Hoidot jatkuvat
Ensimmäinen kotona syötävä kuuri oli tuplasti voimakkaampi, kuin edellinen
kuuri. Vointi oli huono kaikkina viitenä päivänä. Otin Granisetron stadan
tuntia ennen sytostaattia ja monesti myös Primperan lääkkeen noin tunti
sytostaatin oton jälkeen.
Välillä otin myös illasta ja aamusta pahoinvointi lääkettä, jotta sain
syötyä jotain kurkusta alas.
Aamuinen kävely tyttären kanssa koululle helpotti
huonoa oloa, mutta välistä jouduin ottamaan heti aamusta jo miedomman
pahoinvointi lääkkeen, että jaksoin lähteä liikenteeseen.
Pidin kotona rytmin
joka päivä samana, niin se oli helpompi muistaa.
Yritin pitää edelleen mielen virkeänä, soittelin ja tapailin ystäviä.
Välillä harmitti, kun pahoinvointi jatkui vielä viisikin päivää kuurin oton
jälkeen.. Tulee toivoton olo, milloin tämä paska olo ja väsymys oikein
helpottaa!
Ensimmäisen kotikuurin jälkeen tapasin lääkärin ensimmäistä kertaa
Hämeenlinnassa. Siskoni piti lähteä mukaan, mutta hän oli sitten kipeänä ja ei
voinut tulla.
Lääkäri oli ihan asiallinen, mutta minua häiritsi hänen erittäin etäinen
olemuksensa ja kysymykset. Kysyi minulta esimerkiksi; ”Tietääkö perheeni, mikä
sairaus minulla on?” "Jaa, tässä heinäkuusta asti käynyt leikkaukset ja hoidot,
eiköhän perhe jo tiedä sairaudestani.. " Vastailin lääkärille..
Kaiken kaikkiaan nieleskelin kyyneleitä
ekaa kertaa pitkästä aikaa ja vatsaan tuli taas se painostava tunne..
Tulin kotiin ja kerroin miehelle käynnistä ja hän piristi itkuista minua.
Suurin osa lääkäreistä tekee työtään papereiden takaa keskustellen ja heistä
vaistoaa tunteen, että et sinä tästä hengissä selviä!
Minun mielestä voivat laittaa
säälinsä sinne, missä päivä ei paista! Päivä kerrallaan menen eteenpäin, elämästä
taistellen!
Kukaan lääkäri ei voi sanoa, milloin tulee vastaan parasta ennen päiväys ja
viimeinen voimassaolo aika! Tämä hetki on varma ja se tulee elää täysin
rinnoin!