Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 29. tammikuuta 2016

Toisista välittäminen

Tulin eilen illalla jumpasta kotiin todella hikisenä ja kaikkeni antaneena. Olin unohtanut jumppamattoni kotiin olo oli sen mukainen. Treenit pidetään paikallisen koulun liikuntasalissa ja sen torstaisin siivoavat oppilaat. Hiukset olivat ihan pölyn peitossa ja jumppa vehkeet haisevat.
Koti ovella minua vastaan tuli innosta hihkuva tyttäreni: " Äiti! Tuu äkkiä, mulla on sulle yllätys!" Mielessäni mietin keittiön tai olohuoneen kaaoksen vallassa Maria yllätyksen jäljiltä. Laitoin rauhallisesti hengittäen ulkovaatteet naulakkoon ja lähdin varovasti katsomaan yllätystä. Päätin olla kiitollinen ja hengittelin rauhallisin vedoin, että sotkun kohdatessa osaisin keskittyä tyttäreni yllätykseen, enkä sotkuun.
Yllätys todella oli, että keittiö oli edelleen moitteettomassa kunnossa ja iltapala odotti pöydällä valmiina.

Liikutuin valtavasti ihanasta ajatuksesta.
" Ajattelin äiti, että oot tosi väsyny, kun tuut kotiin, niin tein sulle iltapalan valmiiksi" Sanoi tyttäreni silmät säihkyen.
Olen monesti miettinyt miten kasvatan omaa tytärtäni ja millaisia oppeja hänelle annan. Yksi tärkeimmistä on: Kohtele muita niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan.
Yksinkertainen lause, mutta miettikää hetki mikä voima sanoihin kätkeytyy.
Mikäli kaikki eläisivät tämän lauseen mukaan, loppuisivat koulukiusaukset, avioerot, sodat, rasismi ja monet muut yhteiskuntaamme vaivaavat vakavat asiat. 
Pieni ele, hymy tai sana voi pelastaa toisen päivän. Eilen se oli tyttäreni minulle tekemä iltapala.

lauantai 16. tammikuuta 2016

Jotain mitä rakastaa

Lauantai aamun luksusta kun sai herätä ihan rauhassa kahvi kupin ääressä ja ketään ei ollut vaatimassa aamupalaa. Kissoja ei lasketa, niille annoin tietysti aamusta ruokaa ja potkaisin vastustelusta huolimatta aamupissalle ulos. Kissat ovat meinananneet, että pakkasella pikkuiset pallit jäätyvät ja voi hyvin käydä sisävessassa. Kyseisen vessan kissalaatikkojen hiekat putsaavalle, ei ole mielästäni niin hauska juttu.
Pikkuhiljaa aamun rauhallinen hetki oli ohi ja sain tehtävä listaa mitä pitäisi tehdä. Listassa siivoamista, aamupalaa ja roskien polttoa näin alkuun. Mikään näistä ei kuulu minun hauskimmat hommat top kymppiin. Sain ne kuitenkin alta hoidettua.
Olin kehittänytt viikonlopulle jotain erilaista syömistä ja kokeilevassa keittiössäni tänään vuorossa nyhtö possua. Todellista "Slow foodia".
Kävin viikolla surffailemassa netissä ja sain idean kokeilla possua. En itse ole niin lihan yhtävä, mutta voihan sitä vaihteeksi kokeilla. Kaappiin on kerääntynyt vuosien saatossa kinkun paisto pusseja, mitä äiti on aina raahannut mukana.  Äitin sanoja lainaten: " Ostin näitä pusseja ihan vaan varmuuden vuoksi". 
Ostin siis eilen kunnon maustamatonta maatiais possua 800g ja sen verran oikaisin kokkailussa, että ostin valmis kastikkeen.
Helppoa, possu pussiin kastikkeen kanssa ja yön yli pötköttämään. Aamusta nostin läskin lämpenemään ja sitten kävin taas tavaamassa ohjeita. Ensin kuumempaan uuniin, selvä väänsin lämmöt 220c:een. Possu sujahti pussissa uuniin ja aloin siivoamaan keittiötä. Hetken päästä nenääni levisi palaneen hajua. Se ei tullut ilmastoinnin kautta ulkoa polttamistani roskista vaan siitä selän takaa uunista. Uuni oli ilmeisen ärhäkällä päällä ja pussin ylä reuna  oli saanut maistaa kuumuudesta. Astia pikaisesti pois uunista ja onneksi niitä pusseja tosiaan vieläkin löytyi kaapista.
Pussi kärvähti vain yläosasta ja itse ruoka säästyi poltolta, joten vaihdoin posulle uuden pussin. Uuni miedommalle lämmölle( 120c) ja takaisin tekeytymään. Mahtavinta uuni ruuassa on se että se tekeytyy itsestään ja voin lähteä ulkoilemaan.

Kaiken kökkö homman päälle päätin tehdä jotain mitä rakastan. Otin kotoa lomikolan kainaloon ja houkuttelin tyttäreni kaveriksi järven jäälle. Kolasin jo eilen auraamaani luistelurataa ja fiilistelin auringon paisteessa luistimilla. Talvessa on ihan parasta järven jäällä luistelu!

Päivään kun sovittaa jotain mitä rakastaa, niin jaksaa hymyillä vaikka ruoka vähän kärtsää tai pitää lapioda aamusta sitä kissan paskaa!

perjantai 8. tammikuuta 2016

Lääkärikäynti

Aamu aukeni hyisen kylmänä, juuri niin kun oli ennustettukin. Heräsin hyvissä ajoin valmistautumaan lääkäriin lähtöön ja ajattelin laittaa auton lämpenemään ennen lähtöä. Mies lupasi käydä käynnistämässä auton. Pakkasen paukkuessa 30 asteessa, edes ovet eivät suostuneet aukeamaan. Pienen virittelyn jälkeen lukko kuitenkin aukesi ja hän sai moottorin lämmittimen päälle. Tunti aikaa ja sitten pitäisi lähteä matkaan.
Tytär lähti kävellen kouluun ja yritimme uudestaan käynnistää autoa. Moottori oli jo lämmenyt, mutta akku oli hyytynyt.

Miehen auto lähti käyntiin ensimmäisellä yrittämällä ja pääsimme sillä matkaan. Aamu alkoi siis kaikkea muuta kuin suunnitellusti, mutta onneksi oli toinen auto käytössä.
Saavuimme Hämeenlinnaan viisi minuuttia ennen sovittua aikaa, joten ennätimme ajoissa.
Lääkäri oli entuudestaan tuttu ja kertoi heti ettei syöpä ollut uusiutunut.
Paskat pakkasesta! Ihan mahtava fiilis!

torstai 7. tammikuuta 2016

Uuden vuoden lupauksia

Lupasin teille jatkaa kirjoittelua ja pakkasten kirjaimellisesti paukkuessa nurkissa onkin hyvää aikaa näpytellä. Vuoden alkuun pakataan paljon lupauksia ja eniten ehkä painoon liittyviä.
Kuntosalit myyvät paljon liittymiskortteja ja jumpat ovat tupaten täynnä laihduttajia. Yksi asia mistä en ole vielä kirjoittanut on oma painon pudotukseni.
Muistan millaisia ajatuksia päässäni liikkui kemoterapian aikana. Ei, ensimmäinen niistä ei liittynyt painooni ja hoitoihin odottaessa otin aina omat kirjat mukaan, koska jokaisessa lehdessä hehkutettiin jotain uutta laihdutus pilleriä.
Mietin mielessäni minkä takia ihmiset käyttävät niin järjettömästi aikaa ulkonäköönsä eikä siihen että oikeati voisivat hyvin? Aina tulee olemaan joku ihminen joka on hoikempi, lihaksikkaampi ja kauniimpi kuin minä. Missä on se raja, kun sanoo itselleen olen hyvä näin?
Mikäli kehittää henkistä itseään ja rakastaa itseään sellaisena kun on ei tarvitse olla kiloakaan hoikempi. On tyytyväinen itseensä ja kantaa itseään  ilman häpeää.

Ihmiset ympärilläni ovat ihmetelleet ja udelleet miten olen saavuttanut pysyvän painonpudotuksen. Olen aiemmin kirjoittanut miten olen jättänyt ruokavaliosta turhat sokerit pois ja siirtynyt mahdollisimaan luonnonmukaiseen ruokavalioon. Kaikki on liittynyt siihen, että haluan voida fyysisesti mahdollisimman hyvin.

Kesällä kasvatin luomusti mm.salaatit, sipulit, marjat, yrtit itse ja loput olen ostanut läheltä tai kerännyt metsästä.  Ulkona liikkumisen aloitin pienillä kävely lenkeillä ja nyt olen tehnyt yli kuudenkymmenen kilometrin pyörälenkkejä ja pitkiä kävely lenkkejä.
Paljonko painoa on tippunut? 22 kiloa.

Koen kuitenkin henkisesti olevani se sama ihminen. Visualisoin itseni terveenä ja säteilevänä jo silloin kuin painoa oli enemmän. Menin uimahalliin yhtä reippaasti itseäni kantaen kuin tänäkin päivänä. Jos jotain häiritsee ulkonäköni on se mielestäni sen toisen ongelma, eikä minun.
 En ole keskittynyt puntarilla hyppimiseen ja ulkonäköön vaan hyvinvoimiseen. Muutettuani ruokavalion asteittain  sain valtavasti lisäenergiaa. Tuntui että pystyin toteuttamaan itseäni fyysisesti juuri niin kuin halusin.
Haluan vielä lisätä, että vaikka minulla oli painoa enemmän ei minulla koskaan ollut veriarvoissa tai verenpaineessa sanomista. Lääkärit paukuttavat vastaanotoilla ja mediassa, että ylipaino lisää riskiä sairastua kaikkiin mahdollisiin tauteihin, mutta minun kohdallani se ei pitänyt paikkansa.
Miksikö nyt kirjoitin asiasta? Haluan kannustaa kaikkia teitä painon kanssa taistelevia voimaan hyvin ja rakastamaan itseänne juuri sellaisena kun olette.
Piirtäkää mieleenne mahdollisimman tarkasti juuri se paras itsenne, mitä haluatte olla ja tulette saavuttamaan sen. Ravitkaa kehoanne laadukkailla raaka-aineilla ja heittäkää kaapistanne pois kaikki keinotekoiset laihdutus aineet.

Oikean ravinnon ja liikunnan myötä paino tippuu itsestään ilman hokkus pokkus dieettejä!

maanantai 4. tammikuuta 2016

2016


Vuoden ensimmäinen maanantai soljuu eteenpäin ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.


Mittarissa oli viisitoista astetta pakkasta ja lähdin kävely lenkille. Pakkasin lähtiessäni päälleni valtavan vaatekerroksen ja muistutin ihan Michelin miestä. Kerros suojasi muuten paleltumiselta, mutta pakkaseen tottumattomat kasvot tuntuivat jähmettyvän.

 Mielessäni suunnittelin tälle talvelle kaikkea kivaa tekemistä. Sukset käyn kaivamassa vintin uumenista ja samoin luistimet. Lunta on vielä sen verran vähän, ettei latuja ole vielä pelloille voitu ajaa, mutta ajattelin kokeilla järvenrantoja pitkin hiihtoa. Naapureiden vanhat parrat ovat jo testailleeet jään kestävyyttä pilkkien, joten päättelisin jäiden olevan rantojen lähellä jo tarpeeksi paksua luistelulle tai hiihdolle.
Kävin viime viikolla, uuden vuoden aattona magneettikuvissa. Tulen saamaan loppuviikosta tuloksia ja olen täyttänyt odotus ajan touhuiluilla. Viikonloppuna joulukuusi sai  lähteä ja samalla aloitimme remontoinnin. Tarkoituksena on uusia toinen keittiömme ja remppa aloitettiin purkamalla kevyt seinämä pois. Viikonloppuna menemme osamaan tarvikkeita ja parin viikon sisään puramme loput pois. Olen valtavan innoissani projektista ja se on sopivasti kääntänyt ajatukset pois tulosten odottamisesta.
Uuden vuoden lupauksista tärkein: Lupaan tänäkin vuonna kirjoitella  kuulumisia.
Hyvää uutta vuotta 2016!