Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Sairas pelko


Kevät 2020 tulee jäämään historian kirjoihin korona keväänä. Kevät, milloin etäiltiin töitä ja koulua kotona, kevät milloin oltiin koko perheen voimilla yhdessä 24/7. Onneksi asun maalla. Otin aina, kun höyry alkoi nousta korvista teinin kanssa kinatessa etäisyyttä ja lähdin ulos. Tein pitkiä kävely lenkkejä upeassa keväisessä metsässä jo pienikin hetki naapurin iloisesti häntää heiluttavan hurmuri koiran kanssa riitti karkoittamaan kiukut mielestä.
Kiinnitin myös huomiota uutisiin tai sanotaanko korona uutisiin. Tuntui, että televisiosta ei tullut mitään muuta kun koronaa. Pieni näkymätön vihollinen oli päässyt keskuuteemme ja pelon varjo heijastui television välityksellä olohuoneeseen.
Iäkkäille annettiin määräys pysyä kotona. Mitä tekee 80-vee appeni? Karkaa koronaa karkuun Pilpalaan ennen kuin raja suljettiin (asumme 4km päässä Uudenmaan rajasta, Kanta-Hämeessä). Olin iloinen ettei hän jäänyt yksin pieneen kerrostalo asuntoonsa karanteeniin television ääreen. Talossamme on yhteensä viisi huoneistoa ja hänellä on oma kaksio käytössä. Aamut aloitimme pienellä lenkillä metsässä kuunnellen linnun laulua (tai minä kuulin ja kerroin mitkä linnut lauloivat, hänen korvat eivät enää kuule niin hyvin) . Päivät touhusimme mm. yhdessä puita vajaan pinoten ja taustalla soi Spotifyn kultavuosien Suomi iskelmät. 
Uskon vahvasti siihen, että se mihin keskitymme kasvaa. Jos koko päivän istuu ruudun ääressä ja kuuntelee uutisia mitkä luovat pelottavaa kuvaa taudista mihin ei ole parannusta, alkaa se väkisin täyttää ajatuksia. Pelko hiipii hiljaa mieleen ja voin kuvitella miten kauhistuttavaa se on yksinäisestä vanhuksesta. Pelkoon on kuitenkin olemassa täsmä lääke. Se on rakkaus. Siellä missä rakkaus kukkii ei pelko saa jalansijaa. Halailin pitkin päivää tappeluiden lomassa vastahakoisesti takaisin halaavaa teiniäni ja höpöttelin kaikkea maan ja taivaan väliltä apelleni. Halusin keskustella joutsenista, mitkä olivat jo tulleet järvelle ja rinteeseen ilmestyneistä krookuksista. Kevään merkeistä ympärillämme. Luonto ei välittänyt kriisistä, päinvastoin. Kaikki moottori liikenne oli täällä hiljaisempaa ja kerrankin kuuli lintujenkin laulun. Pidetään huolta toisistamme, myös siitä naapurin yksinäisestä mummosta tai papasta. Kysytään  tarvitaanko kauppa apua ja autetaan ostoksissa. Keskitytään rakkauteen niin se lisääntyy. Pelolla ei ole täällä tilaa.
Ainiin ja kävin muuten magneettikuvissa. Tänään lääkäri soitti tulokset ja ilmoitti ettei ole muutosta. Kasvain ei ole uusiutunut. Sydän täynnä kiitollisuutta ja rakkautta kohti kesää.
!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti