Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Näe vaikeudessa piilevä mahdollisuus

Olen totutellut elämään tiedon kanssa, että aivoissani ei enää näy kasvainta. Sulatteluun meni useampi päivä ja rentous valtasi kroppani.
Seuraava kysymys oli millainen on tulevaisuuteni? Kannatan hetkessä elämistä, mutta tietysti minunkin on mietittävä taloudellista puolta.
Kasvaimen leikkauksen jälkeen olen huomannut muutoksia toiminnassani. Pystyn kyllä kotona rauhassa tekemään ruokaa, valmistukseen kuluu vaan enemmän aikaa. Mikäli saan keittiöön apurin, ajatus katkeaa.
Ensimmäinen kaupassa käynti teki ihan fyysisesti huonon olon. Kuulutuksia, piippausta, kiukkuisia ihmisiä ja itkeviä lapsia.. Kaveriporukassa pystyn edelleen heittämään herjaa, mutta taas monen ristiin menevän keskustelun keskellä stressaannun ja vaikeus keskittyä nostaa  rumaa päätänsä.
Häly ja melu ovat myös asioita, missä stressi käyräni huutaa hoosiannaa!
 En voinut aluksi tunnustaa itselleni, että minussa oli jotain muuttunut.  Minä, joka ennen leikkausta työskentelin ihmisten puheiden ympäröivänä ja puhuin itse samaanaikaan! Oli kuitenkin aika tunnustaa itselleni, että työt avokonttori työssä olivat historiaa!
Olen jälleen valinnan edessä. Vaivunko epätoivoon vai jatkanko eteenpäin?
Olen onnekseni saanut mahtavaa valmennusta elämäni visualisointiin Anulta (sydantaseuraten.blogspot.fi)  ja valinta oli tällä kertaa helppo. Näen sateenkaaren päässä aarrearkun ja se on minulla ihmisten auttaminen.
Sairauden muuttaessa ihmistä on hyväksyttävä muutokset ja ottaa ne mahdollisuutena! Olen ammentanut jokaiseen päivään jotain hyvää sairaudestani ja tässä hetkessä täytin työkyvyttömyyseläke paperini! Mikäli saan laskuni maksettua, voin kiittää paranemistani auttamalla muita. Minun intohimoni on aina ollut kirjoittaminen ja positiivisuuden puhaltaminen ihmisiin.
Joskun pitää ottaa hyppy pois omalta mukavuus alueelta ja sukeltaa tuntemattomaan!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti