tai toivottaa mukavaa päivää kassa neidille.
Näin joulun alla ihmiset hikoilevat miettiessään joululahja budjetteja. Rahaa tarvittaisiin tonneittain tai olisiko sittenkin jotain mitä voi antaa ilman rahaa?
Vein tänään tyttäreni yökyläilemään kaverille ja kaverin äiti on myös minun rakas ystäväni. Ystävä on ollut viikon kipeänä ja mietin miten voisin häntä piristää.
Muistin eilen tyttäreni kanssa leipomani kaurakeksit ja ajattelin paketoida ne nätisti sellofaaniin. Mietin mitä muuta voisin laittaa? Kääräsin matkaan myös kasan kynttilöitä ja kapusin vintille hakemaan lisää inspiraatiota.
Omistan kasan kirjoja ja ajattelin kierrättää yhden "aivot narikkaan kirjoista" suoraan romantiikan mestarilta eli Nora Robertsilta.

Mukaan kirjoitin kortin ja paranemiseen kannustavan runon:
Rakas ystävä,
Nyt on levättävä,
Lämmintä juomaa nautittava,
Romantiikkaa ilmaan luotava,

Pane kynttilät palamaan ja
mene tiiviisti peittoa halaamaan,
Jos miestä ei kotona näy,
Mielikuvituksiin kiireen vilkkaa käy,
TAI jos yhtään ei kiinnosta seksi,
Ota ohesta yksi keksi.

Sain palkinnoksi makoisat naurut, halauksen, hyvän tuulen ystävälle sekä itselle.
Runon kirjoitus tai kiitoksen lausuminen ei maksa paljon, silti sillä saa annettua hyvän mielen ystävälle ja itselle.

Virtaa marraskuuhun

Olen harjoitellut tänä syksynä erilaisten smoothien tekemistä. Osasta on tullut herkullisen makuisia ja osasta karmeaa oksennuksen makuista tahnaa. Kokeilemalla oppii tekemään ja haluan rohkaista kaikkia kokeilemaan.
Smoothien tekeminen on nopeaa ja hauskaa. Teen juomaa reilusti, jotta sitä on kaapissa valmiina kun tulen vaikka fillarilenkiltä kotiin. Harjoituksia olen juonut pääasiallisesti itse, mutta olen yrittänyt myös saada muut perheenjäsenet innostumaan.

Laitan alle pari suosikki vaihtoehtoani.
Oma aamuni alkaa monesti vihersmoothiella (tämän olen jo aiemminkin laittanut):

Lehtikaali smoothie
5dl soijamaitoa
2-3cm palanen inkivääriä
10 cashew pähkinää
Puolikas tai kokonainen banaani
Lehtikaalia kaksi isoa lehteä
Kaikki blenderiin ja paras päivän aloitus on valmis.

Toinen aamuun sopiva smoothie, mikä on maistunut myös minun 8v. tyttärelle:

Marja smoothie
5dl soijamaitoa
2dl mustikkaa
2dl mansikkaa
2cm inkivääriä
Puolikas tai kokonainen banaani
Ripaus mehiläisen siitepölyä (Loistava luonnon monivitamiini.Kannattaa aloittaa pienellä määrällä, voi aiheuttaa allergiaa).
Kaikki tehosekoittimeen ja hetkessä hyvää.

Välistä olen myös laittanut hieman maca-jauhetta molempien juomien joukkoon.
Hyviä rasvoja kaipaavalle suosittelen mukaan myös kypsää avocadoa.
Tirskautuksella sitruunaa saa raikastettua smoothien makua.

Soijamaidon voi myös korvata ihan tavallisella maidolla tai vaikka vihreällä teellä. Välillä olen marjojen kanssa käyttänyt myös luonnon yogurttia ja pähkinöitä.
Tyttärelleni tehdessä olen lisännyt enemmän banaania ja välistä esim. vanilja uutetta.

Proteiineja saa tarvittaessa lisäämällä rahkaa juomaan. Juomiin voi tehdä muutoksia tilanteen mukaan. Muutosta makuihin saa käyttämällä esim; päärynöitä, omenoita, mysliä, hiutaleita, mehuja, kookosmaitoa vain taivas on rajana.

Olen tilaillut lisää kaappiini erilaisia super foodeja, uusimmat ovat testissä:
Vehnänoras-jauhe
Spiruliina
Alfalfa
Käyn monesti ostamassa vitamiinit pieniltä luontaistuote kaupoilta, sillä haluan tukea pieniä yrityksiä. Välillä tilaan suoraan netistä. Vehnänoras-jauheen, mehiläisen siitepölyn ja spiruliinan ostin netistä, luomulaatuisena ohessa linkki: http://www.olivian.fi/
Nämä luonnon vitamiinit antavat varmasti puhtia päivään ja selättävät marraskuun sairastelut :)

Neuropsykologi

Pyysin lääkäriä järjestämään itselleni tapaamisen neuropsykologille. Halusin tietää miten pahasti aivoni ovat kärsineet leikkauksesta ja kemoterapiasta. Sain kutsun postissa jo yli kuukausi sitten ja siinä oli erikoiset ohjeet. Ole raittiina vähintään kuukausi ennen tapaamista ja otan silmälasit mukaan. Kutsussa pyydettiin myös varaamaan tapaamiseen aikaa kahdesta kolmeen tuntia.

Mielikuvitukseni sai taas siivet. Näin itseni vastaanotolla foliohattu päässä, missä olisi erilaisia johtoja. Psykologini oli mielessäni mies, jolla oli pienet nenän päällä olevat silmälasit ja läpi tunkeva katse. Joutuisin tekemään kaikenlaisia testejä ja tunsin pakokauhun nousevan pintaan. Mihin hittoon olen taas itseni luvannut?
Yritin rauhoittaa laukkaavaa mieltäni. Menin kävelylle ja aloin tehdä erilaista mielikuva harjoitusta. Kävin viime keväänä ystäväni valmennuksessa, missä harjoittelimme erilaisia lääkäri kohtaamisia ja sain niistä todella paljon apua. Lisää Anusta ja valmennuksista osoitteesta: http://www.sydantaseuraten.blogspot.fi/ Palautin harjoitukset mieleeni ja sain rauhan.
Hyvä ystäväni lähti mukaani. Pääsin psykologin juttusille ja hän ei ollut lainkaan pelottava. Kyseessä oli suunnilleen saman ikäinen nainen kuin minä ja hän oli asiallisen rento.
Alku haastattelu meni jutustellen ja huomaamatta hän keräsi tiedot ylös. Seuraavaksi hän kertoi millaisia kokeita tulisi tekemään.
En tulisi saamaan foliohattua päähäni. Kyseessä olisi kirjoitus tehtäviä, minkä joukkoon tulisi kuuntelu tehtäviä. Joukkoon mahtui myös yksi palikka testi.
Kokonaisuudessaan tilaisuus kesti kolme tuntia, mutta ei ollut lainkaan niin kauhea kokemus. Sain selityksen moneen minua vaivanneeseen asiaan ja sain todella hyviä vinkkejä arjen pyörittämiseen.
Olin pitänyt itseäni myös laiskana, kun väsyin aina niin kovasti päivän puuhailuista. Hän sanoi, että aivoissani tehdyn leikkauksen myötä hermoradassa on tapahtunut muutoksia. Lyhyesti sanottuna minulla menee tästä johtuen paljon enemmän energiaa normaaliin miettimiseen ja toimimiseen.
Aivoille on ehdottomasti annettava tilaa toipua ja levätä välissä. Haaveilen edelleen uuden opiskelusta, mutta tulimme kokeiden perusteella siihen tulokseen, että en ole siihen vielä valmis.
Hermoratoja ei valitettavasti voi korjata, mutta keinoja niiden kanssa elämiseen löytyy. Neuropsykologin luona kannattaa ehdottomasti käydä, eilen ei ollut yhtään hullumpi päivä :)