Paluu arkeen

Olen sairastanut syöpääni viime heinäkuusta alkaen ja toivoin lomaa koko sairaudesta. Ihan täysin sitä ei voi sivuuttaa, on kuitenkin pakko ottaa taudin mukana tulleet epilepsia lääkkeet..

Mitä jos hetkeksi jättäisi havupuu uutteet ja vitamiinit kotiin ja vaan nauttisi elossa olosta! 

Näin todella teimme, kokonaiset kaksi päivää.

Otimme irtioton arjesta perheen ja ystävä perheen voimin ja se todella teki hyvää. Pakkasimme vetolaukut mukaan ja lähdimme perinteiselle Ruotsin risteilylle.

Nautimme ruokailuista, viinistä ja tanssista. Ruotsissa tuli maissakin käytyä pitkästä aikaa. Kahden seitsemän vuotiaan tytön silmin näki kaiken, kun ensimmäistä kertaa. 

Miten ihanaa olikaan istua porealtaassa päivällä ja katsoa vierestä, kun tytär nautti täydestä sydämestä parhaan ystävänsä kanssa pulikoimisesta porealtaassa ja shoppailusta Tukholman keskustassa. Lomailu ja seurustelu todella paransi nauruillaan! 

Tällä hervottomalla hekottelulla jaksaa taas tätä välistä loputtomalta tuntuvaa sytostaattien napsimista. 

Paluu arkeen oli eilen totaalinen, aloitin toiseksi viimeisen viiden päivän kuurini. 

Reissusta sain kerättyä niin hyvin henkistä pääomaa, että tunnen osakkeideni olevan noususuhteessa, ennen viimeistä kuuriani.

Vointi on ainakin ensimmäisen päivän jälkeen hyvä, taidan lähteä ulos nauttimaan keväisestä linnun sirkutuksesta! 
Laulan linnun kanssa hiljaa mielessäni ja nautin keväästä!

Kevät on uusiutumisen aikaa

Kevät on uusiutumisen aikaa

Aurinko näyttää talven jälkeiset pölyt armottomasti ja on aika tomuttaa nurkat! Aloitin siivouksesta ja sain inspiraation tilata myös kirppis pöydän. 

Sovimme siskoni kanssa, että otamme lähekkäiset pöydät ja teimme varaukset jo pari viikkoa

sitten. Aikaa tavaroiden kasailulle on siis ollut jo pidemmän aikaa, miten onkaan että kuitenkin hinnoittelu jää aina viime tinkaan?

Eilen oli kevään mahtavin lenkkeily ilma ja minä kökin vintillä, siivoten. Kassiin saivat mennä pieneksi jääneet kengät, vaatteet, sekä vauva lelut. Ihan fyysisesti tekee hyvää päästää vanhasta irti.

Vanhat tavarat voivat ilahduttaa jotain toista ja minä saan kaappeihin lisää tilaa.

Samanlaista siivousta olen tehnyt myös ajattelutavassani. Yritän karistaa vanhoja pelkojani ja miettiä elämääni uudestaan.

Tähän tulen saamaan apuja hyvältä ystäväni, jo vuosien takaa.

Anu on viestinnän rautainen ammattilainen, ei tällainen haparoiva harraste kirjoittelija.

Hän kirjoittaa myös blogia, mikä poiki hänelle nykyisen opiskelupaikan.

Blogin osoite on sydantaseuraten.blogspot.fi  -> Suosittelen lämpimästi!

Anu opiskelee life coachiksi ja auttaa minua löytämään oikean tien, tässä elämäni risteyksessä.

Olen samaan aikaan innoissani ja kauhean peloissani.

Olen jo pitkään miettinyt työpaikan vaihtoa. Olen työskennellyt samalle työnantajalle jo yli kymmenen vuotta. Olen jumahtanut paikalle, en ole enää etsinyt uutta. Työpaikassa ei ole mitään vikaa, olen todella viihtynyt siellä! Maailman mahtavimmat työkaverit löytyvät kyseisestä paikasta ja päivät ovat menneet pitkälti naurun siivellä.

Kaipaan kuitenkin elämältä enemmän. Haluan alkaa tekemään työtä, millä olisi enemmän merkitystä. Rohkeuden löytäminen uuden tekemiseen ja pelkojen silmiin katsominen kauhistuttaa minua!  Mietin ennen blogin aloittamista kuukausi tolkulla, uskallanko alkaa kirjoittamaan. Olen ollut melkoinen lukutoukka ja rakastin nuorempana kirjoittamista. Lopuksi uskalsin kuitenkin ottaa ratkaisevan askeleen.

Tulen ottamaan pelon taltuttamisen haasteena ja olen onnellinen, että saan hyvän ystäväni rinnalle auttamaan!

Kohti kevättä ja uusiutumista!