Elviksen muistolle

Olen miettinyt mistä haluaisin seuraavaksi kirjoittaa ja halusin kirjoittaa runokirjan tyttärelleni auton alle jääneestä kissastamme.

Latasin useamman päivän kuvia omasta puhelimestani ja tyttären puhelimesta ja ajattelin tehdä kirjan ifolorin kuvapalvelussa.

Tarkoituksena on opettaa tyttärelleni, että jokainen elämä on tärkeä ja että kuolema on luonnollinen osa elämää.

Sain sitten idean, että laitan pienen runokirjani myös blogiini, Elviksen muistolle.

Elviksen muistolle 2012-2013

Elvis ja Boris tulivat meille, kun kevät oli vielä tulossa ja

Lumi oli vielä kinoksessa. 

Matkaan ukin kyydissä ensimmäisenä päivänä lähdettiin ja

Pahvilaatikkoon kissat pakattiin.

Kissat eivät tykänneet laatikosta pienestä ja päättelimme sen hajusta!

Kissat tuli mummilassa pestä ja äiti sai hieman kynnestä!

Puhtaina sitten suloisesti nukkuivat ja vastoinkäymiset hetkessä unohtuivat. 

Elvis oli aina omaa laatuaan ja kuuluisa kakka kepposistaan.. 

Elvis vaan keväästä nautti ja kukkia haistellessaan selälleen itsensä heitti! 

Osasi hän hetkessä elää ja kehruullaan sydämeen tehdä pesää!

Boriksen kaveri oli verraton ja lämmittäjä korvaamaton! 

Päivät pitkät yhdessä kisailivat ja ruokaa mammalta kerjäilivät.

Teki hän vaikutuksen myös pappaan kovakuoriseen ja tien löysi myös hänen sydämeen.

Yritin Elvistä lääkärissä käyttää ja nuhaa loputonta häätää!

Aina kuului pärskyntää ja loputonta niiskuntaa! 

Elvis ei pelännyt mitään ja sen sai myös naapurin koira tietää, selkää hyppäsi hän reviiriään puolustamaan ja koira alkoi hädissään ulvoilemaan..

Reviiriään hän alakerrassa suihkautteli, välistä myös kakka kikkareilla kulmia merkkaili.. 

Tiedän, että kohtalosi oli meidät niin nuorena jättää ja taudeista itsesi häätää!

Luoja sinun henkesi vastaanottaa, hyvää pitää ja parantaa!

Suo jäämme vain kaipaamaan!