Sateinen päivä

Mietin eilen kiitollisena mennyttä kesää ja miten iloiset kesämuistot lämmittäisivät mieltäni pitkään. En saanut eilen illasta millään unta ja ajatukset säntäilivät sinne ja tänne. Syynä saattoi tietysti olla myös vieressä kovaan ääneen kuoraava mieheni.. Päätin kuitenkin kirjoittaa kesän kuulumisia.

 Suunnittelimme jo kymmenen vuotta sitten kaveriporukassa, miten juhlisimme nelikymppisiä.
Kolmekymppiset vietettiin porukassa perinteisellä Ruotsin risteilyllä, mistä kerroinkin viime postauksessa. Heitimme jo silloin ehdotuksen ilmaan etelänreissusta. Silloin tuntui, että kymmenvuotta olisi pieni ikuisuus, mutta äkkiähän tuo aika mennä hurahti..
Vuosi sitten, kesän lopulla, ystäväni laittoi viestiä ehdotuksesta viettää yhteiset 40-v. juhlat Italiassa, Toscanassa. Innostuin valtavasti ajatuksesta ja sen kummemmin miettimättä vastasin olevani mukana. Ajattelin syöväni vaikka pelkkää kaurapuuroa vuoden, että saisin rahat säästöön. Mieheni tyrmäsi lähdön samantien, vedoten ettei saanut töistä lomaa. Tytär lähtisi innoissaan mukaan.
Pienellä avustuksella sain kuin sainkin kasattua rahat kasaan.  Viime metreillä selvisi, että Villat missä majoituimme sijaitsivat pidemmällä kaupungista sekä kylästä mitä olin ennakkoon ajatellut ja tarvitsin auton. Minä ja ajaminen vuokra-autolla Italiassa ei kuitenkaan tullut kysymykseen.
Paras ystäväni varasi lennot vasta keväällä ja päätti ottaa tyttärensä kanssa samat päivät kuin minä. Me saavuimme paikalle myöhempään, kuin muut ystävämme ja olimme kaksi extra yötä Italiassa. Varasimme kimppaan auton ja ystäväni lupautui kuskiksi. Käytössämme oli myös apuna lainattu, hyvin päivitetty navigattori.
Mitä voin sanoa reissusta? Kerran elämässä kokemus! Villamme (5 kpl) sijaitsivat Toscanassa, paikassa nimeltä Castiglion Fiorentino. Heaven on earth. Syke laskeutui neljäänkymppiin, sellainen rauha. Kävimme yhtenä iltana viinitarhalla maistelemassa ja sielä kerrottiinkin paikan nimen aikainaan tarkoittaneen " turvapaikkaa" . Sellainen lämmin ja turvallinen energia ympäröi laaksossa vallitsevaa tunnelmaa.

Nautin olostani kaikilla aisteilla! Mikäs sielä olikaan nautiskellessa! Aurinkoa, ympärillä parhaat ystävät, mahtavat ruuat juomineen, uudet maisemat ja kokemukset! Oma villa, meidän porukalla oli oma uima-allas porealtaineen käytössä. Sielä loikoilimme suurimman osan ajasta. Haluan mennä ehdottomasti uudestaan! Huuhtomerkki!

Kävimme myös Toscnassa päiväretkellä Cortonassa. Paikka sijaitsee kukkulan korkeimmalla nyppylällä. Sinne piti ajaa sellaista jyrkkää serpenttiinitietä pitkin ylös, missä vastaan tuli 100-vuotiata, hampaattomia papparoita ja mummeleita, kaahaten pikku Fiateillaan satasta mutkissa.. Ystävälläni, hänellä ketä toimitti kuljettajan virkaa, on paha korkean paikan kammo ja olen todella ylpeä, että hän uskalsi ajaa ylös asti! Citikka huusi hoosiannaa ykkösellä ylämäkeä huristaessa! Kukkulalle kuitenkin päästiin ja todellakin kannatti jyystää ylös asti. Mielettömät maisemat alas laaksoon ja kylä täynnä  ihmeellisiä pieniä historiallisia kapeita kujia.

Nautiskelin sielä myös ehdottomasti maailman parhaan pizzan.

Olimme yhden yön Firenzessä ja Maria toimi kartturina kierellessämme taiteiden ja kauppojen värittämiä kujia. Toisen yön vietimme Pisassa ja pitihän sitä kaltevaa tornia käydä ihmettelemässä.
Tämän maalaistytön sydämen vei kuitenkin ehdottomasti Toscana.
Olen vaan valtavan onnellinen ja kiitollinen en pelkästään Italian reissusta vaan koko kesästä! Varsinainen jännitys oli elokuun ensimmäinen päivä, tasan 5-vuotta leikkauksesta. 2.8.2018 eli magneettikuvaus ja lääkäri seuraavalla viikolla. Olen itse odottanut tätä viittä vuotta, sellaisena kiintopisteenä, koska minulle Tampereella lääkärissä sanotttiin, että jos viiteen vuoteen ei uusiudu on hyvät mahdollisuudet, että syöpä ei enää uusiudu lainkaan. Mikroskooppisen pienet hippusethan minulla jäi kasvainta päähän, sillä kaikkea ei saatu leikattua. Tulokset olivat hyviä ja edelleen on puhtaat paperit, syöpä ei ole uusiutunut.
Hehkutin myös lääkärille päätöksestä jättää epilepsia-lääkkeet pois ja tietenkin siitä ettei oireita ole tullut. Kerroin myös löytyneestä struumasta ja sain luvan soittaa myös syöpäosastolle, mikäli alkaisi vaivaamaan. Kotona otin lasin kuohuvaa! Pääsin viiteen vuoteen! Jes! Aina kun on elämää, on toivoa!!

Kesä oli kaikkiaan täynnä kohtaamisia upeiden uusien, sekä vanhojen tuttujen kanssa. Kävin vierailemassa Kainuussa ja sekä iloisessa Pohjois-Karjalassa! Päivät olivat täynnä ystäviä ja ihania leppoisan lämpöisiä kotoilu päiviä.

Tänään sateisena päivänä kirjoitellessani fiilistelen metsäntuoksuisia sieniretkiä ja loppusyksyn kuulakkaita pikku pakkasia!

 Lämmintä syksyn alkua!