Magneettikuvaus

Vihdoin koitti keskiviikko ja kauan odotettu magneetti kuvaus. Tukenani oli hyvä luottoystäväni ja karautimme auton kohti Hämeenlinnaan heti aamutuimaan. Heitimme hetulaa koko matkan ja mieli oli korkealla. 
Ennätimme käydä kahvilla ja menimme kymmenen minuuttia ennen kuvausta paikalle. 
Vastaanotto oli lämmin ja sain esitietolomakkeen täytettäväksi. Olin  kotona laittanut paperit niin hyvään talteen, etten itsekkään löytänyt niitä.. 
Aloin täyttää lomaketta, kun hoitaja tuli jo hakemaan. Samalla kuin sulloin rintsikoitani rillien kanssa kaappiin, hoitaja tenttasi kysymykset. Siirryimme seuraavaksi putkilon viereen. 
Olin aamusta pakkeloinut naamani normaaliin tapaan ja minut passitettiin naama pesulle! Pään kuvauksessa ei saa olla meikkiä naamassa. 
Kerroin hoitajalle edellisestä kammo kokemuksestani, kun CT kuvauksessa tökittiin kolme kertaa suonen läpi eikä saatu kanyyliä laitettua lainkaan.
Magneettikuvauksessa kanyyli on huomattavasti kapeampi, eikä se sattunut ollenkaan. Kiitin hoitajaa kivuttomasta asennuksesta! Kuvaus alkoi.
Korvissani oli tulpat ja kuulokkeet, mutta silti porausta muistuttava ääni jyräsi kaiken läpi.
Puoli tuntia on valtavan pitkä aika, kun ei tiedä kellosta mitään. 
Olisin kaivannut, että hoitaja hihkaisee metelin läpi kauanko vielä jatketaan. 
Hoitaja kertoi, että kuvauksen loppuvaiheessa kanyylin kautta tulee hiljalleen varjo-ainetta, mikä tuntuu viileänä virtauksena kädessä. Odottelin tunnetta, mutta sitä ei koskaan tullut.
Lopulta kuvaus oli ohi ja hoitaja toivotti hyvää syntymäpäivää ja passitti kotiin.
Tätä syntymäpäivä lahjaa ei ihan heti unohda!