Marraskuussa minulla oli tapaaminen lääkärin kanssa viimeistä kertaa
Tampereella, minkä jälkeen vastuu hoidosta siirtyi Hämeenlinnaan. Olin menossa
tarkistukseen ja lääkäri tulisi antamaan ohjeet, miten hoitaisin itseäni
seuraavat puoli vuotta.
Olin kirjoittanut kaikki mieltäni askarruttavat asiat ylös ja laittanut
kassiin mukaan. Miten ollakaan, juuri sille päivälle sattui syksyn kauhein
räntäsade! Ehdimme niukin naukin Tampereelle ajoissa! Kuskin virkaa hoiti
appiukkoni (75-vuotias ).
Kaikessa hössäkässä ja kiireessä kaikki reseptit ja
kysymykset jäivät onnellisesti autoon..
Yritin sitten kiirehtiä vastaanotolle 7-vuotiaan tyttäreni ja appiukkoni
kanssa ja pelkäsin, että appiukko saa sydärin siinä kiireessä..
Lääkäri oli uusi, mutta myöskin valoisa keskustelussaan. Hän muun muassa
mainitsi, että jos syöpä saadaan pidettyä viisi
vuotta poissa, se enää harvoin uusiutuu!
Ensimmäinen kerta, kun joku lääkäri sanoi jotain mikä viittasi edes hiukan
siihen, että tästäkin syövästä voisi parantua!
On erittäin tärkeää pitää toivoa
yllä! Keskustella ja lukea hyvistä kokemuksista!
Minun siskoni kävi lainaamassa kirjastosta kirjan naisesta, joka oli sairastunut
samaan syöpään kahdeksankymmentä luvulla ja ollut ensimmäisiä ihmisiä ketä on
leikattu aivokasvaimesta (meni leikkaukseen Saksasta USA:han) ja hän on
edelleen elossa!
Erilaisia tutkimuksia tehdään päivittäin pehmeämmistä syöpähoidoista ja
ravitsemuksesta!
Luin esimerkiksi viimeisimmästä Luontais terveys lehdestä(helmikuu
2014), että seleenistä on kehitteillä syöpälääke! Minusta on hienoa, jos
saadaan kehitettyä sellainen syöpälääke, missä vointi on luonnostaan parempi ja
mikä ei tuhoa elimistöä!!
Kävimme lääkärin kanssa läpi, että jatkaisin sytostaatti hoitoa kotona.
Viisi päivää lääkitystä ja kolme viikkoa saisin välissä toipua. Näitä jaksoja
olisi tiedossa kuusi.
Vaikka paperit jäivät autoon, muistin kysellä tärkeimmät
kyselyt mm. keneen voin olla yhteydessä, jos tulee kysymyksiä koskien hoitoja?
Se on erittäin tärkeä kysymys siinä vaiheessa, kun hoito siirtyy toiselle
paikkakunnalle! Hämeenlinnassa ei nähdä samoja tietoja, kun Tampereella! On
siis hyvä olla loistava muisti tai sitten aikaisemmat lääkäri kertomukset
mukana.
Matkamme jatkui räntäsateessa kohti Pietarsaarta, mistä haimme uuden
perheenjäsen, Tikrun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti