Meren ääressä

Pääsin viikonloppuna kyläily reissulle Pietarsaareen. Mahtava syksyinen auringon paiste helli meitä heti lauantai aamusta ja päätimme nautiskella ilmasta ulkoilun merkeissä.

Lapsena vietin viikonloppuja ja lomia meren ääressä ja veneillen Hangossa. Pietarsaaresta tulee todella paljon Hanko mieleen.

Heti saavuttuamme meren ääreen haistoin tutun, hieman suolaisen tuoksun ja kaikki lapsuuden onnelliset muistot tulvivat mieleeni.
Kävimme kävelemässä ensin pienen lenkin satumaisen kauniissa samettimetsässä ja sitten hakeuduimme takaisin meren ääreen.

Meren aallot vyöryivät omassa rytmissään rantaan. Aurinko paistoi säihkyvän siniseltä taivaalta ja lämmitti mukavasti. Tuuli oli suorastaan kesäisen lepposaa ja merikin näytti harmittomalta. Ilma oli sellainen, että voisi makoilla viltin päällä kalliolla ja kuunnella loputtomiin vain meren ääntä.

Lapsen ollessa mukana, ääni maailmaan kuului myös riemun kiljahdukset ja kikatus. Tyttäreni nautti hiekalla kirmailemisesta täysin rinnoin. Menoa ei haitannut edes puutteelliset varusteet. Annoin hänen riisuutua pelkälle hihattomalle topille ja verkkarin lahkeet käärimme ylös. Siinä temmellyksessä rapa roiskui ja vaateet olivat auttamatta aivan litimärät. Katsellessani tyttäreni säteileviä silmiä ja hymyilevää suuta en raaskinut häntä kieltää.

Riisuimme temmellyksen päätteeksi märät vaatteet pois ja iprovisoin kuiviksi vaatteiksi oman verkkatakkini ja legginssit hänen päälleen. Itselleni jäi kuitenkin hame ja neulepaita, niillä pärjäsin mainiosti.

Merelle matkustamista on myös tiedossa ensi viikonlopulle Ruotsin risteilyn muodossa. Toivotaan yhtä upeaa ilmaa ja hyväntuulista merta!