Lähin jumppa paikka on 12km päässä eli edes takaisin matkaa kertyy vähintään 24km.
Olinkin jo viime syksystä aloittanut kuntoilun kävelyn merkeissä, mitä voi harrastaa myös Pilpalan perukoilla.
Kyllästyin kuitenkin samoihin lenkkeihin ja kaipasin lisää vauhtia. Kaivoin varaston perukoilta hämähäkin seittien ja pölyn alta vanhan menopelini. Tällä vauhtiviivaisella polkupyörällä on värikäs historia.
Sain pyörän lahjaksi äidiltäni, kun olin noin viisitoista vuotias. Äiti vannotti minulle, että pyörä on vietävä jokainen ilta pyörävarastoon. Vein kiltisti pyörän varastoon, kunnes eräänä iltana tulin ystäväni luota rättiväsyneenä. Pyörä jäi telineeseen, mikä oli ikkunani alla.
Olin aamusta lähdössä kouluun ja kummastelin, kun pyörää ei löytynyt. Se oli varastettu. Vakuutuksesta en saanut penniäkään, koska pyörässä ei ollut vakuutuksen hyväksymää lukkoa.
Monta vuotta kului ja unohdin koko pyörän. Ihmeekseni poliisi kuitenkin soitti minulle, että pyöräni on löydetty. Pyörän runkoon on merkattu henkilötunnukseni ja sillä pyörä osasi tulla kotiin. Polku kaverini oli hieman reissussa rähjääntynyt, mutta olin positiivisesti yllättynyt pyörän paluusta.
Keväästä sitten aloin ensin tekemään pieniä lenkkejä. Talven kävelylenkit eivät auttaneet, pylly oli aivan mega hellänä ekojen reissujen jälkeen. Päätin kuitenkin sitkeästi lähteä eteenpäin. Mieheni huolsi vanhan menopelin ja kokeilin aina vaan pidempiä lenkkejä.
Ennätys lenkki mitä olen useampaan kertaan pyörräillyt on 32km. Olen pyöräillessäni ajatellut, että vanha pyöräni ajaa saman tehtävän kun uudet.
Kuntoilu ei ole vehkeistä kiinni, vaan siihen tarvitaan tahtoa!
Puhtia reisiin ja polkemaan! Vastatuuli tekee vahvaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti