Loskaa taivaalta

Eilen aamusta herättyäni kurkkasin ulos ikkunasta ja meinasin hipsiä takaisin sänkyyn. Märkää lunta satoi vaakatasossa taivaan täydeltä!

Aamupalan jälkeen mietin mitä näin huonossa kelissä viitsii tehdä? Otanko kirjan ja vetäydyn takaisin vällyjen väliin? Aukaisin telkkarista YouTuben ja hain sieltä energiaa antavaa musaa:
https://www.youtube.com/watch?v=nfWlot6h_JM
Ravistelin itseni hereille ja heittäydyin hetkuttelemaan itseäni musan tahdissa. Tein päätöksen, että tänään siivoan. Siivousrätti heilui paljon tehokkaamminen musiikkia kuunnellessa ja samalla hyräillessä. Sain siivous innostuksen nousuun ja hain kunnon kumihanskat käteen.
Kävin kiinni vessojen siivoukseen. Pesen kyllä vessat aina tarvittaessa, mutta nyt päätin pestä ja kiillottaa seiniä myöten.
Katon rajassa on pieni ikkuna ja olen monta kertaa katsonut, että ikkunasta pitäisi pestä hämähäkin seitit ja kärpästen kakat. Sain sen pestyä ja lasi hohtaa nyt puhtaana ja seitti vapaana.
Innostuin laittamaan kaikki tavarat paikalleen ja löysin myös tyttären kadonneet housut.
Toisessa vessassa on paneloidut seinät, joten sielä riitti tasojen, peilin ja vessan pesu.

Yksi vessa jäi vielä pesemättä, mutta onneksi näitä sade päiviä on luvattu koko loppu viikoksi.
Tehdään nyt loskasateessa paskahommat alta pois ja nautiskellaan ulkoilusta sitten kun aurinko taas näyttäytyy!

Kiitollisuutta

Olen ollut viime toukokuusta alkaen (2014) ilman hoitoja. Kolme kertaa olen käynyt magneettikuvauksissa ja niissä ei ole näkynyt muutoksia. 
Mietin monesti kumpi on tärkeämpää elämän jatkamisen kannalta: Sielunhoito ja positiivinen energia vai oikeanlainen ravinto? Molemmat ovat erittäin tärkeitä.
Jos kelataan ihan sairauksen alkuun, niin sain epileptisen kohtauksen sähköliikkeessä, enkä viittä minuuttia aikaisemmin autonratissa.
Sain mahdollisuuden taistella sairautta vastaan ja nauttia vielä elämästä.
Mietitään hetki mitä olisi tapahtunut, jos olisin saanut tajuttomuus kohtauksen viisi minuuttia aiemmin?
Olisin pahimmassa tapauksessa jyrännyt autolla kahdeksaakymppiä toisen auton päälle. Toisessa autossa olisi voinut olla perhematkalla ja kyydissä olleen oman perheeni (tytär ja anoppi) lisäksi olisin aiheuttanut tragedian useammalle hengelle.
Paha vaihtoehto olisi ollut ajaa myös metsään kyseistä vauhtia. Olen siis kiitollinen kohtauksesta sähköliikkeessä.
Selkeä tajottumuuskohtaus ajoi myös nopeaan tutkintaan ja pääsin diagnoosin jälkeen ripeästi leikkaukseen. Olen kiitollinen nopeasta toiminnasta.
Totta kai välillillä tuli niitä epätoivon hetkiä. Varsinkin sairaalassa ihan ensimmäinen hetki, kun kerrottiin kasvaimesta romahdin ja lähdin murusista  rakentamaan itseäni.
Sain sairaalassa aina upeat hoitajat ja lääkärit. Erityisen kiitollinen olen lopun ikäni minut leikanneelle Timo Tähtiselle, kun puhe ja liikkuminen toimivat!
Olen aina ollut positiivinen ja yrittänyt löytää sen hopeareunuksisin pilven kaikkien synkkien pilvien joukosta.

Leikkauksen jälkeen ihmisten soitellessa ja kysellessä vointiani vakio letkautukseni oli: Hyvinhän se leikkaus meni, eivät onnistuneet huumoria leikkaamaan irti minusta! Hörönaurut päälle.
Osa oikein säikähti puhelimessa tai minut nähtyäni, miten voit olla niin iloinen.
 Ulkonäkö oli tietysti melko hurja. Alkuun oli ne 37 hakasta päässä ja kuljin "Juice" paljaana. Kiloja tuli kortisonin avustuksella noin kymmenen lisää. Kuukasvot tai ei, kasvojen takana oli sama minä.
Mahdottomalta tuntuva matkustaminen taksilla Pilpalasta Tampereelle kuusi viikkoa, muuttui opettavaiseksi maaseutumatkailuksi. Kyytiin osui pari kertaa myös kanssa matkustajia keneltä opin olla antamatta periksi. Sain kuvainnollisesti potkun persuksiin lähteä lenkille. Pienillä askelilla muutin ruokavaliota ja kasvatin kuntoa.
Löysin etsimällä jokaiseen päivään jotain elämisen arvoista. Alkuun se oli ihan hetkissä. Ensimmäinen kuukausi meni kipujen kanssa taistellessa ja kivuttomalla hetkellä arvosti ihan vaan sitä ettei päätä särje.
Tyttäreni aloitti myös ensimmäisen luokan ja oli mahtavaa olla kotona, kun hän pääsi koulusta.
Sain pikkuhiljaa käännettyä ajatukseni pois kuolemasta ja kohti taistelua elämästä!
Toinen aallonpohja oli puolen vuoden sytotaatti hoidon jälkeen, kun olin saanut tulokset magneettikuvista. Korkeuksissa ja euforiassa lennettiin ensin, kun kuvissa ei ollut muutosta. Seuraavana päivänä huomasin, että olin mahdottoman väsynyt. Olo oli kuin loppuun  käytetyllä tiskirätillä. Vedet oli puristettu kuiviin.
 Olin henkisesti buustannut niin kovasti siihen hetkeen, kun saan tuloksen, että uuvuin sen jälkeen.
Pari viikkoa meni ihan voimia kerätessä. Katselin paljon elokuvia, niissä saa aina laitettua aivot narikkaan. Surulliset elokuvat avoivat kyynelhanat ja hauskat lisäsivät hyväntuulisuutta. Tarvitsin niitä molempia.
Kirjojen lukeminen ajoi myös saman tehtävän, kuin leffat.
Kirjoittaminen on ollut myös minulle tärkeää terapiaa, samoin kun rakkaat ystävät. Blogin laitoin puolen vuoden harkinnan jälkeen julkiseksi, halusin jakaa oman tarinani ja toivon että siitä olisi hyötyä myös muille.
Taisteluun on kuitenkin eniten vaikuttanut oma tytär. Hänen takia taistelen kynsin ja hampain elämästä.
Olen myös opetellut rakastamaan itseäni, juuri sellaisena kuin olen. Kuukasvot tai ei.
Olen onnellinen tästä päivästä. Olen kiitollinen mahdollisuudesta elää.

Virtaa vihreistä

Olen useampaan otteeseen hehkuttanut lehtikaalismoothien voimaa ja haluisin päivitää mitä tänä päivänä olen lisäillyt siihen. Olen parisen kuukautta laittanut sekaan lusikallisen spiruliinaa.
Innostuin viikonloppuna ostamaan messuilta chlorellaa ja olen nyt sillä korvannut spiruliinan. Sain ohjeeksi, että voisin myös laittaa puolikkaan lusikallisen spiruliinaa ja puolikkaan chlorellaa.
Päädyin kuitenkin oman intuitiollani avulla  pelkkään chlorellaan.

Aloitin lisäksi pienillä annoksilla syömään vehnänorasta. Olen aloittanut ihan lusikan kärjellisellä, jottei tule liian paljon kerralla.
Olen pidemmän aikaa syönyt raakaa lehtikaalia smoothiessa ja se poistaa elimistöstä jodia. Minulta on noin kuutisen vuotta sitten poistettu struuma kaulalta ja olen tosi tarkka jodin suhteen. Lisäsin nyt chlorellan smoothien joukkoon, mikä tasapainottaa yhtälöä. Chlorella sisältää jodia, kun taas spiruliina ei.

Nämä kaikki kolme vihreää ovat mahtavia super paukkuja ja hyvää virtaa saa syömällä niitä heti aamusta!
Voisin kirjoittaa ylistyslaulut näistä, mutta pannaan nyt oheen pari linkkiä missä kerrotaan tarkemmin ominaisuuksista:
http://www.elavaravinto.fi/index.php/ohjeita/211-tietoa-vehnaenoraasta-vehnaenorasmehun-kaeytoestae-ja-sairauksien-hoidosta

Alla olevassa linkissä on hyvin kerrottuna levien ominaisuuksista, en ole kyseiseen yritykseen muuten tarkemmin tutustunut tai heidän tuotteitaan käyttänyt:

http://www.homeopaatti.com/itsehoito/kuukauden-aine/spirulina-chlorella

Aamusmoothieni
Kaikki tietysti mahdollisimman luomua :)

2,5 dl tuoremehua (esim. appelsiini, omena tai porkkana)
puolikas banaani
puolikas avocado, pari mantelia
lusikallinen chlorellaa
sitruunaan mehua tirskaus
lehtikaalia yksi-kaksi lehteä
n.2cm tuoretta inkivääriä

Tykkään itse paksusta koostumuksesta, mutta juomaa voi myös vielä vedellä laimentaa.
Kulautetaan kurkusta alas ja nautitaan mahtavasta energiasta.


Toukokuussa minulla tulee vuosi sytostaatti hoidoista ja aloin heti kuurin jälkeen puhdistamaan itseäni. Aloin syömään terveellisemmin ja kävin vyöhyketerapiassa.
Keskustelin hoitojen aikana minua hoitaneen lääkärin kanssa ja hän ei hoidon aikana suositellut vehnänorasta, koska puhdistaa niin tehokkaasti kehoa. Puhdistus taas laimentaa sytojen tehokkuutta.
Tiedän kuitenkin ainakin yhden aivokasvainta sairastaneen, kuka käytti vuoden kestäneellä sytokuurillaan vehnänorasta ja voi tällä hetkellä hyvin.
Hän kävi hoitojen ajan tarkistamassa antioksidanttitasot klinikalla ja suosittelee sitä myös muillekin.

Suosittelen kokeilemaan vihreitä, niistä jää positiivisesti koukkuun!

Ilon täytteinen viikonloppu

Ilmat viilenivät viikonlopuksi ja ulkoilukelin ollessa huonompi keksin itselle puuhastelua sisätiloissa. Sovin treffit molemmille päiville.
Lauantai aamu aukeni auringonpaisteeseen ja tuuli puhisi kovasti nurkissa. Uhmasin kuitenkin tuulta ja reippailin kävellen lenkin. Posket huhkin punaisiksi ja olon virkeämmäksi. Innostuin sen verran käppäilystä, että tunnin verran myöhästyin sovitusta treffaus ajasta. Kaverille ilmoitin ja hän ei onneksi pahastunut myöhästymisestäni.
Perille päästyäni lörpöttelimme kaikessa rauhassa ja samalla nautiskelimme herkkuja. Kiireetön kyläily oli aivan luksusta.
Hurautimme vielä ennen lähtöäni kirppikselle ja löysin sieltä itselle paidan ja tytölle välikausi housut, pulitin vaatteista vaivaiset kolme euroa. Ajelin sitten päivän näöllä vielä kotiin.
Sunnuntai aamusta lähdin myös hyvissä ajoin ajelemaan kohti Vantaata ja vein äitin parkkikselle auton. Siitä hyppäsin bussiin ja menin siskon luo. Ehdin pikaisesti myös nähdä myös rakkaat siskonlapseni. Jatkoimme sieltä matkaa ratikalla kohti Ilon&Valon markkinoita.
Markkinoilla oli mielestäni vähemmän asiakkaita ja näytteille asettajia kuin viime vuonna. Heti sisääntulon viereen asettautuneet myyjät hyökkäsivät kertomaan tuotteistaan. Koimme osan myyjistä suorastaan päälle käyviksi.

Minusta on mukavaa, jos saan itse kysyä tuotteesta mikä minua kiinnostaa. En tykkää yhtään väkisin tyrkyttämisestä! Olisiko taantuma myös tähänkin syynä?
Paljon löytyi tietoa myös erilaisista valmennuksista.Oheisessa kuvassa kissa ihmettelee uutta kauppakassia.

Kävimme etsimässä käsiin Luontaisterveys- lehden myyjän ja siskoni tilasi lehden. Hän on myös vuoden verran tilannut minulle lehteä lahjaksi ja olen löytänyt sieltä monta todella hyvää artikkelia.  Tilaaja lahjaksi saimme kasan lehtiä ja kirjan.

Ravitsemus on aihe mikä sytyttää minut ja löysinkin uuden tuotteen. Matkaan lähti kotiin vietäväksi hamppua. En puhu nyt omista hiuksistani vaan kotimaisesta öljyhampunsiemenestä. Vaikutti mahtavalta tuotteelta (www.hamppufarmi.fi) ja oli mukavaa keskustella kasvattajan kanssa. Ostamisesta jäi hyvä mieli. Mukavaa oli kannattaa suoraan pientä tilaa ja tuottajaa.

Kaiken ihmettelyn uuvuttamana istahdimme paikain päällä olevaan kahvilaan. Nautimme kaffet ja ennätin vielä halauksin treffata yhden ystävän kaupan päälle.
Nälkä alkoi jo kurnia vatsassa ja lähdimmekin seuraavaksi metsästämään kaupungille ruokapaikkaa.

Kaupungilla söimme ruokaa, mikä oli minun makuuni aivan liian tulista. Seura oli kuitenkin loistavaa ja nämä hekottelut pitävät mielen pirteänä pitkään. Parempaa sunnuntai päivän viettotapaa on vaikea keksiä!

Viikko alkaakin melkoisen harmaana, mutta ilma on pitkästä aikaa raikasta. Pienen happihyppely lenkin voi aina heittää metsään, vaikka vähän satelisikin.

Auringonpaiste ja kevät

Olen huumaantunut auringonpaisteesta ja keväästä! Viikon verran olen nautiskellut mahtavista ulkoiluilmoista ja käynyt lenkeillä. Pyöräni ei ole vielä luotettavassa ajokunnossa, joten ajelen korvikkeella.
Pyöräni ollessa hyvässä kunnossa meno on ollut, kun ajelisi Audilla. Vauhtia riittää ja  maisema vaihtuu, perille pääsee hujauksessa.
Hyppäsin äidiltä saadun "mummopyörän" kyytiin ja fiilis oli, kuin traktoria ajelisi. Äitin antama pyörä on perinteinen kolmivaihteinen pyörä. Olen sillä nyt körötellyt viikon verran.
Vastatuleen tänään polkiessa tuntui, että hiki valui, mutta pyörä ei liikkunut. Kuntoilun kannalta tämä äitin antama pyörä ajaa kyllä mahtavasti tehtävänsä.
Ulkoilman ollessa noin mahtava ei millään malttaisi tehdä mitään sisällä. Auringonvalo paljastaa kuitenkin armotta kaikki hämähäkin seitit ja leijuilevat kissan karvat. Tänään otin  imurin varresta kiinni ja aloin pikavauhtia siivoamaan. Homman sain hoideltua aamusta, joten ennätin vielä käydä lenkilläkin.

Pääsiäinen on jo parin viikon päästä ja laitoinkin tänään siemenet likoamaan. En aio laittaa perinteistä rairuohoa vaan pistin speltin jyviä, herneen ja auringon kukan siemeniä likoamaan. Idut voi sitten myös halutessaan syödä.
Nautiskellaan upeista ilmoista ja kevään ihmeistä!

Valoa mutkan takana

Eilen oli vihdoinkin aurinkoinen ilma! Aamusta näytti todella usvaiselta, mutta sitten aurinko nousi kunnolla taivaalle ja pyyhkäisi sumut peltojen ja järven yltä.  Menin tohkeissani virittelemään pyörääni, kumit saivat lisää ilmaa ja ketjut rasvaa. Lähdin niin vauhdilla matkaan, että unohdin kypäränkin matkasta.

Selässäni kiikkui tahdissa reppu ja päätin käydä samalla kaupassa. Matka taittui ihanassa kevät ilmassa. Kävin hieman pidemmällä kaupassa, kun olen koskaan aikaisemmin pyöräillen käynyt. Minun piti ostaa vaan lappuun laittamani asiat, mutta ostokset kummasta kasvoivat kaupassa.
Ihmettelin ulkona pyörän vieressä, miten ihmeessä saan kassit raahattua pyörällä kotiin. Viritin repun takapakkarille ja muovikassin eteen. Kotimatka sai alkaa. Pyörä ei kuitenkaan innostunut lisäpainosta ja vaan alkoi nikottelemaan.
Ylämäet menivät sadatellen ärräpäitä, kun ketjut louksuttivat tyhjää. Pelkäsin todella, että pyörä sanoo kokonaan sopimuksen irti ja joudun taluttamaan sen kotiin. Matka kuitenkin jatkui sutkutellen eteen päin. Tulin ison mäen alle ja hyppäsin suosiolla satulasta. Lähdin taluttamaan pyörääni ja samalla huomasin edessäni toisen taluttajan.
Kävelin reippaasti ylämäkeen ja sain mummelin hetkessä kiinni. Tervehdin häntä kohteliaasti. Viritimme pulppuilevan keskustelun  pyörän talutuksen ajaksi.  Toivottelin mäen päällä hyvää kevään jatkoa ja polkasin vanhaan ratsuuni vauhtia. Pari muutakin jyrkempää mäkeä meni talutellen, mutta muuten pyörällä pääsi eteen päin.
Kotiin saavuttua olin todella hikinen, mutta onnellinen! Olin puskenut uuden ennätyksen pyöräilyssä, mukanani painavimmat ostokset kuin koskaan ja vielä rikkinäisellä pyörällä!
Saimme illasta fiksattua pyörän vaihteita ja nyt toimii taas paremmin. Olen kyllä haaveillut uudesta kevyemmästä pyörästä ja surffaillut netistä vaihtoehtoja. Tämän hetkinen pyörä on jo palvellut minua monta vuotta.
Valoa pilkottaa tänäänkin pilven raosta, joten hyppään pyörän satulaan puskemaan uudestaan omia ja pyörän rajoja!

Joutsenet

Kävin eilen kolmannen kerran tälle keväälle pyöräilemässä. Tuntui todella hyvältä puskea sitä omaa kuntoa taas äärirajoille ja kaikesta roiskuvasta kurasta ja sateesta huolimatta nautin täysillä.
Olin myös kotiin päästyäni totaalisen märkä. Vettä alkoi loppumatkasta satelemaan ihan tosissaan ja mietin kotona olenko todella hikinen vai kastuinko tosi pahasti. Kuuma suihku ja kuraset vaatteet pesuun, teki kyllä totaalisen hyvää keholle ja mielelle.
Tänään katselin aamusta, kun maahan oli sadellut yön aikana kolmisen senttiä lunta. Lisää lunta näytti tupruttelevan edelleen. Iskin lippiksen päähän ja lähdin reippailemaan kävellen.
Käppäillessäni itsekseni sain taas mantrattua itselle hyvää fiilistä. Tulin kotiin ja kotihommien jälkeen aloin kirjoittelemaan, samalla kuulin tutun äänen. Kaksi joutsenta lensi ihan meidän talon yli ja kaarsi tien toisella puolella olevaan pieneen järveen.

Nappasin innoissani takin naulasta ja pistin kumpparit jalkaan. Kahlasin sohjossa rantaan ja joen laskupaikassa oli tuttu näky. Joutsenet olivat palanneet.