Kävin kesäkuun puolella kuvauksissa ja tänään oli vihdoin
tapaaminen lääkärin kanssa. Vointi on ollut koko kevään ja kesän tosi hyvä,
joten en osannut jännittää tuloksia, ennen kuin eilen. Sisältä kumpusi pikkuhiljaa
kasvava epäilyksen siemen, entä jos syöpä on uusiutunut kuitenkin? Uskon epäilyksen
siemenen itävän päässäni niin yhtä pitkään kun saan elää.
Touhusin taukoamatta koko eilisen päivän. Kävelin metsään
poimimaan mustikoita ja aluksi koin käyskentelyn rentouttavaksi. Sitten
kaveriksi lyöttäytyivät itikat, jotka verenhimoisina hyökkäsivät kasvoilleni.
Asiaa ei auttanut edes vesisade, sillä pienen tihkutuksen jälkeen tuntui ötökkä
armeija tuplaantuneen. Päätin tarmokkaasti jatkaa keräämistä ja näin
täydellisen mustikka pensaan. Ojensin kättäni kohti pensasta kuin liukas pieni
kyykäärme sujahti käteni vierestä. Siihen päättyi mustikka retkeni. Sanko
heiluen lähdin rymistämään mättäitten poikki kohti kotia. Kovalla työllä poimitut
mustikat pysyivät onneksi vauhdissa mukana. Herkuttelin illasta luonnon
jugurttia, mihin lisäsin vaivalla hankkimani mustikat.
Yritin siirtää ajatukset pois lääkäristä kirjalla.
Keskittyminen oli todella työlästä ja ajatukset karkasivat ilman lupaa lääkäri
käyntiin useaan otteeseen. Olin kuitenkin illasta uupunut kaikesta päivän
sinkoilusta ja nukahdin syvään uneen heti kyljen käännettyäni.
Yöllä toinen kissoistamme herätti minut puoli kolmelta ja
vonkui päästä ulos. Yritin pitää silmiä puoliksi kiinni, jotten virkistyisi ja
tassuttelin takaisin sänkyyn. Aamusta ulkoa kuului tuttu mouruaminen ja hipsin
taas ovelle. Kävin laittamassa kissalle ruuan ja yritin mennä vielä nukkumaan.
Hetken sängyssä peiton kanssa painittuani päätin luovuttaa ja lähdin suihkuun.
Aikaa oli runsaasti, kun kello ei ollut vielä edes lyönyt seitsemän. Suihkun raikkaana nautin rauhassa aamiaisen ja
heitin vaatteet päälle. Olin valmis lähtemään.
Sairaalan odotushuoneen kellon raksuttaessa ja odotuksen
kestäessä tunsin oloni keventyvän. Aamusta sisälläni oli kalvanut mahassa
pelkomöykky ja se rupesi odottaessa helpottamaan. Sisältä kirkastui mieleen varmuus,
että kaikki on hyvin. Lääkäri oli kaksikymmentä minuuttia myöhässä, mutta se ei
haitannut minua. Tiesin jälleen kaiken olevan kunnossa.
Lääkäri vahvisti tunteeni, kuvissa ei näkynyt muutoksia.
Oloni on aivan valtavan kiitollinen.
