Pimeydessä kukkiva viirivehka

Ihmiset jäävät kiinni erilaisiin nautintoaineisiin ja itse huomaan olevani koukuttunut urheiluun. Tarkemmin sanottuna polkupyörällä polkemiseen. Kaivoin pölyttyneen vanhan fillarin varastosta pari vuotta sitten ja aloin pikkuhiljaa hilaamaan kuntoa ylöspäin. Aluksi ihan parin kilsan lenkkejä ja kipeinä huutavista lihaksista välittämättä pidensin lenkkejä.

Olin kuin mikäkin masokisti vauhtiin päästyäni. Haastoin itseäni tekemään aina vaan pidempiä lenkkejä ja jäin koukkuun. Sain viime keväänä uuden pyörän ja olen ollut siitä päivittäin kiitollinen. Teen osan kauppamatkoista pyörällä, mikä on ihan parasta hyötyliikuntaa. Kauppamatka on noin 35km. Olen joskus innostunut ostelemaan liikaa ruokaa ja joutunut virittelemään kasseja pyöränpäälle. Välistä ovat raejuustopurkit lennelleet kyydistä, kun kassit ovat pettäneet. Monesti olen myös kironnut itseäni kymmenen kilon kassien kanssa ylämäessä eteenpäin puskiessani.
Tuulet eivätkä sateet ole pitäneet minua irti satulasta. Lätäköistä on ohi ajaneet autot viskanneet paskaa niskaan, mutta vastatuuli tekee vahvaksi.

Raittiissa ulkoilmassa tapahtuva urheilu myös tappaa sitä syöpää tehokkaasti. Olen tehnyt lehtikaali smoothien ennen polkemaan lähtemistä ja välillä olen ottanut sen mukaan matkalle antamaan virtaa. Tämä syksy on ollut pyöräilyn suhteen aivan poikkeuksellisen mahtava. Harvoin voi nauttia vielä joulukuussa pyörälenkkejä lämpöasteissa.

Tässä kuussa on tiedossa seuraava magneettikuvaus. Tunnen oloni terveeksi ja kuntoni hyväksi. Talvesta huolimatta tunnen kukkivani uhmaten pimeyttä, ihan niin kuin meidän alakerran viirivehka.

Syöpä ja ravinto

Olen kirjoittanut aiemminkin ravinnon merkityksestä, mutta taas paasaan samasta aiheesta. Täällä Suomessa vuoden pimein aika on parhaillaan menossa ja me kaikki tarvitsemme lisää D-vitamiinia.

Voisin kirjoittaa päivän miten tärkeä oikeanlainen ravinto on ja mitkä ovat lisäravinteista tärkeimmät. Ohessa linkki sivustolle missä mielestäni kerrotaan hyvin mitä syöpäsairaan kannattaa syödä http://www.tritolonen.fi/artikkelit/138-syopatautien-taydentava-ravitsemushoito

Olen muokannut ruokavalioni mahdollisimman luomuksi. Kesällä kasvatin pienessä puutarhassani suurimman osan yrteistä ja syötävistä kasveista. Ostin myös lähellä kasvatettuja kasviksia.

Pois ruokavaliosta ovat jääneet mm. kaikki pullat ja piparit, sokeroidut tai keinotekoisesti makeutetut jugurtit, mehut, valmisruuat ja kasvirasvat. Lisäaineet olen myös karsinut mahdollisimman minimiin. Yritän olla syömättä käristettyä ja rasvaista ruokaa.

Nautin kuitenkin hyvästä ruuasta ja en voisi koskaan syödä pelkkää raakaravintoa, mutta suosin paljon kypsentämättömiä kasviksia. Helppo tapa lisätä niitä on tehdä smoothie. Hurautan koneella joka päivä juoman, mihin laitan ainakin inkivääriä ja itse kasvattamaani lehtikaalia. Vaihtelevasti olen syönyt myös luomu chlorellaa, spiruliinaa ja vehnänorasta.

Ruokiin laitan lisäksi reippaasti valkosipulia ja erilaisia kaaleja. Parsakaali on yksi lempi lisukkeistani, höyrytän sen kevyesti ja nautin voi nokareen kanssa.

Minulta on leikattu 2-vuotta sitten glioblastoma (01.08.2013)sitä ei voitu leikata kokonaan pois, hippuset jäivät.

Sain puolisen vuotta kestävän kemoterapian ( mistä sädehoito 6-viikkoa ). Uskon vahvasti, että selvisin voittajana oikeanlaisen ravitsemuksen avulla.

Vointini ja energiani ovat tänään huippuluokkaa. Oman kokemuksieni perusteella suosittelen ehdottomasti hyvää ruokavaliota ja lisäravinteita syöpähoitoja tukemaan!

Negatiivisuus

En ole kirjoittanut melkein kuukauteen ja siihen on syynä kaiken voiman nielleet haasteet. Olen taistellut kahden älylaitteen (älyttömän!!) kanssa.

Toinen laite on Alzheimerin tautia sairastavalle ostettu turvaranneke.

Muistisairaus on edennyt jo niin pitkälle, että eksymisvaara on olemassa. Rannekkeen tarkoitus oli toimia hätävarana eksyttäessä. Nappia painamalla pystyi soittamaan ennalta ohjelmoituihin numeroihin ja rannekkeeseen pystyi myös ottamaan yhteyden. Laitteeseen piti myös sisältyä karttapalvelu, mistä pystyi katsomaan missä kohde liikkui.

Tilasin laitteen 7.9.2015. Kyseessä oli tarjoushinta ja maksoimme 199EUR turvarannekkeesta. Laitteen ensimmäisen kerran saavuttua (21.10.2015) sen sim- korttia ei saatu vaihdettua operaattorin toimesta. Soiton jälkeen sovimme, että palautamme laitteen takaisin valmistajalle ja he muuttavat kortin.

Laite saapui testattuna ja uusi sim-kortti sisällään. Laitoimme sen lataukseen ja se ei ottanut latausta vastaan. Soitin jälleen, että laite ei toimi ja taas lähetimme laitteen takaisin. Laitoin lisäksi saate kirjeen mukaan pyytäen kirjallisia ohjeita karttapalvelun.

Laite tuli jälleen takaisin, nyt otti latauksen vastaan, mutta ei soittanut sovittuihin numeroihin. Varsinainen turvaranneke! Soitin jälleen kauppiaalle ja tällä kertaa halusin purkaa kaupan. Mitä ihmettä teen 200EUR maksavalla laitteella, mistä on ollut näin paljon vaivaa eikä vieläkään toimi? Lisäksi kyselin karttapalvelun ohjeita.

Puhelussa selvisi, että on olemassa kaksi ranneketta (saman hintaisia) toiseen kuului karttapalvelu ja toiseen ei. Tähän tilaamani rannekkeeseen palvelua ei kuulunut. Viimeistään tällä kohtaa olin valmis räjähtämään. Olenko 2kuukautta pulannut rannekkeen kanssa, soittanut useaan otteeseen ja vasta nyt selvisi että tuote ei edes vastaa tarvettamme?

Kerroin, että en luottanut yhtään kyseisen turvarannekkeeseen missä edes numerot eivät toimineet ja halusin palauttaa sen. Lisäksi Alzheimerin tautia sairastavalle karttapalvelu on tärkeämpi, kuin sen soitto ominaisuudet!

Kauppias oli kuitenkin valmis muuttamaan rannekkeen. Hän lähetti minulle välittömästi sähköpostiin tiedot paikantimesta, minkä sai kiinni vaikka takinhelmaan tai avaimenperäksi. Tämä laite oli edullisempi, mutta karttapalvelu maksoi erikseen. Sovimme kompromissiksi puolen vuoden ilmaisen karttapalvelun.

Saimme vihdoin paikantimen eilen (17.11.2015) postissa ja toimii sovitusti. Sillä voi soittaa kahteen (painikkeet 1 ja 2) numeroon ja kartasta näkee tarkasti, missä kohde liikkuu. Siihen voi myös määrittää rajat ja jos kohde liikkuu rajojen ulkopuolelle tulee ennalta määritettyyn numeroon tekstiviesti. Vihdoin laite mikä toimii!

Toinen toimimaton laite on ollut tyttäreni älypuhelin. Se lakkasi yllättäen toimimasta. Ladattuna yritin aukaista sitä, mutta ainoastaan omena logo tuli näkyville. Kuljetin sen liikkeeseen Myyrmäkeen(edes takaisin 160km autolla ajoa) mistä ostin sen joulukuussa. Puhelin lähti huoltoon. Kaksi viikkoa kului ja soitto tuli, että sen voi hakea.

Puhelin lähti toimimaan, mutta siihen ei saanut palauttaa varmuuskopiota joten avasin sen uutena ( tytär itki ja kiukutti, kun kaikki kuvat ja sovellukset hävisivät) puhelin toimi vuorokauden ja taas lakkasi toimimasta.

Soitin puhelin yhtiöön ja neuvoivat sieltä soittamaan suoraan huoltoon. Viikonloppuna huolto ei ollut auki ja soitin sinne maanantaina. Lyhyesti sanottuna neuvoi minua palauttamaan tehdas asetukset. Käytin tähän apuna tietokonettani ja Itunesia. Kahden tunnin jälkeen sain puhelimen auki toimi seuraavaan aamuun asti ja taas meni jumiin. Yritin vielä palauttaa tehdasasetuksia, mutta ei onnistunut.

Huollon sivuilta löytyi ohjeet mitä lappuja pitäisi täytellä. Viritin tulostimen, otin kopiot takuutodistuksesta, tein selvityksen mitä toimenpiteitä puhelimeen on jo tehty. Samaan aikaan uutiset hehkuttivat postin lakosta. En uskaltanut lähettää puhelinta postissa näin lakkouhkan alla. En enää mitenkään jaksaisi kuunnella kuukautta  tyttären kiukuttelua vanhasta puhelimesta.

Hyppäsin taas Volvon rattiin ja ajelin suoraan huolto firmaan Pitäjänmäkeen. Taas tuli kilsoja mittariin  n. 160km.

Toimitin siis puhelimen suoraan liikkeeseen ja siinä vielä otimme Iphone tililä etsi Iphone pois käytöstä.

Jokainen meistä on törmännyt elämänsä aikana erilaisiin haasteisiin ja tietävät miten paljon sellaiset vastoinkäymiset mihin liittyy rahaa syövät energiaa.
Tiedät, että omissa toimissasi ei ole ollut mitään vikaa vaan haaste tulee ulkopuolelta. Yrität parhaasi taistella haastetta vastaan ja mitä enemmän sadattelet sen enemmän haasteet kasaantuvat.

Olin eilen aivan kurkkua täynnä koko puhelinta ja valmis viskaamaan sen lähimpään jorpakkoon. Kihisin ja puhisin kiukkua, kun vielä huomasin huoltosopimuksen kirjoitusvirheen.

Siihen oli kirjattu, että laitteen korjaus ei mene takuuseen. Näytin liikkeessä kopion voimassaolevasta takuusta. Olin  valmis hirttämään virheen tehneen, näsäviisaan asiakaspalvelijan palleista kahvikupin kahvaan.

Rauhoittelin kuitenkin ennen rattiin hyppäämistä mieltäni. Olen aina uskonut, että kääntämällä ajatukset positiivisiksi, säteilee energiat sillä toisella taajuudella.
Valtavin ponnisteluin muutin kiukkua positiivisuudeksi. Käänsin radion lempitaajuuksille ja rallattelin mukana.
Mielessäni mietin, että huollossa on eri henkilö ja saisin uuden puhelimen.
Tällä kertaa visualisointi todella auttoi ja sain uuden toimivan puhelimen. Puhelin meni takuun piikkiin ja sain uudelle puhelimelle pidemmän takuuajan, helmikuulle asti.
Kävin pikaisesti treffaamassa äitiäni ja samalla sain viestin, että paikanninkin on saapunut postissa.

Negatiivisuus imee voimat ja positiivisuus voittaa haasteet.

Sekaisin hampusta

Eilen sadepäivän kunniaksi kirjoittelin ja lueskelin. Innostuin myös leipomaan sämpylöitä. Samalla huomasin kaapin perukoille kiilautuneen unohdetun pussukan. Ostin viime keväänä ilon ja valon messuilta hampunsiemeniä ja olin unohtanut ne kokonaan. Tuunasin osaan sämpylöistä kuorutteen siemenistä.

Näin talven tehdessä tuloaan käyn varustautumassa valtavilla annoksilla perusrasvoja. Kärsin itse atooppisesta ihosta, samoin tyttäreni.

Olen kokeillut jättihelokin ja herukan siemen kapseleita ihon hoitoon melko laimein tuloksin. Eilen surffailin netissä ja keräsin inokkaasti tietoa unohdetusta hampunsiemenestä. Parhaat infot löytyivät mielestäni sivustolta:

http://www.vegaaniliitto.fi/www/fi/vegaia/artikkelit/hamppua-kitaan

Siemenissä on lähes täydellinen ruoka-ainesisältö. Se sisältää kaikki kehollemme välttämätöntä aminohappoa, sekä 12 muuta aminohappo. Se on erinomainen proteiinin ja energian lähde.Mikä parasta hampunsiemen sisältää omega-6 ja omega-3 rasvahapot täydellisessä suhteessa(3:1). Se on myös yksi harvoisata siemenistä jossa on lehtivihreää sekä arvokasta gammalinoleenihappoa(GLA) 4% ja stearidonihappoa(SDA)2%.

Löysin sivustoja, missä neuvottiin käyttämään siemeniä sellaisenaan naposteltaviksi, paahdettaessa niiden pähkinäinen maku korostuu. Niitä voi viskata puuroon, smoothieen, jugurttiin, salaattiin, ruuanvalmistukseen ja leivontaan. Kokonaiset siemenet voi myös halutessaan idättää. Lisäsin tänään smoothien joukkoon ja kokeilen jos saan apua ihottumiin tuotteesta.

Kirjastonhoitaja

Muistan joskus lapsena leikkineeni kirjastonhoitajaa. Äiti oli tilannut minulle kirjoja lasten omasta kirjakerhosta ja olin kasannut kirjat hyllykköön samalla lailla kuin kirjastoissa. Haaveilin ammatista, missä saisin olla rakkaiden kirjojen ympäröivänä ja kaikki maailman tarinat ympärilläni. Ihastuin lukemiseen kolmannella luokalla ala-asteella, kun löysin Anna ystävämme kirjat. Ahmin tekstit ja koko tuotanto tuli luettua hetkessä. Saman kirjailijan L.M Montgomeryn kirjoista löysin myös sydämeni valloittaneen Pienen runotytön. Kirjoissa pääsee tutustumaan uuteen ja erilaiseen maailmaan. Tapahtui omassa elämässä mitä tahansa, kirjoihin sai hetkeksi sukeltaa ja unohtaa omat maalliset murheet.

Olen saanut seurata tyttäreni hiljalleen kasvavaa innostusta kirjoja kohtaan. Nykyään kirjat vaan eivät ole niin suosiossa ja saavat kilpailla pelien ja elokuvien kanssa. Helpompaa on avata tabletista Netflix ja katsoa sarjaa, kun avata kirja ja lukea. Olen kuitenkin kannustanut häntä lukemaan.

Olen nyt kuntoutus eläkkeellä tutustunut kirjastoautoon. Aiemmin olin aina ollut kulkemisaikaan töissä, en voinut palvelua hyödyntää. Vapaa-aikakin oli niin kortilla, että aikaa lukemiseen oli todella vähän. Kävin kyllä ahkerasti ostamassa kirjoja ja luin niitä, joka päivä junamatkoilla.

Olen tutustunut aivan loistavaan kirjastonhoitajaan kirjastoautossa. Hän löytää minulle aina juuri oikeat kirjat, jos jotain ei ole, hän tilaa ne. Tästä syystä yöpöydällä odottaa jälleen lukemattomia ovia uusiin maailmoihin.

Hänen avullaan olen löytänyt myös uuden lempikirjailijan, kenen sujuvaa sanailuaan ihailen suuresti. Seuraavaksi vuorossa on minulle jälleen aivan uusi kirjailija. Kyseessä on historiallisen kirja, mikä sijoittuu ensimmäisen maailman sodan jälkeiseen Ranskaan. Olen hieman arvuutellut kirjan lukemista, sillä elän kirjojen mukana voimakkaasti ja olen aika herkkä sotatarinoille. Haluan kuitenkin avartaa näkemystäni.

En ihmettele yhtään, että kirjaston hoitajat ovat innoittaneet myös elokuvan tekijöitä. Pari tulee heti mieleen: Muumion kaunis kirjastonhoitaja, sekä The Librarian. Molemmissa elokuvissa päähenkilöt toimivat kirjastonhoitajina, sekä selvittävät mahtavia elämän mysteerejä Indiana Jones tyylisesti.

Löytävätkö ihmiset kirjat vai kirjat ihmiset? Vai onko upeiden kirjojen takana aina mystinen kirjaston hoitaja.

Luvattujen hiekkaharjujen maa

Aamu avautui eilen kirpakkana ja mittarista totesin, että pakkastakin on kahdeksan astetta. Halusin lähteä reippailemaan ja olin alustavasti sopinut kaverin kanssa lenkki treffeistä. Lenkkeily jouduttin kuitenkin siirtämään ja päätin lähteä kokeilemaan uutta reittiä pyörälläni.

Olen käynyt autolla Laakasalossa, mutta en ole koskaan mennyt sinne pyörällä. Miksi en? Lopella pyöräillessä mihin suuntaan tahansa on aina vastassa korkeita, kilometrien mäkiä. Pilpalasta Laakasaloon ajettaessa parikymmentä kilometriä on ihan pelkästään sitä hemmetinmoista kipuamista mäkeä ylös ja sitten mutkan kautta viiletetään tukka putkella alas.

Kävin väittelyä mielessäni reittivalinnasta ja lähdin sinnikkääsi polkemaan kohti Laakasaloa. Pohkeet lauloivat jo puolessa välin matkaa hoosiannaa. Ylämäkeä ylös polkiessa syke nousi todella mukavasti ja läähättelin koiran lailla mäen nyppylälle päästyäni. Ensin vastaan tuli Marskin majan kyltti. Vetäisin siinä hetken henkeä. Nyt ei ole enää pitkä matka.

Vielä pieni pinnistys ja olen perillä risteyksessä, mihin päätin ajaa. Siinä se sitten oli.

Pysähdyin myös viereiselle uimapaikalle, mikä olemasta olosta en ollut aiemmin tiennyt. Aurinko paistoi melkein pilvettömältä taivaalta.

Sain valtavasti voimaa ympäröivästä luonnosta. Mieltä suorastaan hellii syksyisen ruskaiset maisemat ja raikas metsäinen ulkoilma.

Seuraavaksi tulen kokeilemaan metsässä meneviä reittejä. Pyörä kannattaa ehkä huoltaa ennen reitille lähtöä. Tiedossa on taas mäkistä menoa.
 

Valmentamo

Päivä aukeni kirkkaana myrskyn jälkeen ja lähdin hyvissä ajoin aamusta ajelemaan kohti pääkaupunkiseutua. Vein äitin kotiin ja samalla auto jäi jököttämään parkkiin päiväksi.

Suuntasin junalle ja olin ajatellut lukea espanjan kieltä matkan ajan, mutta ihailinkin ruskamaisemia ikkunasta.

Saavuin tuntia liian aikaisin Helsinkiin ja lähdin kävelemään kohti Hietalahtea. Fiilistelin kiireettömästi kävellen samaa reittiä, kun aikoinaan kuljin töihin Seaside Hotelliin. Bulevardin ulkoasu on säilynyt aika samana, osa liikkeistä on vaihtunut ja tein mielessäni ahkerasti ikkuna ostoksia.

Saavuin rantaan ja halusin nähdä kunnolla meren. Kävelin telakoiden ja nosturin ohitse. Iloisesti häntiään heiluttavat koirat omistajineen tervehtivät minua.

Aamuinen meri ja aurinko kimalsivat kutsuvasti. Pari ihmistä olikin vastannut kutsuun ja he olivat käyneet aamu uinnilla. Säteilevä ilma sai energian virtaamaan kehossa ja olin valmis jatkamaan matkaa. Kaivoin kännykkäni laukusta ja lähdin etsimään valmennustilaa.

En ollut aiemmin käynyt siellä ja hahuilin katua ensin alas, sitten ylös ja takaisin rullaten alas. Löysin kuitenkin ajoissa perille.

Olin alussa niin täpinöissäni, kun tulin sisälle, että hukkasin laukkuni. Olin varma että se on mukana, mutta mihin ihmeeseen sen laitoin? Pyörin aikani ja löytyihän se, siitä ihan oven vierestä. Tilassa tuntui hyvä energia ja oli täynnä ystävällisiä ihmisiä.

Kävimme istumaan mukaviin nojatuoleihin ja valmennus alkoi.

Ajattelin, että en jännitä yhtään. Arvasin esittely hetken tulevan kurssin alkuun. Jännitys tuli kuitenkin kutsumatta. Se pakkaantui vatsaani odotellessa omaa vuoroa. Esittely ei tapahtunut omalla nimellä vaan kurssilla oli siihen oma tyylinsä. Siinä sai esitellä itsensä kertoen jotain itsestään erityisen nimen avulla. Oman vuoroni koittaessa mietin lähteekö kurkustani mitään ääntä, sillä epäilin sydämen jyskyttävän kurkun tukkeena.

Sanat kuitenkin löysivät tien ulos kurkustani ja jännitys laukesi hiljalleen.

Ruokailu hetkeen oli erilaisia omakustanteisia vaihtoehtoja; alakerran alepa, turkkilainen tai italialainen ravintola.

Valitsemme kahden muun kurssilaisen kanssa kuitenkin pienen matkan päässä sijaitsevan ravintolan, Afrikan suunnalta, erityisesti marokkolaisia makuja tarjoilevan Eiran Sandron. Taivaallinen brunssi kasvisruuasta!
Mukavassa seurassa, ahmien maittavia ruokia aika riensi siivillä. Saimme kipittää vatsat tyytyväisinä pullollaan reippaasti takaisin koulutustiloille.

Olin samanlaisessa valmennuksessa (silloin kuitenkin henkilökohtainen valmennus) noin puolitoista vuotta sitten, kun ystäväni opiskeli valmentajaksi. Lisää tietoja Anusta ja valmennuksista:http://sydantaseuraten.blogspot.fi/2015/01/salainen-unelma.html

Teimme silloin yhdessä toimintasuunnitelmat ja kirjasimme niitä ylös. Minun vielä silloin ollessa kemoterapiassa, valmennus keskittyi enimmäkseen hyvinvointiini.

Olin napannut vihkon mukaan aamusta ja en ole sitä pitkään aikaan lueskellut. Hämmentävää oli huomata, että olin luonut elämästäni juuri sellaisen, kun olin ajatellut.

Olen päivittäin visualisoinut tarkkaan, miltä terveyttä uhkuva ja säteilevä minä näyttää. Olin myös kirjannut asioita, mille haluan raivata enemmän aikaa.

Päiväni kulkevat nykyään juuri niin kuin minä haluan. Urheilen, luen ja kirjoitan minua kiinnostavista asioista. Perheelle on aidosti enemmän aikaa ja tapaan ystäviä.
Elän tänään todellista unelma elämääni. Olen tästä äärimmäisen kiitollinen.

Sanotaan, että tyytyväisyys on kehittymisen este ja haluankin unelmoida suuremmin. Kirjasin siis jälleen toimintasuunnitelmaa ja tällä kertaa koskien työtä mitä haluan tehdä.

Halusin kiittää Annea mahdollisuudesta osallistua retriittiin sain sieltä taas uusia oivalluksia ja tapasin mukavia ihmisiä.

Kaipaatko sinä valmennusta löytääksesi oman parhaan itsesi? Onko unelmointi unohtunut?

Voin lämpimästi suositella Valmentamoa.

Yhteystiedot:
http://www.valmentamo.fi/ 

Poronpolu

Olen asunut Lopella kolmetoista vuotta ja olin eilen ensimmistä kertaa Poronpolulla. Olen aikaisemmin käynyt Komion luonnonsuojelualueella ja Luutasuon poluilla, mutta varsinaisessasa Poronpolku tapahtumassa en ole aiemmin ollut.

Poronpolku tapahtumaa on järjestetty Lopella 1960-luvulta alkaen ja on vakiintunut pidettäväksi syyskuun viimeisenä sunnuntaina. Lisätietoja osoitteesta:http://www.luontoon.fi/poronpolku

Vanheimpaintoimikunta on hankkinut eniten varoja Pilpalan koululle poronpolun myyntipisteessä. Halukkaat vanhemmat ovat leiponeet piirakoita ja valmistaneet leipiä. Mikäli ei omista jauhopeukaloa on talkoisiin voinut osallistua ostamalla esimerkiksi kahvia tai kermaa. Kahvila pisteessä on lisäksi ollut myös myynnissä mm. virvokkeita ja makkaraa.
Osallistuin viime vuonna piirakan voimalla toimintaan, mutta en päässyt itse paikan päälle. Tänä vuonna lupauduin myös leipomaan ja menin aamusta viemään leivokset myyntiin.

Aamu aukesi kylmänä ja sumuisena. Aikataulu oli minulla turhan tiukka ja juoksentelin ympäri taloa etsiessäni tarpeelliset tavarat mukaan.

Olin viisi minuuttia myöhässä paikan päällä ja autoin tietysti parhaani mukaan. Aamusta mittari näytti ihan paria astetta lämmintä ja hanskat unohtuivat kotiin. Sumu hälveni kuitenkin nopeasti auringon puskiessa esille.

Kädet lämpenivät mukavasti, kun pesin ulkopöytiä ja tuoleja lämpimällä vedellä. Leivät tehtiin myyntipisteessä paikan päällä ja myös minä vedin kumihanskat käteen ja autoin leipien teossa.

Touhutessa aika kului ja huomasin, että olin jättänyt puhelimen autoon. Lenkkikaverini oli tulossa Järvenpäästä ja oli yrittänyt pariin kertaan rimpsautella.

Matka ei ollut hänellä mennyt ihan putkeen, sillä auton öljyvalo oli alkanut palamaan. Huoltoaseman avulias henkilökunta, oma aviomies sekä huoltokirja olivat auttaneet hädässä. Hän pääsi jatkamaan matkaa ilman auton tuhoamista.

Pyysin häntä tulemaan toimipisteelle ja ajoimme sitten yhtä matkaa varsinaiselle poronpolku pisteelle. Kurvasin matkalla oman autoni kotiin, sillä arvelin parkkien olevan täynnä. Kymmeneltä aamusta tuhannet ihmiset olivat jo saapuneet paikalle tapahtumaan. Saimme jätettyä auton tienvarteen ja pääsimme ilmoittautumaan.

Ostimme kartan matkalle ja päätimme lähteä tarpomaan kolmentoista kilometrin matkaa. Kaverillani oli kaksi koiraa mukana ja ne halusivat viilettää kokoajan edellä. Hölkkäilimme välillä hitaampien ihmisten ohi ja sain hyvän lämmön päälle.

Ilma oli täydellinen ja nautimme kaikilla aisteilla upeista harjumaisemista.Syksyn väritys hehkui koko kauneudellaan tummia pilviä vasten. Metsien lomissa lammet kimmeltivät kuin jalokivet upeassa auringossa.

Välistä pidimme pienen makkaran grillaus tauon ja juttelimme muiden patikoitsijoiden kanssa.

Yhden etapin jälkeen matkasimme lossilla järven yli Marskin majalle.

Lenkkikaverini on ollut myös teini-iästä asti ihan paras sydänystäväni. Näimme viimeksi kesällä ja siinä kävellessä oli luontevaa rupatellen vaihtaa kuulumisia.

Poronpolku sai meistä molemmista ehdottomasti uudet vakiokävijät!

Magneettikuvan tuloksia

Ensin olin tavallinen perusterve kolmekymppinen. Hetkessä menee jalat alta ja ei ole enää ikinä vaan tavallinen terve nuori nainen. Olen ikuisesti ihminen kenellä on ollut aivokasvain. Vointini on ollut ihan hyvä viimeiset kolme kuukautta, mutta edelleen jännittää onko sitä terve vai ei?

Kävin viime viikolla magneettikuvassa ja tänään sain vihdoin tulokset. Sain eilen illasta valtavan energia puuskan ja uni ei tullut silmään sitten millään. Pyörin ja hyörin lakanat rutussa ja yritin tehdä kaikki mahdolliset temput, että olisin nukahtanut.

Lähdin aamusta yksin ajelemaan lääkäriin ja ajatukset olivat varovaisen optimistiset. Vointi on ollut hyvä ja en ole kärsinyt epilepsiasta tai päänsäryistä.
Odottelin odotushuoneessa ja yritin lukea mukaani otettua kirjaa. En muista mitään kirjan sivuilta lukemaani juttua, tuntui vaan että katse hakeutui koko ajan kellon suuntaan. Katsoin miten minuutit ryömivät eteenpäin. Mielessäni nimesin odotushuoneen kellon tuomion kelloksi.
Onko syöpä uusiutunut vai ei?

Lääkäri oli tuttu edellisiltä kerroilta ja hän päästi minut piinasta. Syöpä ei ole uusiutunut. Jokainen sairas tietää miltä tuntuu saada se vapauttava tieto. Onnen kyyneleet ryöpsähtivät kutsumatta silmiini.

Euforian saattelemana ajelin kotia päin laulellen ja musiikki täysillä pauhaten. Tunteet ovat menneet tänään pohjamudasta aina ylös korkeimmalle aallon harjalle.

Olen vaan niin onnellinen, just nyt.

Myrskyn jälkeen on poutasää

Eipä mennyt laivareissu Ruotsiin ihan niin kun etukäteen suunnittelin.

Lähdettiin perjantaina matkaan hyvissä ajoin, koska Helsingissä oli suurmielen ilmaus menossa ja mikään julkinen liikenne ei toiminut.

Saimme onneksi kyydin miehen isältä ja tarkoitus oli mennä hyvissä ajoin satamaan. Ajattelimme kiertää ihan keskustan autolla ja niin oli ilmeisesti ajatellut pari muutakin ja jouduimme aivan uskomattomaan ruuhkaan. Viidensadan metrin pituinen matkaan saimme tuhrattua puolisen tuntia. Kiepsautimme auton sitten reteästi Mannerheimintielle ja homma rupesi sujumaan. Ennätimme kuitenkin satamaan ajoissa.

Menin kirjautumaan lapsiperheille tarkoitettuun jonoon ja katsoin, että edelläni on vain kaksi ihmistä. Edeltäväni nainen teki ilmeisesti koko suvun laivavaraukset kaikkien mahdollisten ruokailujen kanssa, koska hänellä meni yhtä paljon aikaa, kun viereisen jonon kahdella kymmenellä ihmisellä. Pääsin vihdoin kirjautumaan laivaan ja kuten arvata saattaa, saimme hytin alemmasta kerroksesta.

Tyttärelläni oli kaveri matkassa mukana ja olivat naamat nurin päin hyttikerroksen kuultuaan. Tytöt olivat tottuneet kerrokseen yksitoista ja viideskerros ei irrottanut hymyä huulille.

Saavuimme viidenteen kerrokseen ja siellä oli jo ihan täysi bile- meininki. Kerroksen hytit olivat vallanneet nuoret, jotka olivat pukeutuneet kettu asuihin. Jep, mietiskelin mielessäni, tästä tulee mielenkiitoista.

Lähdimme kiertelemään kaupoille ja mielialat nousivat, samoin kuin merenkäynti. Hilebileet halusivat diskoilemaan ja menimme Atlantikseen. Merenkäynti sen kun yltyi, kun saavuimme avomerelle.

Pikku Myy tanssi laivan kivutessa aaltoja ylös ja alaaaas. Tanssiminen tapahtui seitsemännellä kannella ja ikkunaan roiskui aaltojen pärskeitä. Discon loputtua meidän tyttö oli niin valkoisen vihreä naamaltaan, että lähdimme kannelle ottamaan happea. Kaikki muut uloskäynnit oli suljettu, paitsi kerros kaksitoista. Kävimme hakemassa pussin tyttärelle, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tuuli oli niin valtavan kova puuskissa, että sen voima pamautti kannelle menevän oven kiinni giljotiinimäisesti. Mikäli oven väliin olisi jäänyt joku ruumiin osa, olisi se varmasti murtunut tai katkennut. Lähdimme omaan hyttiin ja tytär alkoi voimaan aina vaan huonommin. Kiittelin mielessäni itseäni, että en ollut varannut ruokailuita ennakkoon, koska emme saaneet muruakan kurkusta alas, vaan päinvastoin, kaikki tuli ylös.

Hytissä lepäilimme ja ketut olivat koloissaan ja mekkala oli sen mukaista. Makasin sängyssäni ja mietin, että tältä tuntuu varmaankin pesukoneessa. Nukahdin hetkittäin ja heräilin käytävältä kuuluvaan mekkalaan.

Aamun vihdoin koittaessa heräsin yllättävän pirteänä jo kello kuudelta. Ruokailujen uupuessa edelliseltä illalta vatsat kurnien suuntasimme buffet pöytään. Merenkäynti oli rauhoittunut ja päivä näytti lupaavalta.

Päätimme passata perinteisen kaupunki käynnin. Olin ottanut pelikortit ja matkapelejä mukaan. Pelailimme, menimme kylpylään ja illasta ruokailimme hyvissä ajoin.

Perjantailta oli illan esitys ollut peruutettu vaarallisen kovan merenkäynnin vuoksi ja lauantaina parkkeerasimme hyvissä ajoin lavan eteen katsomaan esitystä. Upeaa show tanssia ja mahtavaa musiikkia.

Olisin halunnut vielä mennä katsomaan toisen esityksen, mutta lapset väsyivät. Olin kuitenkin todella tyytyväinen päivään. Kömmimme hyttiin nukkumaan ja ketutkin olivat ilmeisesti väsyneitä, kun ulvontaa ei kuulunut.

Aamusta nukuimme pitkään ja teimme vielä viimehetken ostokset. Kävin tyttöjen kanssa kahvilassa kahvilla ja kaakaolla. Saavuimme satamaan.

Lomamatkoja suunnitellessa voi miettiä etukäteen millaista reissusta tulee. Jälleen kerran huomasi miten vähän pieni ihminen voi tehdä luonnonvoimien edessä.
Suunnitella aina voi, mutta matka ei aina mene niin kuin suunnitelma.

Meren ääressä

Pääsin viikonloppuna kyläily reissulle Pietarsaareen. Mahtava syksyinen auringon paiste helli meitä heti lauantai aamusta ja päätimme nautiskella ilmasta ulkoilun merkeissä.

Lapsena vietin viikonloppuja ja lomia meren ääressä ja veneillen Hangossa. Pietarsaaresta tulee todella paljon Hanko mieleen.

Heti saavuttuamme meren ääreen haistoin tutun, hieman suolaisen tuoksun ja kaikki lapsuuden onnelliset muistot tulvivat mieleeni.
Kävimme kävelemässä ensin pienen lenkin satumaisen kauniissa samettimetsässä ja sitten hakeuduimme takaisin meren ääreen.

Meren aallot vyöryivät omassa rytmissään rantaan. Aurinko paistoi säihkyvän siniseltä taivaalta ja lämmitti mukavasti. Tuuli oli suorastaan kesäisen lepposaa ja merikin näytti harmittomalta. Ilma oli sellainen, että voisi makoilla viltin päällä kalliolla ja kuunnella loputtomiin vain meren ääntä.

Lapsen ollessa mukana, ääni maailmaan kuului myös riemun kiljahdukset ja kikatus. Tyttäreni nautti hiekalla kirmailemisesta täysin rinnoin. Menoa ei haitannut edes puutteelliset varusteet. Annoin hänen riisuutua pelkälle hihattomalle topille ja verkkarin lahkeet käärimme ylös. Siinä temmellyksessä rapa roiskui ja vaateet olivat auttamatta aivan litimärät. Katsellessani tyttäreni säteileviä silmiä ja hymyilevää suuta en raaskinut häntä kieltää.

Riisuimme temmellyksen päätteeksi märät vaatteet pois ja iprovisoin kuiviksi vaatteiksi oman verkkatakkini ja legginssit hänen päälleen. Itselleni jäi kuitenkin hame ja neulepaita, niillä pärjäsin mainiosti.

Merelle matkustamista on myös tiedossa ensi viikonlopulle Ruotsin risteilyn muodossa. Toivotaan yhtä upeaa ilmaa ja hyväntuulista merta!

　 

Tiimalasi

Kävin maanantaina tuttuun tapaan kirjastoautossa ja kirjaston täti suositteli minulle uutta kirjailijaa. Olin lainannut aiemmin kolme valtavan paksua opusta, missä seikkaili sama päähenkilö ja maisema sijoittui 1800-luvun Englantiin. Kirjailija oli täsmällisesti kuvaillut aikakauden historiaa ja luostareita, mikä osoittautui todella vaikea lukuiseksi. Lukaisin ensimmäisen kirjan kipeänä ollessani ja koin sen kirjan kulkevan äärimmäisen jaarittelevasti ja päätin jättää loppu seikkailut lukematta. Kirjaston täti oli tehnyt samoin.

Eilen illasta tai pitäisikö sanoa yöstä sain ensimmäisen lainaamani kirjan luettua loppuun. Kirjaston täti tiesi mitä minulle suositella! Tämä kirja suorastaan singahti ohjuksen lailla suoraan kuorten läpi ytimeeni.

Kirja kertoo uskomattomin sanankääntein ajasta. Kirja herätteli minut taas katsomaan totuutta silmiin ja miettimään omaa rajallisuuttani. Olen aiemmin kirjoittanut, miten haluan löytää jotain positiivista päiviini ja haluan tarttua näihin kultaankin arvokkaampiin hetkiin molemmin käsin.

Ajattelin kaksi vuotta sitten elämäni olevan tässä ja koin että olin saanut uuden mahdollisuuden elää. Aika on valunut taas tiimalasissa ja olen turruttautunut, että aikaa on taas loputtomasti toteuttaa niitä haaveita.

Kirja ravisutti taas hereille ja sai minut aamusta kirjoittamaan. Olen miettinyt miksi minä sain jatkaa elämääni vielä? Onko juuri minun elämälläni joku tarkoitus?

Miten ihminen luulee, että voi suunnitella vuodenkin eteenpäin elämää? Missä näät itsesi viiden vuoden päästä? Mikä on sinulle elämässä tarkeintä? Oletko onnellinen?

Miksi lykätä kaikkea vuodella eteenpäin tai siihen kun on eläkkeellä.
Mitä jos koskaan ei elä niin pitkälle. Mitä jos aikaa tiimalasissa olisikin vain tälle päivälle?

Sumua ja unta

Pelkäsin pitkän aikaa sairastumisen jälkeen, että olen menettänyt kyvyn nähdä unia. Olen pienestä pitäen nähnyt paljon unia. Lapsena unet saattoivat olla niin kauheita maailman loppua kuvaavia unia, että oli pakko yöllä kömpiä iskän ja äitin viereen. Siitä sain lapsena lempinimen hipsu hiiri.

Vanhempana aloin tutkia unien merkitysiä ja kirjasin joskus ylös unia. Muistan myös joskus pitäneeni koulussa esitelmän unista. Lyhyesti sanottuna, unet ovat aina kiehtoneet minua. Miten unet selittävät alitajuntaa ja millaisia asioita alitajunta kertoo itselle, jos haluaa sitä kuunnella.

Menimme illalla tyttäreni kanssa nukkumaan ja hän rutisti minua erityisen pitkään ja sanoi rakastavansa minua ihan yli kaiken. Sen jälkeen silmät kiinni sain sellaisen positiivisen energia ryöpyn, että vedet alkoivat valumaan silmistäni.

Aamusta vähän ennen kuin heräsin muistan nähneeni unta. Muistan unesta kohtauksen missä olen synnytyslaitoksella ja hoitaja kertoo minun synnyttäneen lapsen. Missä lapsi on? Kysyn ja hoitaja hymyilee salaperäisesti. Kysyn uudestaan: Saanko nähdä lapsen ja olenko saanut tytön vai pojan? Hoitaja kertoo jälleen hymyillen kyseessä olevan poika lapsi. Pakahdun onnesta ja soitan kotiin äidilleni. Äitini on unessa se sama äiti mitä hän oli minun ollessa nuori. Äiti on onnellinen ja kertoo Kerttu-mumminikin olevan onnellinen. Jotenkin nään mummin hymyilevän, näky on enemmän tunne kuin kuva. Sitten herään. Mahtava fiilis ja kauhea vessa hätä. Yritän vielä jäädä sänkyyn makaamaan ja koska en ollut vielä nähnyt vauvaa, mutta uni ei enää tule.

Unet eivät tunnista kuolemaa ja siinä olen pariin kertaan onnistunut näkemään edes menneen Kerttu- mummini. Mummi oli minulle erittäin rakas ja olen joskus harmitellut, kun hän ei ennättänyt tavata tytärtäni. Näin kuitenkin heti synnyttämisen jälkeen  unen, missä mummi piti tuttuun tapaan lastani sylissä ja hymyili. Sanoin unessa: Saithan sinä mummi kuitenkin nähdä lapsen lapsesi! Minä olin äärettömän onnellinen.

Syntymä unessa ei aina kirjaimellisesti tarkoita haavetta lapsen synnyttämisestä. Se voi myös kuvastaa uuteen elämänvaiheeseen astumista ja uuden syntymistä. Uskon että olen siinä uuden kynnyksellä ja uni antoi rohkeutta astua taas askeleen lähemmäs sitä uutta ja pelottavaa. Tutut ihmiset siunaavat matkaani.

Innolla kohti uutta sumuista torstai päivää!

Postausta pitkästä aikaa

Olen pitänyt yllä hiljaisuutta, mikä on johtunut koneestani. Edellisestä koneesta tuli niin hankala yhteistyökumppani, että sen kanssa ei tullut yhtään positiivista ajatusta mieleen. Negatiivisia mielikuvia kyllä syntyi kokoajan! Kuudennen buuttauksen jälkeen näin, miten kone lentää pelkästä raivon voimasta pellon yli suoraan järveen saakka ja hiljalleen hautautuu matalikkoon. Blogin nimeksikin olisi sitten pitänyt vaihtaa negatiivista sairastamista. Eilen sain vihdoin tilaamani uuden koneen ja lupaan taas aktivoitua kirjoittelemaan ahkerammin.

Upeat elokuun ilmat ovat vetäneet luonnon ja varsinkin veden ääreen. Tänään nautin myös pölyttömästä, sateen raikastamasta ilmasta. Sade myös helpottaa kasvimaan kastelussa, kaikki vesitönikät alkoivat olla jo tyhjinä. Olen viljellyt kesällä pientä puutarhaani ja nautiskellut satoa suoraan pensaasta ja maasta suuhun. Vitamiineja on tarjolla aivan parhaassa muodossa! D-vitamiinia on saanut nyt elokuussa myös runsain mitoin auringossa oleilussa.

Tervetuloa syksy, I' m ready!

Kaksi vuotta

Leikkauksestani on tänään kulunut tasan kaksi vuotta! Muistan elävästi ensimmäisen hetken milloin kuulin, että päässäni on kananmunan kokoinen kasvain ja ajattelin kuolevani. Itkua, sisuuntumista ja ajatusten uudelleen kokoamista. Lähdin kulkemaan eteen päin, päivä kerrallaan.
Päätin löytää jotain positiivista ihan jokaisesta päivästä. Lyhyesti tiivistettynä keräsin ympärilleni positiivisia ihmisiä ja luin selvitymistarinoita. Ryhdyin myös urheilemaan ja  muokkasin ruokavaliotani pienin askelin kohti terveellisempää. Tulen päivittämään ruokavalio kirjoitukseni kaikille tiedoksi, koska sillä on jaksamisen ja toipumisen kannalta aivan valtava merkitys. Aikaisempi päivitykseni löytyy seuraavasta kirjoituksestani: http://positiivistasairastamista.blogspot.fi/search/label/kurkuma

Tänään juhlimme myös  toisen kissamme 2-vuotispäivää. Toivon paljon onnellisia kissanpäiviä Tikrulle meidän kanssamme!

Synttärilahja

Ajelin  tyttäreni kanssa äitin luokse maanantaina Myyrmäkeen ja tarkoitus oli mennä alennusmyynteihin katselemaan vaatteita. Ajattelin iskeä kaksi kärpästä samalla iskulla ja mennä myös katselemaan kauan kaipaamaani polkupyörää.
Olin saanut synttärilahjaksi  pyörärahan kasaan ja ajattelin katsella rauhassa vaihtoehtoja. Pyysin appiukon mukaan ja koska oli pahin iltapäivän ruuhkaika, menimme lähimpään pyöräliikkeeseen.
Liike sijaitsee Petikossa http://www.suomenpolkupyoratukku.fi. Kyselin vaihtoehtoja hybridi pyörästä ja sainkin heti alleni ensimmäisen vaihtoehdon.
Ajoin pienen lenkin kaupan pihalla ja se ei tuntunut omalta. Kysyin ystävälliseltä myyjältä oliko pyörälle vaihtoehtoa ja tarjosi seuraavan hintaluokan pyörää.
Hinta oli hieman korkeampi kun mitä olin ajatellut.Laadukkampi pyörä tietysti palvelisi pidempään, joten pitkällä juoksulla säästäisin rahaa. Ajoin pienen lenkin ulkona. Pyörä tuntui heti omalta.
Laitoin miehelleni kuvan pyörästä ja soitin perään kysyen mitä mieltä hän on? Mies vastasi: Tuntuuko pyörä hyvältä ja jos tuntuu, osta se! Palasin sitten keskustelun jälkeen takaisin kauppaan ja löin kaupan lukkoon.
Lisävarusteista sain hieman tingittyä hinnasta (pyörä oli alennuksessa) ja kaupasta oli sopiva pyöräilymatka äitini luokse. Autoni oli parkissa äitillä ja kaadoin penkit alas.Pyörä matkasi kotiin näppärästi auton takatilassa.

Eilen huristimme kotiin shoppailuiden jälkeen. Odotin jo malttamattomasti ensimmäistä kunnon pyörälenkkiä. Katsoin säätiedot sadetta ei ollut luvassa vielä useampaan tuntiin. Lapsuuden vallattomuus palasi elävästi mieleen kiihdytellessä uudella menopelillä. Mahtavaa oli ajella pyörällä, missä vaihteet toimivat moitteettomasti ja jarrut olivat todella napakat! Innoissani puskin ylös ylämäet ja päästelin menemään hurjaa vauhtia alamäet.
Katselin kuinka pilvet kerääntyivät yhtenäiseksi lautaksi ja ilma alkoi viilentyä.
Polkasin nesteytys tauolle ystävän luokse, missä tyttäreni oli yökyläilemässä. Jäin tietenkin suustani taas kiinni ja höpöttelin lämpimikseni.
Äiti soitti ja keskeytti loputtoman sanatulvani ja sanoi että sielä sataa vettä. Hyppäsin hybridin selkään ja päätin kokeilla mihin siitä olisi hiekkatiellä. Matka taittui ketterästi ja otin myös edessä olevan jousen käyttöön.
Alamäessä keräsin sellaisen vauhdin, että vauhdin hurma sai hymyn korviin. Metsätietä pitkin oli aivan upeaa ajella fillarilla. Mahtavan happirikas ilma! Ajoin kuitenkin kilpaa pilvien kanssa ja tunsin luissani, että kohta sataa vettä! Pääsin juuri koti pihaan, kuin taivaan vesihanat aukesivat. Kotona tuntui, että olin hymyillyt niin leveästi matkalla, että jouduin kaivelemaan itikoita hampaiden välistä :-)
Tiedän, että minusta ja pyörästäni tulee erottamaton pari loppu kesäksi.

Myrskyä ja magneettikuvia

Päivälle luvattiin kunnon myrskyä ja tietenkin minulla oli tänään meno Hämeenlinnaan.

Latailin tuttuun tapaan navigaattorin valmiiksi ja kävin rauhassa suihkussa. Lähtiessäni ajamaan puuskainen tuuli riepotteli puita ja tihkutti vettä. Moottoritielle päästyäni hanat sitten aukesivat ja alkoi satamaan ihan kunnolla. Myräkästä huolimatta pääsin kuitenkin hyvin perille ja pienen veivauksen jälkeen sain autonkin parkkiin.
Odotushuoneessa olin 15minuuttia ennen sovittua aikaa ja sitten alkoi jännittää.
Minuutit tuntuivat matelevan etanan lailla ja yritin lueskella lehteä. Vihdoin tuttu lääkäri kutsui minua nimellä huoneeseen. Hän kertoi heti keskustelun alkuun: Kuvissa ei näkynyt sellaista muutosta  mikä viittaisi kasvaimeen. Huokaisin syvään ja kaikki jännitys laukesi. Valtava paino tipahti pois sydämeltäni. Seuraava kuvaus sitten syyskuussa.
Askel tuntui sata kiloa kevyemmältä ja suorastaan lentelin pois sairaalasta. Astuin ovesta suoraan sateeseen ja myrskyyn, enkä välittänyt tippaakaan kastuisinko. Lähdin ajelemaan kotia päin ja  radiosta alkoi soimaan Kelly Clarksonin: Stronger.https://www.youtube.com/watch?v=Xn676-fLq7I Onnen kyyneleet tulvivat silmistäni.
Voimakkaampana kuin koskaan kohti kesää.

Magneettikuvaus IIII

Kävin eilen Hämeenlinnassa magneettikuvauksissa. Sain tällä kertaa kaveriksi tyttäreni. Lähdimme aamupäivästä ajelemaan kohti Hämeenlinnaa. Jännitin edelleen moottoritiellä ajamista, mutta onneksi keli oli tällä kertaa suurenmoisen aurinkoinen. Pakkasimme tyttären kanssa hänelle touhukassin mukaan, missä oli mukana värityskirja, Harry Potter, penaali ja kännykkä. Kuvaus kestää aina vähintään 35min ja lapsi pitkästyy herkästi odotteluun.

Pääsimme hyvissä ajoin perille, kävin ilmoittautumassa ja pääsin myöskin aikataulussa kuvauksiin. Vaihdoin pukuhuoneessa tuttuun tapaan sairaalavaatteet päälle ja ihmettelin olivatko huosut märät? Tunsin outoa viileyttä niissä. Kiiruhdin kuitenkin housuissa kuvaukseen.
Kuvauksessa kuuluivat suojaimista huolimatta normaali jyräykset ja pärinät. Suoneen sain myös tälläkin kertaa varjoainetta. Mielessä ennätti kuvitella läpi kaikkia rauhoittavia mielikuvaharjoituksia. Ikuisuudelta tuntuvan ajanpäästä pääsin pois putkesta ja pöydältä pois hypätessä huomasin valtavan reijän housujen haaroissa.
Kävin pukuhuoneessa vaihtamassa omat vaatteet takaisin ja palautin sairaalavaatteet hoitajalle. Pilkettä silmäkulmassa totesin housuissa tuuletuksen pelaavaan ja näytin housujen valtavaa haarareikää. Hoitaja päättikin sitten hymyillen kierättää housut suoraan roskiin. Mielessäni mietin vielä, että sairaanhoitopiirin leikkaukset olivat nyt iskeneet kunnolla tämän osaston housuihin..
Tytär istui tyytyväisenä aulassa ja hän oli väritellyt kirjaansa. Suuntasimme auton nokan Hämeenlinnasta Riihimäelle. Päätimme lähteä ostoksille ja syömään. Kävimme parissa ostoskeskuksessa ja herkuttelemassa. En olisi ikinä osannut itsekseni ajelle Riihimäessä, mutta navigaattorin ansiosta pääsimme kohteisiin loistavasti perille.
Iltapäivästä olimme kotona ja olin aivan naatti. Päätä särki päivällä jo vähän ja iltaa kohti särky sen kuin yltyi. Harkitsin särkylääkkeen ottamista, mutta päätin kuitekin kokeilla muita keinoja.Lepäily ja nesteytys auttoi. Kirjoittamaan sillä fiiliksellä en kyllä pystynyt.
Vointi on muuten ollut viimeisen kuukauden hyvä ja odotukset ovat korkealla. Ensi viikolla on sitten lääkäri, missä kuulen kuvausten tulokset. Henkisesti tulosten odottelu on kyllä aina raskasta.
Peukut pystyyn hyvien tulosten puolesta!

Vihreyden keskellä

Otin tänään läppärini mukaan terassille ja kuuntelen sateen ropinaa katosta vasten. Ilma on valtavan happirikasta ja voin nuuskutella viereisen tuomen kukkien tuoksua. Huomiselle päivälle on luvattu lämpimän aurinkoista ilmaa ja ajattelin sitten alkaa istutus puuhiin.
Yritän houkutella äitin apuriksi, jotta en istuttele vääriä kasveja vierekkäin. Kasvimaahan haluan kaikkia ihania yrttejä, salaatteja ja sipuleita. Valeistuttelin osan yrteistä talveksi ja näyttäisi, että ovat talvehtineet hyvin. Selviytyneet ovat; persilja, ruohosipuli, kanelibasilika ja kiinan sipuli. Pari tavallistakin sipulia oli jäänyt maahan ja olivat urhoollisesti nousseet heti keväästä.  Olen lisäillyt salaatteihin upean makuiset varret.
Kuvassa talvehtinut kanelibasilika, mausteisemman makuinen versio basilikasta ja näyttäisi olevan sitkeämpi kaveri, kuin tavallinen. Normaalistihan basilika on todella kylmän arka.

