Kotilääkäri lehti

Minulla oli elämäni ensimmäinen oikea lehtihaastattelu heinäkuussa. Sain lukea artikkelin ennakkoon ja muokkailinkin hieman tekstiä, kohdissa missä ajatuksemme eivät olleet kohdanneet. Haastattelu päivänä tuli myöskin valokuvaaja napsimaan kuvat. Hieman jännitin millaiset otokset ovat päässet lehteen mukaan, sillä en päässyt kuvia ennakkoon näkemään.
Vihdoin viime viikolla lehti ilmestyi ja huokaisin helpotuksesta. Teksti on taitavasti kirjoitettu ja valokuvaajaa voi kutsua nimellä taiteilija!

Rapsakan syyskelin houkuttelemana polkasin tänään kaupoille ja kerrankin osasin ostaa pienemmän satsin ruokaa. Ostin satulalaukkuuni upean orensseja porkkanoita ja ajattelin yhdistää ne viikonloppuna saamiini omenoihin. Kaivoin laatikosta juiserini ja aloin ideoimaan.
Puristin ensin käsin lasiin sitruunaa, minkä jälkeen aloitin varsinaisen mehustuksen. Paloittelin porkkanasta paloja ja survoin niitä masiinaan. Otin myös kasan omenoita ja lohkoilin reippaan kokoisia paloja pienen huuhtelun jälkeen kuorineen päivineen. Laitoin myös mukaan palasen inkivääriä. Lasiin lorotteli hiljalleen ihana, syksyisen lämpimän oranssin sävyinen juoma.

Hörppäsin varauksellisesti ensimmäisen kulauksen, mutta suhteet olivat makuuni täydelliset! Olin siis saanut muutakin aikaiseksi, kun keittiöön kauhen sotkun. Mahtava energia buusti levisi koko kehoon, tämä juoma menee ehdottomasti aamupala osastolle mukaan!

Syksyn harmaiden aamujen ankeuden karkoittava piristysruisku!

Ulkoilua

Lähdin tänään aamusta hyvissä ajoin ajelemaan Vantaalle äiti kyydissäni. Kävin kaappaamassa matkalta ystäväni kyytiin.
Vein äidin kotiin ja siitä jatkoimme suoraan matkaa kohti Hoivakoti Atzaleaa. Olimme menossa nauttimaan kauniista syyspäivästä ja seuraksi otimme pari hoivakodin asukasta.
Idea sai alkunsa haasteesta: " Vie vanhus ulos" . Kampanjalla edistetään ikäihmisten säännöllistä ja turvallista ulkoilua.http://www.vievanhusulos.fi/ 

Vastaavanlainen toinen hoivakoti on tullut minulle tutuksi oman läheisen kautta. Tänään sain tuplasti hyvää mieltä ulkoiltuani ensin Atzaleassa ja sitten menin omaa sukulaistani moikkaamaan.
Haastan kaikki auttamaan vanhuksia turvalliseen ulkoiluun!

Pettymys

Ajattelin avautua asiasta, mikä on meille kaikille tuttu. Pettymys.
Miten monesti asiat menevät totaalisen mönkään, eivätkä yhtään suunnitellun mukaisti? Opin itse jo pienenä ettei se joulupukki tuokkaan niitä kaikkia lahjoja mitä olin toivonut tai ettei joulupukkia ole olemassakaan kun pukkina hääri oma Aino-mummini.
Miten opettaa omalle tyttärelle, että pettymykset kuuluvat elämäään? Tällä viikolla vastaan tuli grande suuri pettymys. Lauantaina on tiedossa the syntymäpäivät, vihdoinkin 10-vuotta!

Niitä on hehkutettu ympäri vuotta ja kasattu paljon paineita onnistumisen suhteen. Kakut ja liinat sekä muut härpäkkeet on tilattu ja ostettu hyvissä ajoin, mutta mikäs eteen kun vieraat ilmoittavat etteivät pääse tulemaan? Alahuuli on väpissyt moneen kertaan ja kyyneliä on vuodatettu.
Pettymys on ollut aivan valtava, kun juuri ne rakkaimmat ihmiset ovat tipauttaneet tiedon, etteivät pääse tulemaan. Siinä ei paljon selittelyt auta.
Pettymys alkoi jo paisua ylilaitojen ja päätin suhteuttaa asioita. Listasin kaikki hyvät puolet synttäreistä ja ystävät ketkä pääsevät tulemaan. Muistutin myös etteivät kaikki edes juhli lastensa syntymäpäiviä! Hetken aikaa oli aivan hiljaista. Saatoin kuulla miten aivot raksuttivat ja punnitsivat vaihtoehtoa, ettemme vietettäisi lainkaan synttäreitä. Pikkuhiljaa hymy palasi huulille.
Kokemus pankkiin oli talletettu uusi opetus.
Pettymys lujittaa luonnetta ja pienten pettymysten kautta saa kokemusta kestää myös niitä isompia pettymyksiä.
Lahjana pettymys on tulevaisuutta ajatellen arvokas.