Positiiviset tulokset

Magneettikuva II

Olin viimeviikon torstaina magneettikuvissa toista kertaa ja kuvaus meni jo tutulla tapaa rutiinilla. Tällä kertaa mainitsin hoitajalle, jos puolessa välin voisi kertoa, että tiedän kauanko pitää olla vielä putkessa. Hoitaja oli ilmeisesti käynyt kertomassa, mutta minä en meteliltä ollut kuullut sitä. Tuttuun tapaan jäin odottamaan tuloksia.
Viikonloppu meni nopeasti ja en ennättänyt ajatella koko asiaa.
Maanantaina sitten iski masennus päälle, vettä satoi ja tunsin oloni totaalisen voimattomaksi.
Mietin mielessäni, että kai mullakin on oikeus yksi päivä vaan mököttää. Olin peiton alla melkein koko päivän ja kattelin Netflixiä. Mikään ei huvittanut ja en jaksanut edes puhua puhelimessa.
Jännitin tuloksia ja aloin jo kehittelemään mielessäni kauhu skenaarioita uusista hoidoista. Illasta päätin mennä ajoissa nukkumaan, jotta jaksaisin aamusta herätä kello seiskalta.
Aamu alkoi ihan eri fiiliksellä. Menin käymään suihkussa ja mielessä alkoi soida "onnen kyyneleet" siitä päättelin heti, että tästä päivästä tulee hyvä!

Luottokaverini lähti Hämeenlinnaan henkiseksi tueksi ja juttelimme kevyeen sävyyn matkatessamme määränpäähän.
Lääkäri oli tuttuun tapaan myöhässä. Minua se ei haitannut, tiedän miten tärkeää lääkärin on näissä asioissa toimia ilman aikataulua, jos potilas tarvitsee käyntiinsä enemmän aikaa.
Lääkäri aloitti tuttuun tapaan magneettikuvien tiedoilla.
Kuvissa ei näy kasvainta!! Loistavaa, ajattelin, jo toiset kuvaukset ilman muutosta!! Kysyin sitten lääkäriltä lisätietoja eläkkeestäni, koska se on kuntoutuseläkkeen nimellä.
Minun kohdallani aivoja ei voi kuntouttaa, mutta voin mennä neuropsykologille ja hän voi auttaa minua suunnittelemaan tulevaisuuttani tai mahdollisia opintoja.
Voin hyvillä mielin aloittaa syksyä!! Positiivista pöhinää pyttyihin!!

Magneettikuvaus II

Heinä- ja elokuu ovat olleet yhtä juhlaa. Olemme olleet mökeillä, juhlissa, laivalla ja pitäneet kotonamme juhlia.. En muista, että moniin vuosiin olisimme juhlineet niin paljon! Mielestäni on hienoa, kun ihmiset jaksavat järjestää juhlat merkkipäivien kunniaksi.

Olen ollut naapurissa 50-vuotis juhlissa, kahden hyvän ystävän 40-vuotis juhlissa. Viimeisimmät olivat viime viikonloppuna. Teemana juhlissa oli kahdeksankymmentä luku ja olimme pukeutuneet teeman mukaisesti.

Miehelläni oli vintiltä homeesta putsatut purkkarit jalassa ja minä kreppasin hiukset kiharalle ja panin pinkkiä toppia ylle.
Koko illan bileissä soi teeman mukainen musiikki. Ruoka oli taivaallista ja juomatkaan eivät loppuneet kesken.
Ilta jatkui baarissa, mihin matkasimme karaoke taksilla. Ihailen kyllä kuskia, joka päivästä toiseen jaksaa kuunnella humalassa hoilaavia ihmisiä ja vielä hymy huulilla!!
 Loppu ilta oli tanssia ja laulua! Loistava ilta! Olimme miehen kanssa äitini luona yötä ja nukuinkin yllättävän hyvin, haimme auton ja jatkoimme matkaa kohti kotia.
Minulla oli valtavan hyvä fiilis! Parin tunnin yöunien jälkeenja ihme kyllä, virtaa oli kun pienessä kylässä. Keräsin herukat pensaasta ja kävin vielä 28 kilometrin fillari lenkin heittämässä. 

Seuraavana aamuna heräsinkin sitten ihan totaalisen väsyneenä. En meinannut millään herätä, vaikka kuinka otin vitamiineja ja tehojuomia! Aina en ymmärrä, miten tämä keho oikein toimii..
Rupesin sitten soittelemaan alkuviikosta heti maanantaina syöpäosastolle ja tarkistamaan tämän viikkoista magneettikuvaustani. Hoitaja oli niin syheröisellä käsialalla kirjoittanut päivämäärän, ettei siitä saanut selvää.
Onneksi soitin, sillä olin ymmärtänyt päivän väärin. Kuvaukseni on tulevana torstaina 24.08.2014.  Melkein neljä kuukautta on kulunut edellisestä kuvauksesta ja hieman alkaa jännittämään, miten kuvaus menee.
Tässä kohtaa ajattelee, olenko syönyt kesällä oikein? Olenko juhlinut liikaa? Juhlien jälkeen olen kyllä ollut aina latautunut ihan uudella ja positiivisella energialla!

Elämä on elämistä varten ja jos en nyt elä niin milloin sitten? Yksi asia minkä kerron iltaisin tyttärelleni, on se miten valtavasti rakastan häntä! Siihen on aina hyvä lopettaa päivä.
Huomisesta ei koskaan tiedä, tänään on hyvä päivä elää :-)

Paluu arkeen

Arkeen palaaminen tapahtui tänään ihanassa sortsi kelissä ja auringon paisteessa. Vaikeaa ymmärtää, että tyttärellä alkoi tänään koulu, kun ilma on niin super helteinen.
Palasimme eilen Ruotsin risteilyltä ja säiden haltijat kyllä hellivät meitä.

Yritän nauttia jokaisesta ihanasta lämpimästä hetkestä ja auringon paisteesta, kun muistan viime kesän päänsäryt, osaan nauttia vielä enemmän tämän hetkisestä säryttömästä tilasta.
Olen tällä hetkellä kuntoutus eläkkeellä ja olen alkanut miettimään tosissaan mitä se tarkoittaa? Olen siis kotona ja olen itse harjoittanut kuntoani, mutta aivojanihan en voi palauttaa leikkausta edeltävään tilaan. Edelleen joka kerta, kun useampi ihminen puhuu tai olen kaupassa minun keskittyminen herpaantuu ja välillä tulee ihan huono olo.
Olen menossa seuraavan kerran kontrolli magneetti kuvaan elokuun loppu puolella ja tulen kysymään lääkäriltä, millaista voisi olla minun aivojeni kuntoutus ja onko mahdollista saada uudelleen kouluttautumiseen rahaa?
Keskustelin erään tutun kanssa ja hän kertoi saaneensa tukea aikuiskoulutukseen, vaikka ei ollut mitään sairautta ollut. Palan halusta tehdä jotain, mikä kehittää itseäni eteen päin.
Seuraavaksi tulen päivittämään miniläppäri ja jatkan ahkerammin kirjoittamista.
Ihanaa arjen alkua, annetaan kesän leppoisan fiiliksen jatkua