Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 21. marraskuuta 2016

Kädestä kiinni

Heräsin tänään aamulla huonosti nukutun yön jälkeen väsyneenä.  Verhon takaa paljastuva usvaisen pimeä maisema ei saanut innostumaan päivästä, mutta raahustin keittiöön valmistamaan aamupalaa. Menin aamusta tyttären kanssa käymään Riihimäessä hammaslääkärissä. Hammashoitola ei ole edelleenkään lempipaikkojani, vaikka tällä kertaa en joutunut itse piinapenkkiin.
Tyttäreni otti aamulla rennosti ja nukkui ihan viime hetkeen asti. Pikainen aamupala ja lenkkeily juosten edes takas auton ja kodin välilllä ennen kuin päästiin matkaan. Pakkasin navigaattorin mukaan, sillä en muista Riihimäelle ajettavaa reittiä ulkoa. Pääsimme kuitenkin ajoissa perille ja sain näppärästi autolle parkkipaikan.
Jännitys tiivistyi ja vaikka me molemmat tiesimme, että kyseessä oli pelkkä kuvaus ja arviointi. Pidin tytärtäni tiukasti kädestä kiinni ja kävelimme yhdessä sisälle.
En päässyt mukaan röntgen kuvaukseen, mutta saatoin hymyn ja kannustavien sanojen kera kuvattavan ovelle. Seuraavaksi oli vuorossa odotusta ja sitten hammaslääkäri. Lääkäri kertoi kuvien perusteella tarvittiinko oikomishoitoa. Etukäteen oli uumoiltu purentavikaa.
Lääkäri vahvisti kuvista purentavian ja hoidot aloitettaisiin. Hoitaja selosti tarkasti mitä tultaisiin tekemään, mutta ainoastaan yksi lause herätti kiinnostuksen:" Karkkiahan sitten ei voi ollenkään syödä hammasrautojen kanssa" Tyttäreni katsoi minua kauhistunein ilmein! Kiinteät raudat asennettaisiin alhaalle tammikuussa ja arvioitu kesto olisi yksi vuosi. Kiittelin ja lähdimme ulos hammashoitolasta.
Arvatenkin ensimmäinen asia mitä tyttäreni sanoi ulkona oli: " Äiti, en mä voi mitenkään olla vuotta syömättä yhtään karkkia!! Mä en halua niitä rautoja!" Rauhoittelin ja vastasin ettei kaikki karkki ollut ehdottomasti kielettyjen listalla. En ole ennenkään ostellut kotiin toffee karkkeja, pelkästään suklaata.
Päästin kohtuullisen suklaan syönnin ruuan yhteydessä pannasta ja jatkoimme matkaa lounaalle. Päätin, että nauttisimme kahden keskeisestä ajasta rauhassa ja kävimme myös kaupoilla ennen kotiin lähtöä.
Mietin mielessäni ajelessa kotiin omia nuoruuden muistoja hammasrautojen kanssa. Minulla oli kiinteät ylä- ja alaraudat ja hoidot kestivät kolmisen vuotta. Viimeisen kaaren sain pois vasta kolme vuotta sitten. Toivottavasti nykypäivänä hoidot tepsivät tehokkaammin, kun ne aloitetaan nuorempana!
Kotona sitten palelin ja aivastelin pariin kertaan. Mietin että kävimme terveyskeskuksessa ja sielä vaamasti leijui kaikki mahdolliset taudit ilmassa. Pistin blenderin pyörimään.
Laitoin pohjaksi omena mehua ja lisäsin sinne reilusti inkivääriä, lehtikaalia, pinaattia, spiruliinaa, avocadoa ja tirskauksen sitruunaa. Mukillisen jälkeen olo oli heti parempi.

Olen aina summannut asioita mistä saan olla kiitollinen. Tänään sain olla tyttären tukena hammashoitolassa ja lisäksi vietimme kelistä huolimatta mukavan loppupäivän.
Välistä on vaan mukava pitää kädestä kiinni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti