Tapanani on ollut opetalla joka vuosi joku uusi taitoja kävin tänä keväänä Kundalini Reiki-verkkokurssin. Olen harjoitellut hoitoja itselläni. Yhteenä kertana käsittelin mielessäni rakkautta. Sain sisäisen kokemuksen isäni rakkaudesta. Selkeä tunneviesti sisäiseltä lapseltani. Silloin minulle maailman turvallisin paikka oli iskän kainalo, paikka missä rakkaus ympäröi minut. Tunsin, kun olisin saanut rakkauden rutistuksen isältäni. En ollut kokenut sitä aikohin, sillä isäni kuoli kun olin kaksitoista.
Kyyneleet tulvivat silmistäni, tunne sisälläni oli niin voimakas. Kokemuksen jälkeen koin olevani herkistynyt rakkauden energiaan. Valtava luovuuden puuska ravisteli välittömästi kokemuksen jälkeen ja koin pakottavaa tarvetta luoda kokemus. Mielessä alkoi soimaan Tuure Kilpelaisen kappale: " Valon pisaroita"
Valon pisaroita vasten pimeää
Meille putoaa valon pisaroita
Valon pisaroita kun toivo häviää
Meille putoaa valon pisaroita
Valonpisaraksi materialisoitui pisaranmuotoinen kuukivi, minkä ympärille valitsin aurinkokiviä.
Toinen tarina tästä samasta kappaleesta. Lähetin ystävälleni korun, mikä minulla oli tätä harjoitusta tehdessäni. Kirjoitin, mitä keskellä olevasta kristallista, ametisteista ym. kivistä sanotaan ja lähetin sen hänelle piristykseksi. Hän kirjoittaa minulle kiitokset. Hänen sanojaan lainaten: "Upea taivas oli taas ja radiosta soi toi biisi ( Valon pisaroita) samalla, kun avasin lähettämääsi kirjettä, kiitos ihanasta yllätyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti