Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 21. syyskuuta 2018

Sateinen päivä

Mietin eilen kiitollisena mennyttä kesää ja miten iloiset kesämuistot lämmittäisivät mieltäni pitkään. En saanut eilen illasta millään unta ja ajatukset säntäilivät sinne ja tänne. Syynä saattoi tietysti olla myös vieressä kovaan ääneen kuoraava mieheni.. Päätin kuitenkin kirjoittaa kesän kuulumisia.

 Suunnittelimme jo kymmenen vuotta sitten kaveriporukassa, miten juhlisimme nelikymppisiä.
Kolmekymppiset vietettiin porukassa perinteisellä Ruotsin risteilyllä, mistä kerroinkin viime postauksessa. Heitimme jo silloin ehdotuksen ilmaan etelänreissusta. Silloin tuntui, että kymmenvuotta olisi pieni ikuisuus, mutta äkkiähän tuo aika mennä hurahti..
Vuosi sitten, kesän lopulla, ystäväni laittoi viestiä ehdotuksesta viettää yhteiset 40-v. juhlat Italiassa, Toscanassa. Innostuin valtavasti ajatuksesta ja sen kummemmin miettimättä vastasin olevani mukana. Ajattelin syöväni vaikka pelkkää kaurapuuroa vuoden, että saisin rahat säästöön. Mieheni tyrmäsi lähdön samantien, vedoten ettei saanut töistä lomaa. Tytär lähtisi innoissaan mukaan.
Pienellä avustuksella sain kuin sainkin kasattua rahat kasaan.  Viime metreillä selvisi, että Villat missä majoituimme sijaitsivat pidemmällä kaupungista sekä kylästä mitä olin ennakkoon ajatellut ja tarvitsin auton. Minä ja ajaminen vuokra-autolla Italiassa ei kuitenkaan tullut kysymykseen.
Paras ystäväni varasi lennot vasta keväällä ja päätti ottaa tyttärensä kanssa samat päivät kuin minä. Me saavuimme paikalle myöhempään, kuin muut ystävämme ja olimme kaksi extra yötä Italiassa. Varasimme kimppaan auton ja ystäväni lupautui kuskiksi. Käytössämme oli myös apuna lainattu, hyvin päivitetty navigattori.
Mitä voin sanoa reissusta? Kerran elämässä kokemus! Villamme (5 kpl) sijaitsivat Toscanassa, paikassa nimeltä Castiglion Fiorentino. Heaven on earth. Syke laskeutui neljäänkymppiin, sellainen rauha. Kävimme yhtenä iltana viinitarhalla maistelemassa ja sielä kerrottiinkin paikan nimen aikainaan tarkoittaneen " turvapaikkaa" . Sellainen lämmin ja turvallinen energia ympäröi laaksossa vallitsevaa tunnelmaa.

Nautin olostani kaikilla aisteilla! Mikäs sielä olikaan nautiskellessa! Aurinkoa, ympärillä parhaat ystävät, mahtavat ruuat juomineen, uudet maisemat ja kokemukset! Oma villa, meidän porukalla oli oma uima-allas porealtaineen käytössä. Sielä loikoilimme suurimman osan ajasta. Haluan mennä ehdottomasti uudestaan! Huuhtomerkki!
Kävimme myös Toscnassa päiväretkellä Cortonassa. Paikka sijaitsee kukkulan korkeimmalla nyppylällä. Sinne piti ajaa sellaista jyrkkää serpenttiinitietä pitkin ylös, missä vastaan tuli 100-vuotiata, hampaattomia papparoita ja mummeleita, kaahaten pikku Fiateillaan satasta mutkissa.. Ystävälläni, hänellä ketä toimitti kuljettajan virkaa, on paha korkean paikan kammo ja olen todella ylpeä, että hän uskalsi ajaa ylös asti! Citikka huusi hoosiannaa ykkösellä ylämäkeä huristaessa! Kukkulalle kuitenkin päästiin ja todellakin kannatti jyystää ylös asti. Mielettömät maisemat alas laaksoon ja kylä täynnä  ihmeellisiä pieniä historiallisia kapeita kujia.


Nautiskelin sielä myös ehdottomasti maailman parhaan pizzan.

Olimme yhden yön Firenzessä ja Maria toimi kartturina kierellessämme taiteiden ja kauppojen värittämiä kujia. Toisen yön vietimme Pisassa ja pitihän sitä kaltevaa tornia käydä ihmettelemässä.
Tämän maalaistytön sydämen vei kuitenkin ehdottomasti Toscana.
Olen vaan valtavan onnellinen ja kiitollinen en pelkästään Italian reissusta vaan koko kesästä! Varsinainen jännitys oli elokuun ensimmäinen päivä, tasan 5-vuotta leikkauksesta. 2.8.2018 eli magneettikuvaus ja lääkäri seuraavalla viikolla. Olen itse odottanut tätä viittä vuotta, sellaisena kiintopisteenä, koska minulle Tampereella lääkärissä sanotttiin, että jos viiteen vuoteen ei uusiudu on hyvät mahdollisuudet, että syöpä ei enää uusiudu lainkaan. Mikroskooppisen pienet hippusethan minulla jäi kasvainta päähän, sillä kaikkea ei saatu leikattua. Tulokset olivat hyviä ja edelleen on puhtaat paperit, syöpä ei ole uusiutunut.
Hehkutin myös lääkärille päätöksestä jättää epilepsia-lääkkeet pois ja tietenkin siitä ettei oireita ole tullut. Kerroin myös löytyneestä struumasta ja sain luvan soittaa myös syöpäosastolle, mikäli alkaisi vaivaamaan. Kotona otin lasin kuohuvaa! Pääsin viiteen vuoteen! Jes! Aina kun on elämää, on toivoa!!

Kesä oli kaikkiaan täynnä kohtaamisia upeiden uusien, sekä vanhojen tuttujen kanssa. Kävin vierailemassa Kainuussa ja sekä iloisessa Pohjois-Karjalassa! Päivät olivat täynnä ystäviä ja ihania leppoisan lämpöisiä kotoilu päiviä.

Tänään sateisena päivänä kirjoitellessani fiilistelen metsäntuoksuisia sieniretkiä ja loppusyksyn kuulakkaita pikku pakkasia!

 Lämmintä syksyn alkua!


maanantai 7. toukokuuta 2018

Neljäkymmentä vuotta

Tänään on 07.05.2018, Helmen päivä ja minun syntymäpäiväni.

 Synnyin tasan 40-vuotta sitten aamusta keskelle kauneinta kevättä. Lapsuuden muistan mielessäni pitkänä ajanjaksona, milloin syntymäpäiviäni vietettiin naapurin lasten kanssa hameissa ja shortseissa. Välillä oli lämmintä ja välilllä kylmää.Minä kirmasin silti aina niissä pienissä kesävaatteissa. Siihen aikaan karkkia oli harvoin saatavilla ja leveimmät hymyt löytyivät minulta juurikin niiden herkkupöytien takaa. Synttäri kutsut muotoutuivat perinteeksi. Äidin kanssa leivoimme kakun ja pyysimme lähimmät kaverit ja sukulaiseni kylään.
Mieleeni ovat jääneet 17-vuotis synttärini, kun 7.5.1995 Suomi voitti ensimmäisen kerran kultaa miesten jääkiekon MM- kisoissa. Silloin oli isot bileet koko Suomella.
Isolla joukolla riemuitsimme myös, kun täytin kolmekymmentä vuotta. Varsinainen risteily seilattiin 17.05.2008 alkaen. Varasimme hyvissä ajoin kaveriporukan kanssa perinteisen Ruotsin risteilyn ja osallistujia oli noin kolmisen kymmentä. Ajattelimme, kun suurin osa meistä täytti samana vuonna 30, että juhlisimme merkkipaalua yhdessä. Tyttäreni jäin ensimmäistä kertaa mummin luo yökylään hoitoon ja osallistuimme mieheni kanssa karkeloihin. Muistoihin tallentui legendaarinen "paskasakki" risteily.
Seuraava merkittävä 7.5. oli vuonna 2014. Menin silloin synttäripäivänäni ensimmäistä kertaa magneettikuviin aivokasvain leikkauksen ja kemoterapian jälkeen. Kuvissa ei näkynyt muutosta. Sain parhaan lahjan eli mahdollisuuden jatkaa elämää.
Vuosi sitten 7.5 esiintyi ihan lempi artistini Enrique Iglesias Suomessa Hartwall areenalla ja olimme parhaan ystäväni häntä kuuntelemassa. Konsertti kesti melkein puoleen yöhön ja lopussa ilmaan lensivät ilmapallot. Enrique kiitti lopuksi parhaista synttäreistä! Samoin tein mielessäni minä. (Hän on syntynyt 08.05).

Tänään kävelin aamusta yksin Näkyvän rantaan istuin alas ja olin vaan kiitollinen. Onnen kyyneleet valuivat väkisin silmäkulmasta, kun mietin näitä kuluneita, melkein viittä vuotta mitä olen saanut elää remissiossa tämän aivokasvaimen kanssa!
07.05.2018 ja elän! 40-vuotta! <3 br="">


sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Flunssa

Olen saanut olla pidemmän aikaa terveenä.Viikko sitten torstaina kuskasin ystävääni ja kahvittelimme sen jälkeen. Tyttäreni oli mukana ja hän valitti kotiin tultuamme kipeää kurkkua. Seuraavana päivänä hänellä oli kuumetta 39,4 astetta. Minulla olisi ollut perjantai illasta ystävänpäivä treffit kavereiden kanssa ruokailun merkeissä Kampin Sandrossa, mutta jäin suosiolla kotiin hoitamaan nuhanenää.
Olin luvannut järjestää Pilpala koulun vanhempaintoimikunnan nimissä laskiaisriehan sunnuntaille ja kaavaillut tekeväni ostokset lauantaina. Olimme jo aiemmin suunnitelleen ostoslistan valmiiksi, minkä mukaan oli helppo tehdä ostokset. Sunnuntai aamupäivä meni pullia paistaessa. Manailin itselleni, että en tule kipeäksi, hoidan parin tunnin riehan vaikka päälläni seisten. Join aamusta pakuria, pureskelin tuoretta inkivääriä, mustaherukka mehua..

Valtava kiirehän siinä sitten tuli! Juoksin ympäri taloa kerätän lupaamani asiat mukaan. Paikalle tuli myös paikallisen lehden edustaja haastattelemaan, koskien Pilpalan alakoulun vanhempaintoimikuntaa ja laskiairiehaa.
 Lapset nauttiavat täysin rinnoin poniajelusta, pulkkamäestä ja pullista. Tapahtuma oli siis onnistunut! Omaa tytärtäni en vielä päästänyt riehaan mukaan ja väsyneenä, mutta tyytyväisenä tulin iltapäivästä kotiin. Sitten menin lepäämään. Oma kurkkukipuni vei voiton ja sairastuin kunnon flunssaan sitten kuuteen vuoteen! Kolme päivää meni sängyssä makoillen ja nenää niistäen! Torstaina uskalsin pienen kävely lenkin tehdä ystäväni kanssa. Perjantaina olo oli jo huomattavasti parempi! Lauantaina kävimme koko perhe ulkona syömässä ja halusin sen jälkeen luistelemaan.
Saimme spontaanisti kerättyä pienen porukan radalla ja pelasimme jääpallo matsin äidit vastaan lapset. Intouduin tietysti pelin hurmaan ja otin lähi kontaktin jäähän vasemmalla polvella. Saatui niin pirusti, että olisi tehnyt mieli pienen lapsen lailla parkua ääneen.
Sattux sua äiti? Kysyi Maria.  Minä:" Ei täs mitään, mä pidän pienen tauon!" Join termarista mustaherukkamehua mukin ja palasin jäälle. Tajusin sen siinä hikoillessa:" Flunssan selkä oli taitettu! "

Mistähän se johtuu, että vasta terveyden menetettyä sitä osaa arvostaa?! Miten siitä osaa olla kiitollinen vasta sen menetettyä? Olen taas niin onnellinen ja liikkumisen intoa pullollaan!
Ihana auringonpaiste ja sopivasti pikku pakkasta. Tänään aamu oli myös "suksee" kävin puolentoista tunnin hiihtolenkin ladulla ja kohta mennään luistelemaan! Reipasta hiihtolomaa kailkille!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Intuitio

Kirjoitin viime syyskuussa ja kerroin tuntemuksistani kilpirauhasen suhteen. Otin lääkäriin yhteyden ja kävin tutkimuksessa. Sain lähetteen ultrakuvaukseen, mikä vahvisti tuntemukseni: Kilpirauhanen oli kasvattanut itsensä kaksin kertaiseksi.
Lääkäri soitti minulle tuloksen ja olin yhtä kysymysmerkkiä. Miten struumani tällä kertaa hoidetaan? Onko leikkaus ainut vaihtoehto? Leikataanko koko struuma? Jos leikataan niin miksi? Edellisen kerran Struuma leikkaukseen mennessäni pelkäsin menettäväni ääneni ja odotin kauhun sekaisin tuntemuksin leikkausta. Tällä kertaa päälimmäsenä oli koko kilpirauhasen menetys.
Haluanko, että se leikataan kokonaan pois ja toiminta korvataan lääkkeellä? Kauhistuin ajatusta! Kilpirauhaseni toimii tällä hetkelllä normaalisti ja minulla ei ole lääkitystä. Mietin millaisia tehtäviä se hoitaa kehossa. Kilpirauhashormonit säätelevät solujen aineenvaihduntaa.Ne säätelevät perusaineenvaihduntaa ja kehon lämpötilaa, vaikuttavat proteiinisynteesiin sekä luuston kehitykseen ja kasvuun. Kilpirauhashormonit säätelevät myös kehon proteiinin, rasvan ja hiilihydraattien käyttöä sekä stimuloivat vitamiinien ja hivenaineiden aineenvaihduntaan. Kilpirauhashormonit vaikuttavat myös ihmisen psykologiseen hyvinvointiin. Ne ovat siis pääasiallisessa roolissa kehon kokonasvaltaisessa hyvinvoinnissa ja kehityksessä.
Kävin liittymässä erilaisiin facebook-ryhmiin ja myös lähipiiristäni löytyy ystäviä kenellä on lääkitys koskien kilpirauhasta. Oikean lääkityksen saaminen ja nimenomaan oikean lääkeannoksen saaminen ei ole niin helppoa! Minulla oli vajaa kuukausi aikaa miettiä miten toimin.
Joulukuussa tuli juhlittua paljon. Kävimme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kahdestaan Ruotsin risteilyllä. Kävin myös parhaan ystäväni kansssa illan vietossa Helsingissä konsertin ja hotelli yöpymisen merkeissä. Lisäksi oli tietysti joulu ja uuden vuoden vietto. Pystyin nauttimaan elämästäni, mutta leikkauksen varjo harmaannutti elämän valoani.
Nukuin huonommin ja liikuin vähemmän. Sain postissa ajan Kanta-Hämeen Keskussairaalaan, aika oli maanantai 8.1.2018. Kysymykset lisääntyivät odottaessa mielessäni.
Sain jälleen kerran apua hyvältä ystävältäni henkiseen jaksamiseeni. Viimeksi kuin jännitin lääkärin tuloksia koskien syöpääni, hän opiskeli Valmentamossa Life couching-valmennusta. Joulukuussa hän kysyi olisinko kiinnostunut tulemaan hänen harjoitus valmennukseen koskien hänen Henkisen hyvinvoinnin ohjaaja koulutusta? Koulutus on tarkoitettu ihmisille, jotka haluavat kulkea henkisellä polullaan eteenpäin.
Valmennus tuli minulle jälleen kuin tilauksesta! Sain kipeästi kaipaamaani henkistä apua mielessäni pörrääviin kysymyksiin. Valmennuksessa sain vahvuuden sisäiseen tietooni.
 Tunsin miten  viesti vahvistui ja uskalsin luottaa siihen. Menin hyvällä mielin tapaamaan kirurgian lääkäriä.
Pääsin ajoissa sisälle ja sain lääkäriksi  asiantuntevan ja empaattisen naisen. Kävimme mieltäni askarruttaeet asiat hänen kanssaan läpi. Kysyin myös voinko vaikuttaa asioihin ruokavaliolla? Vastaus oli, että voin syödä normaalia sekaruokaa. Tenttasin myös jodin merkitystä ja hän sanoi ettei jodista ole kiistatonta tutkimustietoa. Kilpirauhaseni oli kasvattanut itsensä kaksin kertaiseksi, aivan kuin korvatakseen puuttuvan puoliskon, kysyin onko tämä tavallista? Struuma selittyisi sillä, että vajaa kilpirauhanen on vajaatoimintainen ja kasvattaa itsensä korvatakseen puuttuvan puolen. Lääkäri sanoi, että näin useasti kävi. Sanoin, voinko tällä hetkellä jättää kilpirauhasen leikkaamatta ja palata asiaan mikäli se vielä kasvaa? Minulla on puoli vuotta aikaa soittaa lääkärille ja pääsen suoraan  leikkausjonoon. Kiitin kauniisti lääkäriä ja lähdin kotiin. Välittömästi valtava energia vapautui, kun sain päätösen tehtyä. Intuitio ohjasi kädellään jälleen tietäni. En leikkaa struumaani.
Samainen sisäinen tunne on jo pidemmän aikaa ilmoittanut ettei minulla ole epilepsiaa. Olen saanut ainoastaan kerran tajttomuus kohtauksen, se oli ennen leikkausta. Minulle perusteltiin lääkitys massiivisen arpikudoksen vuoksi. Halusin kuitenkin purkaa lääkkeet pois. Sain vihdoin lääkäriltä ohjeet lokakuussa lääkkeiden pois jättämiseen. Marraskuun ensimmäisestä päivästä alkaen sain jättää puoli tablettia/kuukausi pois. Joulukuussa kävin magneetti kuvissa, missä ei myöskään ollut muutoksia!  Olen valtavan kiitollinen ettei oireita ole tullut ja pääsen elämään ilman lääkkeitä! Luottakaa sisäiseen tietoonne! Intuitio on silta sisäiseen viisauteenne!

Uudella henkisellä buustilla kohti vuoden 2018 elämää! Hyvää alkavaa vuotta!