Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 24. marraskuuta 2014

Kiltin tytön syndrooma


Annoin eilen lenkillä ajatusten mennä omaa rataansa. Se on monesti puhdistavaa ja poistaa stressiä elimistöstä. Välillä ajattelen tietoisesti ja sopivan musiikin avulla tappavani syöpäsoluja, jotka ovat uskaltaneet tulla ilman lupaa aivoihini.
Näin yhden dokumentin missä tutkittiin mielen voimaa parantamisessa ja siinä huomattiin ihan selkeitä eroja ihmisillä, jotka todella keskittyivät hoitelemaan tautiaan ja halusivat parantua. Taudin tappaminen ajatuksen voimalla ei maksa mitään ja itselle tulee siitä voimakas olo.
 Aloin myös miettiä otanko mukaan sauvat seuraavan kerran kävelylenkille.
Vyöhyketerapiassa ollessani, minulta lähti kehossa liikkeelle tiedostanattomia tukahdettuja tunteita. Ne tuntuivat ensin möykkynä ja painona kehkoissa. Seuraavalla kerralla paine oli kurkussa, ne pyrkivät tulemaan tietoisuuteen. Sain kuulla vyöhyketerapeutiltani, että paras keino on tuoda ja viedä tukahdetut tunteet pois elimistöstä iskemällä ne käsien kautta pois. 
En ole mitenkään väkivaltainen ihminen. En voi katsella mitään sotaelokuvia tulematta ihan älyttömän huonovointiseksi.

Olen kokeillut erilaisia keinoja käyttää voimaa. Olen hakannut kirveellä puita kotona ja silpunnut oksia hakkuriin. Siinä voi myös ajatella silppovansa huonoja ajatuksia. Tehokkain tapa olisi varmaankin hakata nyrkkelysäkkiä.. En tiedä olisiko minun juttuni. Uskon että ihmisillä,jotka tuolla kaupungilla hakkaavat nakkikiskan jonoissa humalassa ihmisiä, on paljon niitä tukahdettuja tunteita.
Muistan joskus nuorena, olessani nuoriso teatterissa oppineeni huutoa. Siinä ihan konkreettisesti huudetaan ihan täysiä. Se on myös puhdistavaa.
Minulle on paljon helpompaa puolustaa ja puhua jotain positiivista, kuin sanoa jotain negatiivista asiasta. Toisin sanoen nielen paljon paskaa muilta ja tukahdutan paljon omia tunteitani.

 Tytöille opetetaan pienestä pitäen olemaan kiltisti ja kuuntelemaan. Siinä sitten oppii pikkuhiljaa tukahduttamaan omia tunteita ja elämään niin kuin muut haluavat. Uskon että tukahdetut tunteet tekevät myös sairaaksi ja olen päättänyt alkaa työstämään myös niitä.
Mietin myös miten itse kasvatan omaa tyttöäni? Yritän saada häntä kertomaan, joka päivä mitä koulussa on tapahtunut ja kenen kanssa on leikkinyt. Kouluissa on niin paljon kiusaamista, henkistä ja fyysistä. Haluan olla läsnä ja opettaa, että asioista voi ja pitää puhua.
Mietin mistä aloitan? Käynkö ensin kajauttamassa oman tuskan huudon tuolla Pilpalan metsässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti