Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 30. tammikuuta 2017

Eksyksissä

Tuiskuisen harmaa maanantai aamu avautui ikkunasta ja kävin sisäistä taistelua ulos lähtemisestä.
Sohva viltteineen houkutteli sata kertaa enemmän, kun tuulinen ja räntäsateinen ulkoilma. Potkaisin kuitenkin itseäni henkisessti persuksiin ja pakkasin läjän vaatteita päälleni.
Ulos päästyäni sade kuitenkin lakkasi. Kävelin metsätiellä ja ajattelin vaihteeksi kokeilla jotain toista reittiä.
Sanotaan, että aivot kaipaavat vaihtelua ja ajattelin kokeilla metsätietä, mitä olen ainoastaan kerran aiemmin kävellyt kaverin kanssa ja toisesta suunnasta alkaen.
Lähdin rohkeasti tarpomaan tietä eteenpäin ja yritin muistella risteyksiä. Kävelin pitkän matkaa ja mietin mistä pitäisi kääntyä. Rupattelin puhelimessa samalla ja huomasin tulevani ison mäen eteen. Jep. Väärin oli mennyt, ei muuta kun kääännös ympäri ja takaisin päin.

En kuitenkaan vielä luovuttanut vaan kokeilin vielä toista metsätietä. Kuljin sitä myös sellaisen parin kilsan matkan, kun taas älysin olevani ihan väärällä reitillä. Päättelin tämän  oudon aukean perusteella, missä sijaitsi talo sekä lampi. Käännyn taas ympäri ja lähdin suunnistamaan takaisin päätielle.
Metsän keskellä ei tuullut lainkaan ja lumihangessä tarpoessa sain oikein kunnon hien pintaan. Sateen jälkeinen happirikas ilma kyllä karisti viimeisetkin unihiekat silmistä.
 Pääsin takaisin isolle tielle ja lähdin tuttua reittiä takaisin kotiin päin.
Pitää todellakin paikkansa, että uudet haasteet virkistävät aivoja! Nautin lounasta kotona virkein mielin ja valmiina viikon haasteisiin!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Mä vaan hiihdän

Upea auringon nousu herätti innostuksen ulkoiluun heti aamusta. Kävin kuvailemassa pellon laidassa ja huomasin yön pikku pakkasen kovettaneen hangen lumen päälle. Lähdin samantien kaivelemaan vintiltä suksia.
Ähersin monot jalkaan samalla puhuen kuulokkeilla siskoni kanssa.
Sivakoin pellon poikki metsän laitaan ja huomasin, ettei vanhoissa pitosuksissani ollut pitoa oikeastaan ollenkaan.

Ilma oli kuitenkin niin loistava, että jatkoin sitkeästi lykkimistä.
Kipusen pienen kukkulan ylle ja totesin alas menevän mäen olevan ihan jäässä. Menin mahdollisimman matalaan kyykky syöksy asentoon ja reidet valittivat asennossa vieläkin kipeinä tiistain treeneistä. Vauhti kiihtyi omalla tahdollaan ja lähestyin uhkaavasti jumalattoman isoa mäntyä kohti. Tein nopean päätöksen pyllähtää mielummin pepulleni, missä on paremmin airbackiä, kun halata puuta pääni kanssa. Selvisin varmaankin pienellä mustelmalla, mikä löytyy vasemmasta kankustani.
Lähdin lykkimään eteenpäin mahtavan raikkaasta metsän ilmasta nauttien.
Tuntui, että aina oli edessä mäki joko ylös tai alas päin. Kipuilin niitä ylös sitkeästi hiki otsalla ja kieli suusta ulkona läähättäen. Yhden kerran vielä kaaduin isommassa alamäessä, mutta senkin tein hallitusti lumipenkkaan.
 Lykkiessä alkoi mielessä soimaan oheinen Antti Tuiskun biisi https://www.youtube.com/watch?v=90kifV4_Fyc
Mä vaaaan hiihdän, onks sen jälkeen vielä mäki?! Onks sen jälkeen vielä mäki! Jaksaaaaa, jaksaa!

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Uusi vuosi ja uusi harrastus

Yli puolet on hurahtanut tammikuusta ja kaikenlaista on tullut puuhailtua. Ulkoilu on jatkunut entiseen malliin ja paljon olen touhunnut myös tyttäreni kanssa.

Tämän viikon alku on mennyt hammaslääkäreissä, sillä tytär pääsi oikomishoitoon. Maanantaina ajelin aamu yhdeksäksi Lopen hammashoitolaan ja ihmettelimme puolituntia, kun kutsua ei kuulunut.
Puhelimessani oli ollut akku ihan finaalissa ja olin jättänyt sen autoon lataukseen. Kun aikaa oli kulunut jo yli puoli tuntia aloin hikeentyä ja lähdin tarkistamaan tilannetta puhelimesta. Onneksi en ollut alkanut kehkoamaan kenellekkään hoitolassa sillä olin ihan itse mokannut. Hoito oli vasta klo 14:00 eikä klo 9:00.
Vein tyttären pikaisesti koululle ja hain hänet koulupäivän jälkeen oikeaan aikaan hoitoon.
Suuhygienisti otti muotit ylhäältä ja alhaalta sekä laittoi kumit takahampaisiin. Illasta hampaat kipeytyivät, mutta ruokailu onnistui vielä silti.
Eilen tiistaina oli vuorossa varsinaisten rautojen asennus Riihimäessä. Tällä kertaa oltiin matkalla oikeaan kellon aikaan. Tunnin askartelun jälkeen, kojeet olivat paikallaan. Bonus palveluna asennuksen jälkeen hammaslääkäri irroitti ylhäältä kaksi irtoamassa olevaa maitohammasta.
Lähdimme kotiin päin tyttären suu kaksi hammasta kevyempänä, ylhäällä ammoitti kahden hampaan aukko,alhaalla oikomiskojeet ja  verkkatakilla syljen mukana valunutta verta. Menimme suoraan kotiin vaihtamaan takkia.
Olen mielettömän ylpeä miten sinnikkään tytön olen kasvattanut. Hän vaihtoi pikaisesti verkkatakin kotona ja oli valmis lähtemään kouluun. Hän ei suostunut ottamaan särkylääkettä vaan sanoi pärjäävänsä ilman.
Koulun jälkeen huikkasi heti ovelta olevansa  hirveän nälkäinen. Koko alarivistö oli jomottanut niin kipeänä, ettei hän ollut saanut syötyä murustakaan alas koulun ruokalassa. Kysyin mainitsiko kukaan raudoista hänelle? Hän vastasi että eräs poika oli sanonut rautojen olevan tosi mageet.
Olin keittänyt valmiiksi pastaa, missä oli hänen punaista lempi pestoaan, tomaatteja ja rukolaa. Pastat hän sai hitaasti pureskeltua, mutta rukolat tippuivat kyydistä. Illasta valmistin banaani smoothieta lisukkeineen sekä puuroa. Illasta annoin ennen nukkumaan menoa särkylääkkeen ja aamulla jatkui velli linja. Toivotaan, että purenta nopeasti parantuu.
Olin itse melkoisen nuutunut, kun eilen tulimme kotiin, mutta pakotin itseni ulos. Lähdin kävelemään ja metsätielle päästyä tunsin latautuvani uudella energialla. Omaksi ihmetykseni olin kävellyt melkein kymmen kilometrin lenkin, vaikka ajattelin etten jaksa metriäkään.

Laitoin kaverille viestiä päivällä illan venytyksistä ja sainkin vähän ennen kello kuutta soiton häneltä ja ehdotuksen. Sain kymmenen minuuttia aikaa varustautua.
Lähdimme kokeilemaan ensimmäistä kertaa lähellä sijaitsevaa bootcampia. Ihastuin paikkaan välittömästi. Pieni porukka naisia, ähkimässä lihaskuntotreeneissä keskellä korkeita honkia.
Jäin koukkuun välittömästi! Rakastan ulkona touhuilua ja olen kaivannut kunnon lihaskunto treenia. Mietin siinä alustan päällä vatsalihaksia tehdessäni ja katsellessani taivaalle, voiko parempaa treenaus paikkaa olla? Ympäröivästä luonnosta sai voimaa ja raitista ilmaa kaupan päälle. Treenin vetäjä Anu, on sama henkilö ketä pitää kehonhuolto jumppaa Pilpalan koululla tiistaisin klo 19:30-20:30. Kertamaksu molempiin on 5eur. Bootcampissa ensimmäinen kokeilu oli ilmainen. Lisätietoja löytyy facebooksta ryhmästä Pirteeks ja netistä http://pirteeks.fi/
Löysin yllättäen uuden harrastuksen ja mikä parasta paikka sijaitsee niin lähellä kotiani, että lumien sulattua pääsen ajamaan treeneihin fillarilla. Tänään lihakset kiljuvat kun koliikkinen vauva, mutta olen silti uutta puhtia pullollaan.

tiistai 3. tammikuuta 2017

2017

Vuosi 2016 oli minulle monella tapaa tapahtumarikas ja sitä on vaikea pistää paremmaksi. Reissasin Suomessa, Ruotsissa, Virossa ja Alankomaissa. Lisäksi haastoin itseäni monipuolisella urheilulla, uuden kielen opiskelulla ja suuren yleisön edessä esiintymällä. Keskittymishäiriöni kanssa opiskelu ja esiintyminen olivat haastavuudessaan ihan uutta luokkaa. En tiedä opinko paljon uutta kieltä tai miten esiintymiseni sujui, mutta olen ylpeä itsestäni, että uskalsin kuitenkin kokeilla.
Vuoden viimeisenä tuntina mietin kiitollisina mennyttä vuotta ja otin raketteja ampuen uuden vuoden vastaan.
Vuoden ensimmäisenä aamuna vaivasi väsymys ja tein super smoothien itselleni. Pohjaksi valitsin omenamehua,mihin laitoin: teelusikallinen chlorella-jauhetta, 3cm tuoretta inkivääriä, 5cm kurkkua, avocadoa ja puolikas banaani sekä reilu kourallinen tuoretta pinaattia. Juoma piristi kummasti ja lähdin yökyläilemään tyttäreni kanssa äidin luona. Kävimme tuhlailemassa rahojani alennusmyynneissä ja vietimme vaan laatuaikaa äidin kanssa syöden ja jutellen. Eilen tulimme illasta kotiin.

Mitä tiedossa tänä vuonna? Kirjoittelut jatkuvat, samoin liikunta ja ruokavalio. Lisäksi olen varannut pari reissua jo tulevalle keväälle. Ajattelin myös aloittaa jonkun uuden harrastuksen, ehkäpä Jooga tai Zumba?
Koko vuosi häämöttää kutsuvana edessä ja nyt olisi aika taas haaveilla isosti.