 Harkinnassa on myös pienen mansikkamaan perustaminen ja  kysyinkin jo naapurista saisinko lainata palan heidän pellosta.  Pellon muokkaus mansikkamaaksi vaatisi hieman lapiointia ja taimien ostoa, mutta olisi varmasti vaivan arvoista. Mikään ei voita tuoreita mansikoita! Voin jo haistaa sen herkullisen mansikkaisen tuoksun ja vesi kiehahtaa heti kielelle! Todellista luomuruokaa! Suoraan maasta suuhun ja varmasti tietää mitä syö!
Ajattelin rauhassa kirjoitella ulkona, kissa tietenkin halusi tulla katsomaan, mikä vie huomioni :-) Lapsen ollessa koulussa, kissat hyppii pöydällä..

Ajatusten omavaltaisesti pomppiessa alan haaveilemaan riipukeinusta. Mikäs olisi sen mukavampaa, kun lötkötellä katoksen alla keinussa ja lukea vaikka hyvää kirjaa. Siihenhän voisi vaikka laittaa sadepäiville lämpimän viltin ja ottaa myös pienet torkut. Hmm, ostoslistalle.

Päivitystä

Ajattelin tänä aamuna ottaa koneen ja alkaa näpyttelemään kuulumisia. Päivät ovat meneet siivillä ja viime viikonloppu puusavotan merkeissä.  Pari päivää tuli kyykittyä risuja noukkiessa ja halkoja kannellessa ja päätin pitää tänään välipäivän urheilusta.

Sain idean alkaa siivoamaan koneelta kaikkea turhaa pois, koska se on niiiiiiin hidas. Kone oli päivittänyt ohjelmistoa moneen otteeseen. Miniläppärini muisti on vaan niin pieni, että siitä on sen seurauksena tullut valtavan hidas, poistoihinkin minulta tuhrautui monta tuntia. Tulin siihen loppu tulemaan, että mikä vaan ohjelma käy, kunhan saan sanat kirjoitettua.
Olin viime viikolla pitkästä aikaa Hämeenlinnassa Neurologian poliklinikalla. Sain lääkäriin ajan koskien epilepsiaa. Kerroin, että oireita epilepsiasta ei ole ja haluaisin jättää lääkityksen pois. Lääkäri oli sitä mieltä, että minun tapauksessani, kun aivoissa on paljon arpikudosta, lääkitystä ei voida lopettaa.
Toisen lääkärin kanssa juttelin aiemmin ja hän sanoin lääkityksen lopettamisen olevan ajankohtainen viiden vuoden päästä kohtauksesta, mikäli on ollut kohtaukseton. Minulla elokuussa tulee kaksi vuotta täyteen ja olisin innokkaasti jättämässä lääkityksen pois.
Välistä aamusta tuntuu, että saan sellaisen pyörryttävän olon pelkästään  lääkkeen nauttimisesta. Trileptalin kanssa saa olla tarkkana suolan kanssa ja minä urheilen päivittäin. Olenkin ottanut pidemmille pyörälenkeille vesi pullon mukaan mihin olen lisännyt vähän sitruunaa ja laadukasta merisuolaa. Säännölliset välipalat ovat myös tasanneet kehon natriumia. Lääkäri teki myös fyysisen testin, missä testattiin kaikki toiminnat. Kaikki toimi, kuten viimeksikin.
Jännittävintä käynnissä oli, että ajoin yksin ensimmäistä kertaa moottoritietä pitkin autolla sinne.  Lähtiessäni tihkutti vähän vettä ja kun pääsin liittymään motarille alkoi vettä sataa aivan kaatamalla ja tuntui ettei pyyhkimet pysyneet perässä. Navigaattori ohjasi minut perille, mutta ohjasi Hämeenlinnan keskustan kautta. Sielä oli tietysti liikennevalot vilkuilla ja sain todella kaivella kaikki ajotaidot esille, että pääsin kolaroimatta perille. Takaisin tulomatka meninkin muistin mukaan ja se oli lasten leikkiä menomatkaan verrattuna.

Olen kohta menossa magneettikuviin ja tällä hetkellä luottavaisin mielin. Olo on ollut hyvä, pelkästään pientä väsymystä välillä. Tärkeintä on kuitenkin ollut, ettei ole ollut päänsärkyjä. Ruokavalio välistä repsahtaa vanhoille uomille, mutta täytyyhän elämästä nauttiakkin.
Sateenkaaria taivaalla, toivoa ei ole vieläkään menetetty.

Vappua ja menoa!

Olen ollut menossa viime viikon torstaista alkaen. Lapsi lähti kaverille vappuilemaan ja minä mieheni kanssa minilomailemaan. Menimme äitini luokse vappu aattona yöksi ja aamusta lähdimme kukon laulun aikaan länsi-satamaan. Kahvilassa treffasimme matkakumppanit.
Laiva seilasi mukavassa myötätuulessa Tallinnaan. Menimme kymmenen ystävän kanssa vappu brunssille ja tiedossa oli rentoa menoa. Ruoka maistui mainiolta ja valitsin juomaksi  ravintolan oman panimon olutta.
Meillä oli koko päivä aikaa rentoon menoon Tallinnassa. Kuljeskelimme kävellen vanhassa kaupungissa ja sain kokea uuden kattojen päällä olevan terassin. Terassi oli vanhassa kaupungissa ja vanhassa rakennuksessa.Katolle kivuttiin kapeita portaita pitkin. Terassilla ei ollut vielä siihen aikaan ketään muita kun me ja tarjoilija kuljetti juomamme tarjottimelle pöytään. Ystävämme voitti laivan pajatsossa 40EUR rahaa ja halusi tarjota kierroksen meille voiton huumassaan.

Ilma tuntui suorastaan hellivän meitä ja tuulikin oli leppoisan kesäinen. Vappu päivää ei olisi voinut mielestäni paremmin viettää. Ajelimme lauantaina kotiin ja vielä yhden yön oli lapsi kaverilla yötä.
Sunnuntaina kävin hakemassa lapsen kotiin ja  hänellä oli ollut myös super hauskaa.
Maanantaina tapahtui paluu arkeen ja hyppäsin pyöräni satulaan. Illasta menin koululle talkoo hommiin. Työnä oli vanhojen omenapuiden harvennus ja risujen siistiminen pihalta. Siistihän siitä pihasta tuli! Kyllä kelpaa koululaisten taas kirmailla.
Eilinen aamu olikin sitten erilainen. Miehen lähdettyä kuuden jälkeen toimistolle menin huhuilemaan perheen toista kissaa ulkoa. Kissa oli jäänyt tulematta illalla sisälle ja olin hieman huolissani. Ilma oli ollut yöllä kuitenkin sen verran lämmin, että ajattelin sen vaan nauttineen kevät yöstä.
Olimme tyttären kanssa suuntaamassa auton nokan kohti Riihimäkeä.
Sielä tehtiin kaikille kakkosluokkalaisille hammaslääkärissä tutkimus oikomishoidosta.
Minua jännitti matka sata kertaa ennemmän kuin tytärtäni. En ollut tähän mennessä vielä kertaakaan ajellut autolla Riihimäkeen. Latasin navigaattoriin aamusta uusimman päivitykset ja lisäsin reitin hammashoitolaan. Olin ihan täpinöissäni. Lähdimme hyvissä ajoin huristelemaan lekuriin ja pääsimme ehjin nahoin perille.
Tytär sai tietää, että pääsee parin vuoden päästä oikomishoitoon. Hän ei ollut lainkaan tyytyväinen päätökseen. Ajattelin piristää pientä ja ehdotin seikkailua ostoskeskukseen.
Kaivoin puhelimella netistä osoitteen ja laitoin sen navigaattoriin. Loistavasti pääsimme jälleen määränpäähän.
Kallis kierroshan siitä tuli. Kävimme syömässä, shoppailemassa ja kaupassa. Lopuksi tulimme kassejemme kannellen kotiin. Minulla oli voittaja olo, kun olin voittanut autolla ajo pelkoni.
Kello oli jo kääntynyt iltapäivän puolelle ja toinen kissoistamme odotteli terassin tuolilla sisäänpääsyä.
Huolestuin välittömästi, kun vieläkään ei toista kissaa näkynyt. Tunsin kauhea paineen vatsassa ja kurkkua kuristi. Lähdin huutelemaan pihalle ja ei edes hännän vilausta näkynyt. Pelkäsin todella kissalle sattuneen jotain, koska se ei koskaan ole ollut näin pitkään pois kotoa. Kauhuissani menin katsomaan ojan pientareet, mutta onneksi en löytänyt mitään.
Useampaan kertaan menin sisälle ja ulos huudellen kissaa palaamaan kotiin. Olin jo iltaan mennessä ihan varma, että jotain oli käynyt. Melkein jo itkua väänsin, kun soitin miehelle ja sanoi ettei kissaa ole näkynyt koko päivänä.
Jätin oven raolleen, niin että siinä oli kissan mentävä aukko. Kävin hakemassa eteisestä takkia, että lähden vielä illasta katsomaan löytyisikö kissaa. Samassa kissa tepasteli sisälle täysissä elämän voimissa. Purskahdin itkuun silkasta helpotuksesta.

Kissaa hankkiessa, mietin ensimmäisenä lapsuudessa menettämääni kissaa. Nisse oli paras ystäväni ja meni pitkään ennen kuin pystyin hankkimaan toisen kissan. Lemmikistä tulee tärkeä perheenjäsen, ketä rakastaa ihan yli kaiken. Aluksi olin kovasti vastaan kissan hankkimista, pelkäsin niin paljon sitä menettämisen tuskaa.
Mitä elämä olisi ilman rakkautta? Menettämisenkin pelon edessä, olen ottanut riskin ja elän ulkoilevan kissan kanssa.

Myötätunto

Sain koettua myötätuntoa henkilöä kohtaan, ketä en edes tunne. Olin tutustunut häneen internetin avulla.  Tunteet tulivat niin konkreettisiksi, että vuodatin ihan kyyneliä kyseisen henkilön vuoksi.Tällä kertaa paljastui, että myötätuntoni meni hieman väärään osoitteeseen, koska kyseessä oli ihminen ketä oli huijannut sairautensa. Mietiskelin asiaa pidempään ja tulin siihen tulokseen, että miksi en voisi kokea myötätuntoa myös häntä kohtaan? Ihmisen täytyy olla oikeasti mieleltäänsairas, jotta huijaa olevansa kuolemansairas.

Oletko koskaan tuntenut niin? Nähnyt uutisen  luonnon katastrofista, sodasta, nälänhädästä, kurjuudessa asuvista lapsista, hylätyistä kissoista tai koirista? Paljon on maailmassa pahaa ja onko jotain mitä voi tehdä asian eteen? Telkkarissa on ollut paljon tempauksia, missä on kerätty rahaa vähempi osaisten hyväksi ja siinä näkee kuinka paljon ihmisissä on kuitenkin vielä myötätuntoa ja hyvää mieltä jäljellä.
 Aloittaisin itse ihan läheltä ja antaisin apua sitä tarvitsevalle. Rahat mitä saan menevät laskuihin ja elämiseen, mutta voin lahjoittaa esimerkiksi vanhat vaatteet niitä tarvitseville. Lasten vaatteet jäävät hetkessä liian pieniksi ja niitä voi kätevästi kierrättää ystäville. Lelu kasoja on myös nurkat täynnä ja mikä sen parempi lahjoituskohde, kun antaa lelut eteenpäin päiväkoteihin tai kouluihin. Kun harkitsee itselleen lemmikkiä, kannattaa myös ensin tutkia hylätyt eläimet.
Välitetään toisistamme ja annetaan hyvän kiertää!

Ennätys

Sain tiistaina sukulaisen yökylään, ketä en ollut nähnyt noin kahteen vuoteen. Ihanaa oli pitkästä aikaa nähdä ja vaihtaa rauhassa kuulumisia! Sain myös vierailun päälle kaipuun Kainuun vaaramaisemiin ja lapsuuteni mummolaan.
Eloon heräsi muistojen kesät serkkupoikien kanssa. Vauhtia ei kesälomistani uupunut! Välillä ajeltiin yksityistiellä mopoilla ja välistä kaahattiin pelloilla autolla. Ilmojen ollessa läpimiä, parasta oli kuitenkin  uida kokopäivä järvessä. Hymy nousee välittömästi huulille, kun muistelee miten hauskaa meillä oli! Lupasinkin mennä kyläilemään vastavierailulle marjastus aikaan.
Eilen oli valtava myräkkä täällä Pilpalassa ja sähköt poukkoilivat pari kertaa edes takaisin päälle ja pois. Päivä meni pitkälti kirjaa lukiessa ja päätin olla tekemättä sen kummemmin yhtään mitään.
Tänään aamun valjetessa ilman tuulta ja sadetta, pakkasin nopeasti vaatetta niskaani ja kypärän päähäni. Otin pyörän alleni ja lähdin polkemaan upeassa ilmassa. Sain samalla kipinän kokeilla uutta ennätysmatkaa.

En ollut varannut tarpeeksi juomista matkalle, joten poikkesin pari kertaa kaupassa ostamassa lisää. Buusti oli hyvä ja maisema taittui yllättävän joutuisasti. Viimeisen neljäntoista kilometrin pätkä menikin sitten kituuttaen vastatuuleen. Puuskat olivat pahimmat aukeilla paikoilla.
Puuskien helpottaessa oli tiedossa hemmetinmoista ylämäkeä, kiitos Lopen hiekkaharjujen! Kotiin kuitenkin kitkutin ja pyörä ei vieläkään potkaissut tyhjää! Sain ilman vaihteita tehtyä uuden henkilökohtaisen ennätyksen! Tätä fiilistä ei voi sanoin kuvailla!

Vapaa

Milloin olet tuntenut itsesi todella vapaaksi? Pääsetkö irtautaumaan työasioista ja arjen huolista iltaisin tai viikonloppuihin? Tarvitsetko kuukauden loman tunteaksi itsesi vapaaksi?
Itsellä työ ei ole aiheuttanut pariin vuoteen huolta, mutta sairaus on. Miten voin ottaa vapautuksen sairaudesta? Onko päässäni kasvainta vai ei?  Olo oli tänään vaan niin mahtava, että tunsin olevani täysin terve ja samalla koin sellaista vapauden tunnetta, että en muista tunteneeni oloani sellaiseksi kuin lapsena. Silloin makasin kesälomalla viltillä kotona takapihallamme. Ikää oli mittarissa sellaiset kahdeksan vuotta ja maailmassani ei ollut huolen häivää.  Lötköttelin vaan pitkin pituuttani ja kiire ei ollut yhtään minnekään. Katsoin turkoosin siniselle taivaalle ja keksin pilvistä erilaisia hahmoja ja eläimiä. Kuuntelin linnunlaulua ja kärpästen pörinää. Samalla saatoin lallatella ääneen itse keksimiäni lauluja.
Tänään sain kiinni siitä samasta vapauden ja huolettomuuden fiiliksestä. Ajelin pyörällä avarien peltojen keskellä ja katselin sinisen taivaan valkoisia pilviä.

Lintu lenteli korkealla pilvissä ja samoin lensivät fiilikseni. Tunsin vaan olevani yhtä vapaa ja elossa kuin se korkealla liitelevä lintu. Olisi tehnyt mieli nauraa ääneen!  Ajattelin pilvien olevan puhekuplia ja täytin sinne positiivisia asioita elämästäni. Kerrankin olen vapaa elämään juuri niin kuin haluan! Aikataulu on joustavampi, kun ikinä aikuisiällä. Voin  aamusta nukkua, urheilla, matkustaa, kirjoittaa, lukea tai olla tekemättä yhtään mitään. Olen todella vapaa elämään!
https://www.youtube.com/watch?v=xA9FemhbDiQ

Vastatuuleen

Kevät menee eteenpäin kohisten ja jokainen päivä on tuonut lisää kevään merkkejä. Itselläni on noussut ihan  valtava pyöräkuume, oman pyöräni kitkuttaessa henkihieverissä viimeisiään. Yhdellä vaihteella olen ajellut ja löysillä ketjuilla. Olen välistä myös mennyt äitin vanhalla pyörällä, mutta kaipailen alle kunnon menopeliä.
 Kovassa vauhdissa saa ihan mahtavan vapauden tunteen, vähän niin kuin moottoripyörällä, mutta ilman pörinää. Vauhti on juuri sopiva, että ehtii havannoimaan ympärillä tapahtuvan luonnon heräämisen ja haistella kevään tuoksuja.  Kyllähän se lantakin keväällä haisee, sehän kuuluu lähtemättömästi tänne maaseudulle.

Minulla on toukokuun alussa synttärit ja toivon pelkästään uutta pyörää. Kolehti on ollut pystyssä ja toiveeni tulee toteutumaan. Uniin pyörä ei ole vielä tullut, mutta näin noin viikko sitten unen, että olin vampyyri ja lensin pitkin linnan tornia. Ensin minut muutettiin vamppyyriksi ja sitten ihmiset yrittivät lynkata minut . Minun kaulani ympärille sidottiin  hopeaketju, etten päässyt lentämään karkuun. Kurkkuni oli silloin tosi kipeä ja se sitten heijastui myös uniin.
Pääsiäisenä sain nauttia rakkaan siskon tyttöni seurasta. Vieraana oli myös äitini. Nautimme yhdessä seurustelusta, ruokailusta ja ulkoilusta. Viime viikko menikin oikeastaan ihan lomailu fiiliksillä.
Eilen aamusta heräsin hävyttömän aikaisin ja päässä jyskytti tuhat vasaraa. Juon tosi vähän alkoholia ja olin innostunut ottamaan illalla pari lasillista liikaa.
 Olin käynyt päivällä pitkän lenkin pyöräilemässä ja illalla viiniä litkiessä en muistanut oikeasti tasapanoittaa nesteitä. Kävin vielä illalla saunassa hikoilemassa ja tunsin sen sitten aamusta päässäni.
Puoleen vuoteen en ole saanut sellaista päänsärkyä. Tuntui, kun joku olisi vetänyt piikkejä silmiin. Otin voimakkaan särkylääkkeen heti noustuani ja yritin saada jotain kiinteää kurkusta alas. Hetken päästä halasin pönttöä ja oksensin päänsärkyäni. Sen verran oli särkylääke onneksi imeytynyt, että taittoi pahimman terän särystä.
Otin säryn muistutuksena itselle, miten kiitollinen saan olla säryttömistä päivistä. Tänään ei särky vaivannut päätä ja lähdin heti aamusta pyöräilemään. Vastatuulta tai ei, eteenpäin edelleen poljetaan!

Loskaa taivaalta

Eilen aamusta herättyäni kurkkasin ulos ikkunasta ja meinasin hipsiä takaisin sänkyyn. Märkää lunta satoi vaakatasossa taivaan täydeltä!

Aamupalan jälkeen mietin mitä näin huonossa kelissä viitsii tehdä? Otanko kirjan ja vetäydyn takaisin vällyjen väliin? Aukaisin telkkarista YouTuben ja hain sieltä energiaa antavaa musaa:
https://www.youtube.com/watch?v=nfWlot6h_JM
Ravistelin itseni hereille ja heittäydyin hetkuttelemaan itseäni musan tahdissa. Tein päätöksen, että tänään siivoan. Siivousrätti heilui paljon tehokkaamminen musiikkia kuunnellessa ja samalla hyräillessä. Sain siivous innostuksen nousuun ja hain kunnon kumihanskat käteen.
Kävin kiinni vessojen siivoukseen. Pesen kyllä vessat aina tarvittaessa, mutta nyt päätin pestä ja kiillottaa seiniä myöten.
Katon rajassa on pieni ikkuna ja olen monta kertaa katsonut, että ikkunasta pitäisi pestä hämähäkin seitit ja kärpästen kakat. Sain sen pestyä ja lasi hohtaa nyt puhtaana ja seitti vapaana.
Innostuin laittamaan kaikki tavarat paikalleen ja löysin myös tyttären kadonneet housut.
Toisessa vessassa on paneloidut seinät, joten sielä riitti tasojen, peilin ja vessan pesu.

Yksi vessa jäi vielä pesemättä, mutta onneksi näitä sade päiviä on luvattu koko loppu viikoksi.
Tehdään nyt loskasateessa paskahommat alta pois ja nautiskellaan ulkoilusta sitten kun aurinko taas näyttäytyy!

Kiitollisuutta

Olen ollut viime toukokuusta alkaen (2014) ilman hoitoja. Kolme kertaa olen käynyt magneettikuvauksissa ja niissä ei ole näkynyt muutoksia. 
Mietin monesti kumpi on tärkeämpää elämän jatkamisen kannalta: Sielunhoito ja positiivinen energia vai oikeanlainen ravinto? Molemmat ovat erittäin tärkeitä.
Jos kelataan ihan sairauksen alkuun, niin sain epileptisen kohtauksen sähköliikkeessä, enkä viittä minuuttia aikaisemmin autonratissa.
Sain mahdollisuuden taistella sairautta vastaan ja nauttia vielä elämästä.
Mietitään hetki mitä olisi tapahtunut, jos olisin saanut tajuttomuus kohtauksen viisi minuuttia aiemmin?
Olisin pahimmassa tapauksessa jyrännyt autolla kahdeksaakymppiä toisen auton päälle. Toisessa autossa olisi voinut olla perhematkalla ja kyydissä olleen oman perheeni (tytär ja anoppi) lisäksi olisin aiheuttanut tragedian useammalle hengelle.
Paha vaihtoehto olisi ollut ajaa myös metsään kyseistä vauhtia. Olen siis kiitollinen kohtauksesta sähköliikkeessä.
Selkeä tajottumuuskohtaus ajoi myös nopeaan tutkintaan ja pääsin diagnoosin jälkeen ripeästi leikkaukseen. Olen kiitollinen nopeasta toiminnasta.
Totta kai välillillä tuli niitä epätoivon hetkiä. Varsinkin sairaalassa ihan ensimmäinen hetki, kun kerrottiin kasvaimesta romahdin ja lähdin murusista  rakentamaan itseäni.
Sain sairaalassa aina upeat hoitajat ja lääkärit. Erityisen kiitollinen olen lopun ikäni minut leikanneelle Timo Tähtiselle, kun puhe ja liikkuminen toimivat!
Olen aina ollut positiivinen ja yrittänyt löytää sen hopeareunuksisin pilven kaikkien synkkien pilvien joukosta.

Leikkauksen jälkeen ihmisten soitellessa ja kysellessä vointiani vakio letkautukseni oli: Hyvinhän se leikkaus meni, eivät onnistuneet huumoria leikkaamaan irti minusta! Hörönaurut päälle.
Osa oikein säikähti puhelimessa tai minut nähtyäni, miten voit olla niin iloinen.
 Ulkonäkö oli tietysti melko hurja. Alkuun oli ne 37 hakasta päässä ja kuljin "Juice" paljaana. Kiloja tuli kortisonin avustuksella noin kymmenen lisää. Kuukasvot tai ei, kasvojen takana oli sama minä.
Mahdottomalta tuntuva matkustaminen taksilla Pilpalasta Tampereelle kuusi viikkoa, muuttui opettavaiseksi maaseutumatkailuksi. Kyytiin osui pari kertaa myös kanssa matkustajia keneltä opin olla antamatta periksi. Sain kuvainnollisesti potkun persuksiin lähteä lenkille. Pienillä askelilla muutin ruokavaliota ja kasvatin kuntoa.
Löysin etsimällä jokaiseen päivään jotain elämisen arvoista. Alkuun se oli ihan hetkissä. Ensimmäinen kuukausi meni kipujen kanssa taistellessa ja kivuttomalla hetkellä arvosti ihan vaan sitä ettei päätä särje.
Tyttäreni aloitti myös ensimmäisen luokan ja oli mahtavaa olla kotona, kun hän pääsi koulusta.
Sain pikkuhiljaa käännettyä ajatukseni pois kuolemasta ja kohti taistelua elämästä!
Toinen aallonpohja oli puolen vuoden sytotaatti hoidon jälkeen, kun olin saanut tulokset magneettikuvista. Korkeuksissa ja euforiassa lennettiin ensin, kun kuvissa ei ollut muutosta. Seuraavana päivänä huomasin, että olin mahdottoman väsynyt. Olo oli kuin loppuun  käytetyllä tiskirätillä. Vedet oli puristettu kuiviin.
 Olin henkisesti buustannut niin kovasti siihen hetkeen, kun saan tuloksen, että uuvuin sen jälkeen.
Pari viikkoa meni ihan voimia kerätessä. Katselin paljon elokuvia, niissä saa aina laitettua aivot narikkaan. Surulliset elokuvat avoivat kyynelhanat ja hauskat lisäsivät hyväntuulisuutta. Tarvitsin niitä molempia.
Kirjojen lukeminen ajoi myös saman tehtävän, kuin leffat.
Kirjoittaminen on ollut myös minulle tärkeää terapiaa, samoin kun rakkaat ystävät. Blogin laitoin puolen vuoden harkinnan jälkeen julkiseksi, halusin jakaa oman tarinani ja toivon että siitä olisi hyötyä myös muille.
Taisteluun on kuitenkin eniten vaikuttanut oma tytär. Hänen takia taistelen kynsin ja hampain elämästä.
Olen myös opetellut rakastamaan itseäni, juuri sellaisena kuin olen. Kuukasvot tai ei.
Olen onnellinen tästä päivästä. Olen kiitollinen mahdollisuudesta elää.

Virtaa vihreistä

Olen useampaan otteeseen hehkuttanut lehtikaalismoothien voimaa ja haluisin päivitää mitä tänä päivänä olen lisäillyt siihen. Olen parisen kuukautta laittanut sekaan lusikallisen spiruliinaa.
Innostuin viikonloppuna ostamaan messuilta chlorellaa ja olen nyt sillä korvannut spiruliinan. Sain ohjeeksi, että voisin myös laittaa puolikkaan lusikallisen spiruliinaa ja puolikkaan chlorellaa.
Päädyin kuitenkin oman intuitiollani avulla  pelkkään chlorellaan.

Aloitin lisäksi pienillä annoksilla syömään vehnänorasta. Olen aloittanut ihan lusikan kärjellisellä, jottei tule liian paljon kerralla.
Olen pidemmän aikaa syönyt raakaa lehtikaalia smoothiessa ja se poistaa elimistöstä jodia. Minulta on noin kuutisen vuotta sitten poistettu struuma kaulalta ja olen tosi tarkka jodin suhteen. Lisäsin nyt chlorellan smoothien joukkoon, mikä tasapainottaa yhtälöä. Chlorella sisältää jodia, kun taas spiruliina ei.

Nämä kaikki kolme vihreää ovat mahtavia super paukkuja ja hyvää virtaa saa syömällä niitä heti aamusta!
Voisin kirjoittaa ylistyslaulut näistä, mutta pannaan nyt oheen pari linkkiä missä kerrotaan tarkemmin ominaisuuksista:
http://www.elavaravinto.fi/index.php/ohjeita/211-tietoa-vehnaenoraasta-vehnaenorasmehun-kaeytoestae-ja-sairauksien-hoidosta

Alla olevassa linkissä on hyvin kerrottuna levien ominaisuuksista, en ole kyseiseen yritykseen muuten tarkemmin tutustunut tai heidän tuotteitaan käyttänyt:

http://www.homeopaatti.com/itsehoito/kuukauden-aine/spirulina-chlorella

Aamusmoothieni
Kaikki tietysti mahdollisimman luomua :)

2,5 dl tuoremehua (esim. appelsiini, omena tai porkkana)
puolikas banaani
puolikas avocado, pari mantelia
lusikallinen chlorellaa
sitruunaan mehua tirskaus
lehtikaalia yksi-kaksi lehteä
n.2cm tuoretta inkivääriä

Tykkään itse paksusta koostumuksesta, mutta juomaa voi myös vielä vedellä laimentaa.
Kulautetaan kurkusta alas ja nautitaan mahtavasta energiasta.


Toukokuussa minulla tulee vuosi sytostaatti hoidoista ja aloin heti kuurin jälkeen puhdistamaan itseäni. Aloin syömään terveellisemmin ja kävin vyöhyketerapiassa.
Keskustelin hoitojen aikana minua hoitaneen lääkärin kanssa ja hän ei hoidon aikana suositellut vehnänorasta, koska puhdistaa niin tehokkaasti kehoa. Puhdistus taas laimentaa sytojen tehokkuutta.
Tiedän kuitenkin ainakin yhden aivokasvainta sairastaneen, kuka käytti vuoden kestäneellä sytokuurillaan vehnänorasta ja voi tällä hetkellä hyvin.
Hän kävi hoitojen ajan tarkistamassa antioksidanttitasot klinikalla ja suosittelee sitä myös muillekin.

Suosittelen kokeilemaan vihreitä, niistä jää positiivisesti koukkuun!

Ilon täytteinen viikonloppu

Ilmat viilenivät viikonlopuksi ja ulkoilukelin ollessa huonompi keksin itselle puuhastelua sisätiloissa. Sovin treffit molemmille päiville.
Lauantai aamu aukeni auringonpaisteeseen ja tuuli puhisi kovasti nurkissa. Uhmasin kuitenkin tuulta ja reippailin kävellen lenkin. Posket huhkin punaisiksi ja olon virkeämmäksi. Innostuin sen verran käppäilystä, että tunnin verran myöhästyin sovitusta treffaus ajasta. Kaverille ilmoitin ja hän ei onneksi pahastunut myöhästymisestäni.
Perille päästyäni lörpöttelimme kaikessa rauhassa ja samalla nautiskelimme herkkuja. Kiireetön kyläily oli aivan luksusta.
Hurautimme vielä ennen lähtöäni kirppikselle ja löysin sieltä itselle paidan ja tytölle välikausi housut, pulitin vaatteista vaivaiset kolme euroa. Ajelin sitten päivän näöllä vielä kotiin.
Sunnuntai aamusta lähdin myös hyvissä ajoin ajelemaan kohti Vantaata ja vein äitin parkkikselle auton. Siitä hyppäsin bussiin ja menin siskon luo. Ehdin pikaisesti myös nähdä myös rakkaat siskonlapseni. Jatkoimme sieltä matkaa ratikalla kohti Ilon&Valon markkinoita.
Markkinoilla oli mielestäni vähemmän asiakkaita ja näytteille asettajia kuin viime vuonna. Heti sisääntulon viereen asettautuneet myyjät hyökkäsivät kertomaan tuotteistaan. Koimme osan myyjistä suorastaan päälle käyviksi.

Minusta on mukavaa, jos saan itse kysyä tuotteesta mikä minua kiinnostaa. En tykkää yhtään väkisin tyrkyttämisestä! Olisiko taantuma myös tähänkin syynä?
Paljon löytyi tietoa myös erilaisista valmennuksista.Oheisessa kuvassa kissa ihmettelee uutta kauppakassia.

Kävimme etsimässä käsiin Luontaisterveys- lehden myyjän ja siskoni tilasi lehden. Hän on myös vuoden verran tilannut minulle lehteä lahjaksi ja olen löytänyt sieltä monta todella hyvää artikkelia.  Tilaaja lahjaksi saimme kasan lehtiä ja kirjan.

Ravitsemus on aihe mikä sytyttää minut ja löysinkin uuden tuotteen. Matkaan lähti kotiin vietäväksi hamppua. En puhu nyt omista hiuksistani vaan kotimaisesta öljyhampunsiemenestä. Vaikutti mahtavalta tuotteelta (www.hamppufarmi.fi) ja oli mukavaa keskustella kasvattajan kanssa. Ostamisesta jäi hyvä mieli. Mukavaa oli kannattaa suoraan pientä tilaa ja tuottajaa.

Kaiken ihmettelyn uuvuttamana istahdimme paikain päällä olevaan kahvilaan. Nautimme kaffet ja ennätin vielä halauksin treffata yhden ystävän kaupan päälle.
Nälkä alkoi jo kurnia vatsassa ja lähdimmekin seuraavaksi metsästämään kaupungille ruokapaikkaa.

Kaupungilla söimme ruokaa, mikä oli minun makuuni aivan liian tulista. Seura oli kuitenkin loistavaa ja nämä hekottelut pitävät mielen pirteänä pitkään. Parempaa sunnuntai päivän viettotapaa on vaikea keksiä!

Viikko alkaakin melkoisen harmaana, mutta ilma on pitkästä aikaa raikasta. Pienen happihyppely lenkin voi aina heittää metsään, vaikka vähän satelisikin.