Sohva viltteineen houkutteli sata kertaa enemmän, kun tuulinen ja räntäsateinen ulkoilma. Potkaisin kuitenkin itseäni henkisessti persuksiin ja pakkasin läjän vaatteita päälleni.
Ulos päästyäni sade kuitenkin lakkasi. Kävelin metsätiellä ja ajattelin vaihteeksi kokeilla jotain toista reittiä.
Sanotaan, että aivot kaipaavat vaihtelua ja ajattelin kokeilla metsätietä, mitä olen ainoastaan kerran aiemmin kävellyt kaverin kanssa ja toisesta suunnasta alkaen.
Lähdin rohkeasti tarpomaan tietä eteenpäin ja yritin muistella risteyksiä. Kävelin pitkän matkaa ja mietin mistä pitäisi kääntyä. Rupattelin puhelimessa samalla ja huomasin tulevani ison mäen eteen. Jep. Väärin oli mennyt, ei muuta kun kääännös ympäri ja takaisin päin.
En kuitenkaan vielä luovuttanut vaan kokeilin vielä toista metsätietä. Kuljin sitä myös sellaisen parin kilsan matkan, kun taas älysin olevani ihan väärällä reitillä. Päättelin tämän oudon aukean perusteella, missä sijaitsi talo sekä lampi. Käännyn taas ympäri ja lähdin suunnistamaan takaisin päätielle.
Metsän keskellä ei tuullut lainkaan ja lumihangessä tarpoessa sain oikein kunnon hien pintaan. Sateen jälkeinen happirikas ilma kyllä karisti viimeisetkin unihiekat silmistä.
Pääsin takaisin isolle tielle ja lähdin tuttua reittiä takaisin kotiin päin.
Pitää todellakin paikkansa, että uudet haasteet virkistävät aivoja! Nautin lounasta kotona virkein mielin ja valmiina viikon haasteisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti