Hoidot jatkuvat

Hoidot jatkuvat

Ensimmäinen kotona syötävä kuuri oli tuplasti voimakkaampi, kuin edellinen kuuri. Vointi oli huono kaikkina viitenä päivänä. Otin Granisetron stadan tuntia ennen sytostaattia ja monesti myös Primperan lääkkeen noin tunti sytostaatin oton jälkeen.

Välillä otin myös illasta ja aamusta pahoinvointi lääkettä, jotta sain syötyä jotain kurkusta alas. 

Aamuinen kävely tyttären kanssa koululle helpotti huonoa oloa, mutta välistä jouduin ottamaan heti aamusta jo miedomman pahoinvointi lääkkeen, että jaksoin lähteä liikenteeseen. 

Pidin kotona rytmin joka päivä samana, niin se oli helpompi muistaa.

Yritin pitää edelleen mielen virkeänä, soittelin ja tapailin ystäviä.

Välillä harmitti, kun pahoinvointi jatkui vielä viisikin päivää kuurin oton jälkeen.. Tulee toivoton olo, milloin tämä paska olo ja väsymys oikein helpottaa!

Ensimmäisen kotikuurin jälkeen tapasin lääkärin ensimmäistä kertaa Hämeenlinnassa. Siskoni piti lähteä mukaan, mutta hän oli sitten kipeänä ja ei voinut tulla.

Lääkäri oli ihan asiallinen, mutta minua häiritsi hänen erittäin etäinen olemuksensa ja kysymykset. Kysyi minulta esimerkiksi; ”Tietääkö perheeni, mikä sairaus minulla on?” "Jaa, tässä heinäkuusta asti käynyt leikkaukset ja hoidot, eiköhän perhe jo tiedä sairaudestani.. " Vastailin lääkärille..

Kaiken kaikkiaan nieleskelin kyyneleitä ekaa kertaa pitkästä aikaa ja vatsaan tuli taas se painostava tunne..

Tulin kotiin ja kerroin miehelle käynnistä ja hän piristi itkuista minua. 

Suurin osa lääkäreistä tekee työtään papereiden takaa keskustellen ja heistä vaistoaa tunteen, että et sinä tästä hengissä selviä! 

Minun mielestä voivat laittaa säälinsä sinne, missä päivä ei paista! Päivä kerrallaan menen eteenpäin, elämästä taistellen!

Kukaan lääkäri ei voi sanoa, milloin tulee vastaan parasta ennen päiväys ja viimeinen voimassaolo aika! Tämä hetki on varma ja se tulee elää täysin rinnoin! 

Kotihoito alkaa

Marraskuussa minulla oli tapaaminen lääkärin kanssa viimeistä kertaa Tampereella, minkä jälkeen vastuu hoidosta siirtyi Hämeenlinnaan. Olin menossa tarkistukseen ja lääkäri tulisi antamaan ohjeet, miten hoitaisin itseäni seuraavat puoli vuotta.

Olin kirjoittanut kaikki mieltäni askarruttavat asiat ylös ja laittanut kassiin mukaan. Miten ollakaan, juuri sille päivälle sattui syksyn kauhein räntäsade! Ehdimme niukin naukin Tampereelle ajoissa! Kuskin virkaa hoiti appiukkoni (75-vuotias ).

Kaikessa hössäkässä ja kiireessä kaikki reseptit ja kysymykset jäivät onnellisesti autoon..

Yritin sitten kiirehtiä vastaanotolle 7-vuotiaan tyttäreni ja appiukkoni kanssa ja pelkäsin, että appiukko saa sydärin siinä kiireessä..

Lääkäri oli uusi, mutta myöskin valoisa keskustelussaan. Hän muun muassa mainitsi, että jos syöpä saadaan pidettyä viisi vuotta poissa, se enää harvoin uusiutuu!

Ensimmäinen kerta, kun joku lääkäri sanoi jotain mikä viittasi edes hiukan siihen, että tästäkin syövästä voisi parantua! 

On erittäin tärkeää pitää toivoa yllä! Keskustella ja lukea hyvistä kokemuksista!

Minun siskoni kävi lainaamassa kirjastosta kirjan naisesta, joka oli sairastunut samaan syöpään kahdeksankymmentä luvulla ja ollut ensimmäisiä ihmisiä ketä on leikattu aivokasvaimesta (meni leikkaukseen Saksasta USA:han) ja hän on edelleen elossa!

Erilaisia tutkimuksia tehdään päivittäin pehmeämmistä syöpähoidoista ja ravitsemuksesta! 

Luin esimerkiksi viimeisimmästä Luontais terveys lehdestä(helmikuu 2014), että seleenistä on kehitteillä syöpälääke! Minusta on hienoa, jos saadaan kehitettyä sellainen syöpälääke, missä vointi on luonnostaan parempi ja mikä ei tuhoa elimistöä!!

Kävimme lääkärin kanssa läpi, että jatkaisin sytostaatti hoitoa kotona. Viisi päivää lääkitystä ja kolme viikkoa saisin välissä toipua. Näitä jaksoja olisi tiedossa kuusi.

Vaikka paperit jäivät autoon, muistin kysellä tärkeimmät kyselyt mm. keneen voin olla yhteydessä, jos tulee kysymyksiä koskien hoitoja? Se on erittäin tärkeä kysymys siinä vaiheessa, kun hoito siirtyy toiselle paikkakunnalle! Hämeenlinnassa ei nähdä samoja tietoja, kun Tampereella! On siis hyvä olla loistava muisti tai sitten aikaisemmat lääkäri kertomukset mukana.

Matkamme jatkui räntäsateessa kohti Pietarsaarta, mistä haimme uuden perheenjäsen, Tikrun.

Ei niin pahaa, jotta ei myös jotain hyvää..

Huomasin syksyllä, kun sairaus pysäytti minut, miten kiire ihmisillä on.

Kiire töihin, kiire kotiin, kiire on myös rentoutumaan..

Ihmiset eivät kiireen keskellä pysähdy ja ajattele, mihin oikein kiirehtivät?

Asumme keskellä luonnonkaunista mökkiseutua ja kiireen aistii ohi kiitävistä autoista. Perjantai on hurjin päivä, myös rakas Elvis-kissamme jäi yksi perjantai auton alle. 

Ihmisillä on niin kiire rentoutumaan, että vaarantavat oman henkensä kaahatessaan ja ohitellessaan autolla.. 

Uskallammeko pysähtyä miettimään mihin oikein kiirehdimme?

Itse olen nyt sairauden yhteydessä huomannut, että olen töissä kiirehtiessä menettänyt monta vuotta elämästä yritykselle, mistä saan juuri sen verran rahaa, että saan pyöritettyä oravanpyörää!

Olen menettänyt monta arvokasta vuotta tyttäreni kanssa!

Syksyllä kotona ollessani olen nauttinut jokaisesta päivästä, kun olen yhdessä kävellyt hänen kanssaan kouluun ja ihastellut vaikka järvellä laulavia joutsenia.  

Olen nauttinut upeista auringonnousuista ja pirtsakoista pakkasaamuista!

Välillä on ollut sumuisia ja tuhnuisia sadeaamuja, mutta olen myös nauttinut myös niistä!

Olen rakentanut päivät omilla ehdoilla kiireettömiksi! Se tuntuu loistavalta!

Kerrankin on aikaa miettiä mitä haluan oikeasti tehdä? Mikä saa sydämeni sykähtämään!

Mikä on elämän tarkoitus kohdallani? Osaan myös nauttia ihan vaan siitä, että on päivä ilman kipua ja pahaa oloa!

Osaan nauttia siitä, että olen oikeasti elossa!!