Aamusta päästin kissoja ulos ja ilahduin löytäessäni ihanan valkoisen lumipeitteen ulkoa! Loistavaa, kerrankin kunnon lunta! Herätin tyttäreni ja pyysin häntä kurkkaamaan ikkunasta ulos. Mieletön into syttyi myös hänen silmiinsä, Jes LUNTA!
Söimme aamupalat ja menimme ulkoilemaan. Tyttö keskittyi pyörittelemään lumipalloja tai välistä hän hyppäsi lumikolan kyytiin salamatkaajaksi. Ihan kivaa oli tehdä lumijumppaa pitkästä aikaa. Meillä on myös käytössä neliveto mönkkäri millä saa tuupattua isommat alueet, mutta terassit ja kulmat tehdään käsipelillä.
Keskipäivällä menin sisälle pakkaamaan synttärilahjaa. Tytär oli lupautunut luokkakaverin synttäreille ja lupasin viedä hänet autolla. Navigaattori päälle ja suunnistamaan. En ollut mitenkään innoissani lähdössä ajamaan pöpperöiselle tielle.
Vajaan viiden kilsan matka taittui nopeasti ja huomasin tutun auton menevän edessä ja lähdimme menemään sen perässä loppumatkan. Talo sijaitsikin ison mäen nyppylän päällä. Minun edellä menevä auto jumittui mäkeen ja jouduin peruuttamaan takaisin päin koko liukkaan alamäen. Olin melkein tien haarassa, kun huomasin Volvon yhden renkaan sutivan lumihangessa. Jep olin ojassa.
Sanoin tyttärelleni, että voit kävellä mäen ylös toisen kaverin kanssa ja jäin tuumailemaan mitä tekisin. Kaverin äiti (joka suti autollaan edessäni) aukaisi ikkunan ja sanoi, että voi soittaa isännälle. Kiittelin tietysti vuolaasti ja helpotuin kun kuulin, että apua on tulossa.
Syntymäpäivien sankarittaren isä karautti siis traktorin käyntiin ja tuli hinaamaan autoani. En loppujen lopuksi tiedä kumman isännän traktori se oli koska hänen lisäkseen paikalle myös käveli vanhempi isäntä. Yhteistoimin ja traktorin avustuksella, saimme auton helposti nykäsemällä pois ojasta. Onni tietysti onnettomuudessa, että me molemmat olimme kunnossa. "Hieman" kuitenkin posket punoittivat, kun kiittelin näitä upeita apureita.
Mietin mitä olisi tapahtunut, jos olisin ollut Helsingissä vastaavanlaisessa tilanteessa? Sielä ei kyllä varmaankaan ihan joka naapurilla ole omaa traktoria.. Sielä olisin kökkinyt ojassa, ellei joku ystävällinen city maasturi olisi auttanut.
Kotiin päästyäni soitin toisen tyttäreni kaverin äidille. Hänen miehensä tarjosi myös minulle veto-apua, mutta silloin oli jo traktori matkalla. Nyt kysyin soittamalla, voisiko tyttöni päästä heidän kyydissään kotiin ja se kävi mainiosti.
Meille tuli myös yökyläilemään yksi kaveri ja onneksi hän pääsikin omalla kyydillä.
Kyllä täällä maalla on mukavaa ja avuliasta porukkaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti