Pääsiäisen ihme

Kävin tänään viimeisen kerran antamassa verinäytteeni ennen ensi viikolla alkavaa viimeistä sytostaatti kuuriani. Tämä viikko on ollut henkisesti niin raskas, että tuntuu kuin olisin vuodattanut vertani jo viikon. Henkinen pahoinvointi johtuu meidän kissasta. 

Olimme viettämässä maanantaita pääsiäistä kotona ja ilma oli loistava! Grillasimme ja chillasimme pihalla ja nautimme ruokailusta upeassa kevät säässä.
Tyttärellämme oli kaveri yökylässä kaksi yötä samoin serkut olivat vuokranneet läheltä mökin ja saimme viettää aikaa yhdessä. Ovi oli koko ajan sisälle raollaan ja kissat pyörivät tiuhaan tahtiin sisään ja ulos.
Pariin tuntiin en nähnyt toista kissaamme ja ajattelin että se on lähtenyt vähän pidemmäs pihasta saalistamaan. Menin sitten tallista hakemaan oksaleikkureita ja sielä kissa mourusi aivan vieraalla äänellä. Yritin kutsua sitä, mutta se hakeutui hankalaan paikkaan mönkkärin alle eikä tullut pois.
Kävin hakemassa miehen paikalle ja hän sai kissan houkuteltua mönkijän alta ja otti sen syliin.
Kissa suhisi miehelle silmät suurini kauhusta ja hyppäsi väkisin sylistä pois! Ei ollenkaan meidän kotikehrääjän tapaista! Kissa ampaisi tallin alle pienestä kolosta, eikä suostunut tulemaan ulos.
Maanittelimme monta tuntia kermalla, ruualla ja erilaisilla kutsuhuudoilla, mutta tallin alta ei kuulunut pihaustakaan.
Ilta oli jo tullut ja aloin jo itkeä tihrustamaan, että meidän Boris-kissa on kuollut. Mieskin sanoi, että tämä taisi olla kissan loppu. Mietimme erillaisia kauhu skenaarioita, mitä kissalle oli käynyt. Pääsiäisen paluu liikenne oli kovaa ja edessämme olevalla tiellä oli vilkkaampaa, kuin Mannerheimintiellä! Kääme oli myöskin saattanut näyttää hampaita kissalle tai ehkäpä se oli leikkinyt rupisammakolla ja saanut satsit suuhunsa? Naapurissa oli myös ärhäköitä koiria, kiimaisia kolleja ja sopikoiria. Mielikuvituksella ei ollut rajoja!
Laitan tyttären huoneessa seuraavan päivän vaatteita koulua varten ja katsoin ulos ikkunasta: Boris on terassin tuolilla!!
Pääsiäisen ihme on tapahtunut! Kissa on raahautunut kotiin! Mies päästää kissan sisälle ja se tulee suhisten ovesta. Luikahtaen se menee alakertaan nuolemaan haavojaan. Yritämme antaa sille ruokaa ja juomaa, sekä vaivihkaa katsoa mikä paikka on loukkaantunut.
Ajattelen soittaa heti tiistai aamusta eläinlääkärin.
 Kissa oli yöllä kömpinyt ylös ja mennyt vierashuoneen sänkyyn nukkumaan. Aamusta saan tutkittua haavan ja se on takatassussa. Kyseessä ei ole kyykäärme vaan on todennäköisimmin tapellut naapurin kissan kanssa. Kissa kävelee omin avuin eikä enää suhise, sekä juo vettä, eli ei ole välittömässä vaarassa kuolla.
Uni on parasta lääkettä. Samalla kun kissa nukkuu, minulla jää yö unet lyhyiksi. Viime yönä kissa kömpesi klo 3.00 sänkyyn ja siinä kävi niin että minä kampesin sinne vieras sänkyyn loppu yöksi nukkumaan..
Tänään on jo pari kinkkumakkaraa mennyt kurkusta alas ja kermaa on lipitelty, joten pahin on varmaankin ohi! Ihmeitä voi siis tapahtua nykypäivän pääsiäisenäkin!

Rakkaus parantaa

Olin ensimmäistä päivää hyvinvoiva torstaina, kun olin lopettanut sytostaatti hoidon sunnuntaina. Leijailun hyvänolon tunteesta ja puuhastelin kaikkea, ihan vaan siitä innosta, kun ei oksettanut! 
Ilma oli kaunis ja päätin aloittaa istutus puuhat tälle keväälle. Istutin sipuleita kasvimaahan ja suojaksi laitoin harson. Se auttaa suojaamaan pakkasyöiltä ja kuoputtavilta kissoilta. 
Möyrin ensin siinä kasvimaalla ja menin sitten sisälle katsomaan mitä tyttäreni puuhaa, kun ei ole tullut ulos. 
Erittäin salamyhkäisesti hän puuhasteli parvisängyssään ja sanoi tulevansa kasvimaalle ihan kohta perässä. 
Aloin jo vähän hermostumaan, mitä sielä parvella oikein puuhaillaan ja salaillaan jo toista päivää..
Vihdoin tyttö tulee ulos, kädet selän taakse piilotettuna ja hymy loistaa kilpaa auringon kanssa. 

"Hyvää syntymäpäivää äiti!" Eihän mulla ole synttärit, kun vasta ens kuussa" vastaan ja otan lahjan vastaan. Avaan hänen itse paketoimansa lahjan. Paketista paljastuu itse huopakankaasta askarreltu sydän, kynä ja pyyhekumi. Tytär sitten jatkaa: "Mun piti kirjoittaa siihen sydämeen vielä: Hyvää paranemista äiti" mutta en enää halunnut salata lahjaa sulta..

Sydän on paraatipaikalla yöpöydällä, muiden aarteiden vieressä.

Toiseksi viimeinen kuuri

Viimeviikon keskiviikkona (2.4) aloitin toiseksi viimeisen sytostaatti kuurin. Lääkäri sanoi minulle, että loppua kohden kuurit helpottuvat ja pahoinvointiin riittää miedommat esto lääkkeet.. Toisin oli kuitenkin kohdallani. 

Olo on ollut joka aamu, kuin kosteimman tequila ryyppyreissun jälkeen. Pahoinvoinnin esto lääkkeitä olen napsinut,kuin kurkkupastilleja. Ruokahalua ei ole ollut, joten olen puoli väkisin napsinut vitamiinit ja soseuttanut keittoja, jotta saan ne kurkusta alas. Aamusta söin paahtoleipää ja suolakurkkuja, mikään muu ei vaan yksinkertaisesti maistunut ja jotain oli syötävä.

Tänään on jo toinen aamu, jolloin en ole ottanut sytostaatteja, mutta edelleen aloitin aamun voimakkaammalla pahoinvoinnin esto lääkkeellä ja vatsassa on paha olla..

Yritän keskittää ajatukseni ulos ja samalla raahaan raihnaisen kroppani väkisin pihalle. Ulkona raitis ilma helpottaa oloa ja kun keskittää mietteet pois oksennuksen tunteesta kurkussa, saattaa jopa aidosti saada paremman olon..

Haluan kyllä sanoa sellaiselle henkilölle, joka juuri on aloittamassa kuuria, että ikuisuudelta tuntuva hoitojakso menee valtavan nopeasti ja vaikka välistä on ihan kauhea olo auttaa se mielestäni arvostamaan uudella tapaa sellaisia päiviä, jolloin pahaa oloa ei ole.

Pöhinää pyttyihin ja päivä kerrallaan eteenpäin!

Paluu arkeen

Olen sairastanut syöpääni viime heinäkuusta alkaen ja toivoin lomaa koko sairaudesta. Ihan täysin sitä ei voi sivuuttaa, on kuitenkin pakko ottaa taudin mukana tulleet epilepsia lääkkeet..

Mitä jos hetkeksi jättäisi havupuu uutteet ja vitamiinit kotiin ja vaan nauttisi elossa olosta! 

Näin todella teimme, kokonaiset kaksi päivää.

Otimme irtioton arjesta perheen ja ystävä perheen voimin ja se todella teki hyvää. Pakkasimme vetolaukut mukaan ja lähdimme perinteiselle Ruotsin risteilylle.

Nautimme ruokailuista, viinistä ja tanssista. Ruotsissa tuli maissakin käytyä pitkästä aikaa. Kahden seitsemän vuotiaan tytön silmin näki kaiken, kun ensimmäistä kertaa. 

Miten ihanaa olikaan istua porealtaassa päivällä ja katsoa vierestä, kun tytär nautti täydestä sydämestä parhaan ystävänsä kanssa pulikoimisesta porealtaassa ja shoppailusta Tukholman keskustassa. Lomailu ja seurustelu todella paransi nauruillaan! 

Tällä hervottomalla hekottelulla jaksaa taas tätä välistä loputtomalta tuntuvaa sytostaattien napsimista. 

Paluu arkeen oli eilen totaalinen, aloitin toiseksi viimeisen viiden päivän kuurini. 

Reissusta sain kerättyä niin hyvin henkistä pääomaa, että tunnen osakkeideni olevan noususuhteessa, ennen viimeistä kuuriani.

Vointi on ainakin ensimmäisen päivän jälkeen hyvä, taidan lähteä ulos nauttimaan keväisestä linnun sirkutuksesta! 
Laulan linnun kanssa hiljaa mielessäni ja nautin keväästä!